Laatupainotettujen elinvuosien arvo

Jos olet sitä mieltä, että eet­tiset valin­nat kuu­lu­vat tunne-elämän piiri­in eikä niitä sik­si pidä pun­taroi­da logi­ikan sään­tö­jen tai matem­ati­ikan keinoin, sin­un ei kan­na­ta pahoit­taa mieltäsi luke­mal­la pidemmälle.

Helsin­gin sanomis­sa oli tänään pitkä artikke­li siitä, että Paul Lill­rankin mukaan tor­jumme Cov-19 ‑kuolemia aivan suh­teet­tomil­la taloudel­lisil­la uhrauk­sil­la. Tästä samas­ta asi­as­ta minäkin olen kir­joit­tanut (Koron­apoli­ti­ikan kus­tan­nuste­hokku­us).

Lill­rank käyt­tää samaa esimerkkiä kuin minäkin siitä, että emme muual­la yhteiskun­nas­sa tor­ju kuolemia hin­nal­la mil­lä hyvän­sä. Pää­sisimme eroon jok­seenkin kaik­ista liiken­nekuolemista määräämäl­lä koko maa­han kat­tonopeu­den 30 km/h, mut­ta emme näin tee. Uhraamme siis tietois­es­ti 200 ihmishenkeä joka vuosi.

Mut­ta onko laatu­pain­otet­tu elin­vu­osi oikea tapa mita­ta asi­aa, vai onko kaikkien kuolemien, nuorten ja van­ho­jen, ter­vei­den ja sairaiden, kuole­man vält­tämi­nen yhtä arvokas asia?

Nuoren ja van­han kuolema

Jokainen kuole­ma tarkoit­taa vain kuole­man aikaistu­mista, kos­ka mikään ei ole niin var­maa kuin se, että me kaik­ki kuolemme joskus. Jos kuole­maa aikaistuu, onko siis sama­nar­voista, aikaistuuko se paljon vai vähän? Jos saisit päät­tää, kuoleeko laps­esi 20-vuo­ti­aana vai 75 vuo­ti­aana, onko se sinus­ta sama, jos hän kuitenkin kuolee ennenaikaises­ti, siis ennen kuin kuolee ”van­hu­u­teen”?

Päädymme todel­la kum­mallisi­in johtopäätök­si­in, jos ole­tamme, että on saman tekevää, minkä ikäisenä ihmi­nen kuolee, jos hän kuitenkin joskus kuolee.

Kyl­lä auton alle kuolem­i­nen 95-vuo­ti­aana on pienem­pi mene­tys kuin auton alle kuolem­i­nen 18-vuotiaana.

Elämä ter­veenä tai sairaana

Onko elämä ter­veenä arvokkaampi asia kuin elämä sairaana?

Ajat­tele taas oma­l­ta kohdal­tasi. Saat 70-vuo­ti­aana taudin, joka on paran­net­tavis­sa 10 000€ mak­saval­la operaatiolla.(lonkkaleikkaus nyt esimerkik­si)  Paran­ta­mat­tomana se ei sin­ua tapa, mut­ta kaataa sin­ut lop­puiäk­sesi sänkyyn. Kan­nat­taako sitä paran­taa vai olisiko se ter­vey­den­huol­lon rahan haaskaamista, kos­ka elämä ter­veenä ja sairaana on samanarvoista?

Suuri osa ter­vey­den­huol­losta aut­taa ihmisiä vaivois­sa, jot­ka eivät tapa, mut­ta tekevät elämästä ikävää. Onko tämä kaik­ki siis turhaa?

Koko ter­vey­den­huolto pitää arvioi­da uud­estaan, jos elämä sairaana ja ter­veenä on samanarvoista.

Minä ainakin toivon, että voin elää jäl­jel­lä ole­vat vuoteni reip­paana ja ter­veenä. Uskon kuu­lu­vani tässä asi­as­sa enemmistöön.

Minä korona kuole­man vält­tämi­nen maksaa?

Lill­rank las­kee koron­apoli­ti­ikan kus­tan­nuk­set vähän samal­la taval­la kuin minä yllä maini­tus­sa postauk­ses­sani. Minä laskin sen BKT:n lasku­na, ja Lill­rank val­tion velka­an­tu­mise­na. Sik­si minä sain vielä isom­man hin­nan kuin Lill­rank, kos­ka val­tion ohel­la tässä köy­htyvät kun­nat, yri­tyk­set ja ennen kaikkea yksi­tyiset kansalaiset.

Se on kuitenkin väärin las­ket­tu. Tämä min­un täy­tyy nyt myön­tää. Vaik­ka emme olisi tehneet mitään rajoituk­sia, taloudel­liselta iskul­ta emme olisi vält­tyneet. Ei Suomen hal­li­tus ole kieltänyt Turun telakkaa rak­en­ta­mas­ta lois­toris­teil­i­jöitä, mut­ta silti piti 400 henkeä irti­sanoa (eikä se siihen lopu). Kukaan ei ole kieltänyt käymästä ostok­sil­la Stock­alla, mut­ta niin vain on tavarat­a­lo tyhjä.