Vastaus Juhana Vartiaiselle: minä ja kokoomus

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi min­ulle twit­teris­sä: Elän Osmo toivos­sa, että kuulen sin­ul­ta elämäni aikana vielä yhden myön­teisen kom­mentin Kokoomuksesta!

Min­ua on syytet­ty myös siitä, että suh­taudun kokoomuk­seen liian suopeasti.

Minäkin toivoisin, että kokoomus antaisi vai­h­teek­si aihet­ta myön­teiseen kom­ment­ti­in. Kovin on puolue men­nyt ikävään suun­taan alet­tuaan flirt­tail­la yhteistyöstä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. On aika luon­nol­lista, että vihreät älähtävät sellaisesta.

Sor­ry, Juhana! Sin­ul­ta on ehkä men­emässä jo toiseen ker­taan puolue alta. Tätä kuitenkaan en todel­lakaan toivo.

Sivistys­porvarei­den lop­ulli­nen tap­pio kokoomuk­sen sisäl­lä olisi tietysti hyvä asia Vihrei­den kan­natuk­selle, mut­ta huono asia Suomelle ja vihrei­den tavoitteille.

Olisi kuitenkin vält­tämätön­tä, että kokoomus ja vihreät pysty­i­sivät tarvit­taes­sa yhteistyöhön keskenään. Suomes­sa ei käytän­nössä voi muo­dostaa hal­li­tus­ta ilman, että jom­pikumpi, vihreät tai perus­suo­ma­laiset, ovat siinä mukana. Jos vihreät eivät mah­tu­isi samaan hal­li­tuk­seen kokoomuk­sen kanssa, kokoomuk­sen ain­oa vai­h­toe­hto olisi yhteistyö perus­suo­ma­lais­ten kanssa.

Olisi todel­la type­r­ää vihreiltä pakot­taa kokoomus tähän.

Vihrei­den ja kokoomuk­sen olisi muutenkin hyvä opetel­la sietämään toisi­aan, sil­lä näitä puoluei­ta – ainakin merkit­tävää osaa kum­mas­takin – yhdis­tää eteen­päin katso­va urbaani aja­tus­maail­ma. Keskus­ta ja demar­it ovat molem­mat ”ennen kaik­ki oli parem­min” ‑puoluei­ta. Ne edus­ta­vat taan­tu­via aluei­ta ja väistyviä ammat­tiryh­miä, mikä tekee niistä kaiken uuden vas­tus­ta­jia, kun taas val­taosa vihreistä on eteen­päin katso­via uud­is­ta­jia. Keskusta­lais­ten ja demarien kanssa on hyvä vas­tus­taa ikäviä asioi­ta, mut­ta vaikea edis­tää hyviä asioita.

Helsinkiä on johdet­tu pitkään kokoomuk­sen ja vihrei­den yhteistyöl­lä. Se on Helsingis­sä varsin tulok­sel­lista. Isom­pia ja pienem­piä erim­ielisyyk­siä on toki ollut. Ne ovat yleen­sä pää­tyneet vihrei­den voit­toon, joten älkäämme mure­htiko niistäkään. Aika usein on kuitenkin voitet­tu yhdessä. Merkit­tävin yhteistyön hedelmä on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non voimakas lisäämi­nen ja kaavoituk­sen kään­tämi­nen yhdyskun­taraken­net­ta eheyt­tävään suun­taan. Muis­sa puolueis­sa on enem­män niitä, joiden mielestä asun­to­ja pitää kyl­lä rak­en­taa, mut­ta ne pitää sijoit­taa muualle.

Syvä ryp­py rakkau­teen tuli kuitenkin, kun kokoomus halusi kaataa kaupunki­lais­ten raho­ja 1,4 mil­jar­dia euroa autoilun edis­tämiseen. Sum­ma on val­ta­va. Sen eteen jokaisen helsinkiläisen pitäisi olla valmis uhraa­maan yhden kuukau­den brut­topalkkansa, vähän enem­män jopa. Tästäkin on nyt päästy yli, ainakin toivon niin.

Hal­li­tus­po­h­ja voi vai­h­tua nopeastikin

Voi olla, että aivan lähi­t­ule­vaisu­udessa keskustal­ta menee her­mot, jos kan­natuk­sen syöksymi­nen alaspäin jatkuu. Viikon sisäl­lä tulee taas yksi kan­nus­tus­mit­taus. Keskus­ta on neu­vot­tomas­sa ja hätään­tyneessä tilanteessa, mikä tekee siitä todel­la harmil­lisen hallituskumppanin.

Jos keskus­ta näkee parhaak­si vetäy­tyä hal­li­tuk­ses­ta, tai muut kyl­lästyvät sen panikoin­ti­in, jäl­jel­lä on toinen tois­taan huonom­pia vai­h­toe­hto­ja. Niistä ehkä vähiten huono olisi keskus­tan vai­h­t­a­mi­nen kokoomuk­seen hal­li­tuk­ses­sa. Jos keskus­ta sin­nit­telee hal­li­tuk­ses­sa niin kauan, että ehtivät vai­h­taa puheen­jo­hta­jak­seen Annikka Saarikon, puolueen tilanne ja työsken­te­ly­ta­pa voi tietysti olla kokon­aan toinen.

Tai san­o­taan se vähän suorem­min. Jos keskus­ta läh­tee hal­li­tuk­ses­ta, kokoomus on seu­raavas­sa hal­li­tuk­ses­sa. Jos se ei ole siel­lä vihrei­den kanssa, se on siel­lä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Kum­man haluatte?

Helsinkiläiset vihreät voisi­vat ker­toa, miten kokoomuk­sen kanssa tulee toimia.

= = = =

Tämä kir­joi­tus perus­tuu vain omi­in ajatuk­si­i­ni, enkä ole keskustel­lut siitä kenenkään toisen kanssa.