Sähköautot ja ilmastonmuutos (5) Päästökauppa

Yleisön pyyn­nöstä ylimääräi­nen lisäosa.

Moni kom­men­toi­ja on huo­maut­tanut, että kir­joit­ta­mani on ihan lööper­iä, kos­ka päästökaup­pa tekee turhik­si vält­tää saas­tut­tavia voimalaitok­sia. Siir­tymi­nen polt­to­moot­tor­eista sähköau­toi­hin säästää ilmas­toa tehdään sähkö miten hyvän­sä, kos­ka sähkö on päästökau­pan piiris­sä ja men­ovesi ei ole.

Näin­hän se on teo­ri­as­sa. Min­is­teri Tiilikainen vetosi tähän sanoes­saan, ettei turpeen polton kieltämisen kanssa pitäisi kiire­htiä. Samaa argu­ment­tia hän ei soveltanut hiileen.

Päästökaup­pa pitäisi ottaa paljon vahvem­paan rooli­in. Jos päästöoikeuk­sia ei olisi liik­keel­lä niin paljon, mekanis­mi toimisi niin hyvin, ettei mui­ta toimia tarvittaisi.

Päästöoikeuk­sien määrää pitäisi siis vähen­tää. Näin on varovasti tehtykin, minkä seu­rauk­se­na päästöoikeuk­sien hin­ta on nelink­er­tais­tunut viidestä eurosta 20 euroon, mut­ta on edelleen hyvin hal­pa. Tämäkin on jo muut­tanut sähkökau­pan suun­taa Suomen­lahdel­la niin, että päivä­saikaan sähko vir­taa kohta­laisen puh­taan sähkön Suomes­ta likaisen sähkön Viroon.

Liik­keel­lä ole­via päästöoikeuk­sia on poli­it­tis­es­ti real­is­tisem­paa vähen­tää, jos niiden hin­ta ei alun perin ole kovin korkea. Ennus­teeni on, että jos sähköau­to­jen akuis­sa tapah­tu­isi dra­maat­ti­nen läpimur­to niin, että jok­seenkin kaik­ki uudet autot oli­si­vat sähköau­to­ja, puheet päästöoikeuk­sien määrän leikkaamis­es­ta lop­puisi­vat siihen.

Puhunko nyt ris­ti­in itseni kanssa, kun olen muis­sa yhteyk­sis­sä sanonut, että vapaae­htoiset toimet päästö­jen vähen­tämisek­si päästökaup­pasek­to­ril­la ovat turhia, kos­ka päästöoikeudet vain siir­tyvät muualle. Tähän on vas­tat­tu, että jos päästöoikeuk­sien hin­ta nousee, EK kan­sain­väli­sine kump­panei­neen lob­baa niitä lisää markki­noille. On eri asia uskoa, että päät­täjät lask­i­si­vat oikeuk­sien markki­noille lisää kuin pelätä, että he muut­tuvat halut­tomam­mak­si vähen­tää liik­keel­lä ole­via oikeuk­sia. Päätöksentekokitka.

Jopa EK:ssa ymmär­retään nyky­isin, että kus­tan­nuste­ho­ton ilmastopoli­ti­ik­ka tulee kalli­im­mak­si kuin kustannustehokas.

Ennen olin sitä mieltä, että päästöoikeuk­sille pitäisi tehdä lat­ti­ahin­ta noin 30 €, mut­ta uusimpi­en ilmas­toti­eto­jen val­os­sa olen pää­tynyt kan­nat­ta­maan 100 euron lat­ti­ahin­taa. Lat­ti­ahin­nan val­lites­sa muuten vapaae­htoiset toimet eivät ole turhia.

Jos päästöoikeudet mak­saisi­vat 100 €/tonni, ei tarvit­sisi tehdä mitään muu­ta, vaan markki­nat hoitaisi­vat sähkön­tuotan­non puh­taak­si. Eikä 100 € edes olisi kovin paljon. Ben­san hin­nas­sa 40 senttiä.