Eräs selitys Suomen pitkään lamaan

Juu­tu­in Twit­ter-väit­te­lyyn siitä, onko nousukau­den yliku­umen­t­a­mi­nen veronalen­nuk­sil­la hyvää talouspolitiikkaa:

 

Osmo Soin­in­vaara‏ @OsmoSoininvaara 21. elok.

LisääJos vasem­mis­ton on nousukaudel­la vaikeuk­sia säi­lyt­tää malt­ti meno­jen lisäyk­sessä, on oikeis­ton yhtä vaikea hillitä itseään vero­jen alen­tamisen kanssa. Suomen talous on tuhot­tu kak­si ker­taa (1989 ja 2007) nousukau­teen sijoite­tu­il­la veronalennuksilla.

32 vas­taus­ta 60 uudelleen­twi­it­taus­ta 454 tykkäystä 

 

 

Vas­taa

 

Tässä vähän perus­teel­lisem­pi ana­lyysi samas­ta asi­as­ta. Vuo­den 1990 tunaroin­ti on oma surulli­nen lukun­sa, jos­sa myötäsyk­listä talous­poli­ti­ikkaa täy­den­net­ti­in katas­tro­faalisel­la vah­van markan poli­ti­ikalla, joten ei siitä enem­pää. Keski­tyn 2000-luvun puo­livälin tunarointiin.

Olen ottanut tähän työvoimakus­tan­nuk­set työ­tun­tia kohden indek­soitu­na pitäen perusvuote­na vuot­ta 2004. Myön­nän, että olen valin­nut perusvuo­den tarkoituk­sel­lis­es­ti tuke­maan hypo­teesiani.  Kuvan tarkoituk­se­na on osoit­taa, että Suomen kil­pailukyky vau­ri­oi­tui pahasti nousukau­den palkkain­flaa­tion vuok­si. Itse asi­as­sa kokon­ais­tuotan­non sukel­lus jatkui jok­seenkin yhtä kauan kuin tuo kil­pailukyvyn mene­tys, mut­ta tätä en väitä suo­raan kausaaliseksi.

Myön­nän, että kuva vetää vähän koti­in­päin, kos­ka Sak­san keskipalkko­ja pain­oi­vat alas Hartz ‑refor­mit, mut­ta kyl­lä Sak­sa paran­si niil­lä myös kilpailukykyään.

Joku parem­pi ekonometrikko arvioikoon, kuin­ka paljon tuos­ta vuosien 2000-luvun puo­livälin yliku­umen­e­misen tuot­ta­mas­ta palkkain­flaa­tios­ta joh­tui myötäsyk­lis­es­tä talous­poli­ti­ikas­ta.  Väärään suun­taan se joka tapauk­ses­sa vaikutti.

Suomen veronalen­nuk­set eivät tietenkään aiheut­ta­neet kv. finanssikri­isiä, mut­ta heiken­sivät olen­nais­es­ti Suomen toipumista siitä. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllä­tys, että nousukaut­ta seu­raa laskukausi.

Suo­ma­lainen käytän­tö, jos­sa palkat nou­se­vat työvoima­pu­lan aikana mut­ta eivät laske laskusuh­dan­teessa, on vähän huono yhteis­val­u­u­tan aikana. Ennen asia hoidet­ti­in devalvoimal­la, nyt pitäisi tehdä sisäi­nen devalvaatio.

Jous­ta­mat­to­muus on kir­joitet­tu työe­htosopimuk­si­in. Jos yri­tys nos­taa palkko­jaan yli työe­htosopimuk­sen vaa­timusten paikatak­seen työvoima­pu­laa – kuten Lidl tekee nyt Helsingis­sä – se ei saa tilanteen tasaan­nut­tua pala­ta TES:n mukaisi­in palkkoi­hin. Yleisko­ro­tuk­set on tehtävä myös noi­hin TES:n ylit­tävi­in palkkoi­hin. AY-liik­keen kapea-alaisen edus­valvon­nan kannal­ta kat­sot­tuna tämä on ymmär­ret­tävää, mut­ta se voi johtaa pitki­in laskukausi­in, kuten johti kymme­nen vuot­ta sit­ten. Kun näin on, pitäisi kaikkea yliku­umen­e­mista vält­tää keinol­la mil­lä hyvän­sä. Nyt esimerkik­si pitäisi mielu­um­min nos­taa kuin laskea veroja.

Jos meil­lä olisi kykyä tarvit­taes­sa sisäisi­in deval­vaa­tioi­hin, voisimme yrit­tää pon­nekkaam­min puskea nousukau­den aikana työt­tömyyt­tä mah­dol­lisim­man alas ja palaut­taa töi­hin niitä, jot­ka ovat pudon­neet jo peru­ut­ta­mat­toman olois­es­ti pois työmarkkinoilta.

Sisäi­nen deval­vaa­tio on sekin aika han­kala, kos­ka mon­en velkaisen koti­talouden tilanne voi pahen­tua kohtuuttomasti.

Oliko­han se Euroon liit­tymi­nen sit­tenkään järkevää?