Tekoäly ja työn tulevaisuus

Olen toimin­ut syksys­tä alka­en TEM:n tekoä­ly­työryh­män Työn tule­vaisu­us ja yhteiskun­nal­liset vaiku­tuk­set ‑jaos­ton puheen­jo­hta­jana. Kävin ker­tomas­sa jaos­tomme työstä pienelle kiin­nos­tunei­den porukalle. Lai­tan pääko­h­dat esi­tyk­ses­täni tähän.

McK­in­seyn Suomelle räätälöi­dyn raportin mukaan nyky­i­sistä työte­htävistä katoaa vuo­teen 2035 men­nessä kokon­aan 15 % ja noin kol­mannes työte­htävistä muut­taa muo­toaan. Nuo 15 pros­ent­tia katoa­vat, vaik­ka tekoä­lyä ei otet­taisi käyt­töön Suomes­sa, kos­ka muualle se kyl­lä ote­taan käyt­töön ja on otet­tukin jo.

Uut­ta työtä tulee tilalle, mut­ta uudet työte­htävät ovat voit­top­uolis­es­ti vaa­ti­vampia kuin menete­tyt. En ole tästä töi­den muut­tumis­es­ta vaa­ti­vam­mik­si täysin var­ma, kos­ka jotkut työt saat­ta­vat myös helpot­tua, mut­ta kai se on uskot­ta­va, kun min­ua viisaam­mat niin sanovat.

Osaamisvi­nouma siis pahe­nee entis­es­tään – se että osaa­jista on pulaa ja huonos­ti koulutet­tu­jen on vaikea päästä töi­hin. Jos mitään ei tehdä, rak­en­teelli­nen työt­tömyys uhkaa nous­ta edelleen.

Paine palkkaeroi­hin kas­vaa. Palkkaero­jen vai­h­toe­htona on kas­va­va työt­tömyys, kun huono-osaisin työvoima hin­noitel­laan ulos markkinoilta.

Sosi­aa­li­nen koheesio on uhat­tuna. Pohjo­is­maid­en tilanne on kuitenkin paljon parem­pi tilanne kuin vaikka­pa Yhdys­val­to­jen, jos­sa yhteiskun­nan tur­vaverkko on paljon hatarampi.

Työ­markki­noiden toimin­nan parantaminen

Meil­lä ei oikeas­t­aan ole esit­tää mitään uut­ta. Uut­ta on vain se, että mikä olisi ollut hyvästä jo aiem­minkin, muut­tuu nyt välttämättömyydeksi.

Uudelleenk­oulu­tus

McK­in­seyn raportin mukaan Suomes­sa pitää koulut­taa seu­raavien kymme­nen vuo­den kulues­sa miljoona ihmistä uudestaan.

Ei ole mah­dol­lista pan­na 45-vuo­ti­as­ta uud­estaan monivuo­tiseen ammat­tiop­pi­in, eikä se ole tarpeenkaan, sil­lä eri alo­jen opin­nois­sa on paljon yhteisiä osia, joi­ta ei tarvitse opetel­la uud­estaan. Tarvi­taan kar­sit­tu­ja muun­tok­oulu­tu­sopin­to­ja, jois­sa opete­taan uudessa amma­tis­sa tarvit­ta­vat tiedot ja taidot ja vain ne.

Tämä on jaos­tomme työssä kohon­nut niin keskeiseen ase­maan, että Ope­tus- ja kult­tuuri­m­in­is­ter­iön kansli­apääl­likkö Ani­ta Lehikoinen on liitet­ty joukkoihimme.

Paras­ta tietysti olisi oppia muun­tu­via työte­htäviä työn ohes­sa. Tähän työ­nan­ta­jien kan­nus­timet ovat heiken­tyneet työ­suhtei­den muuttues­sa lyhyem­mik­si. Raken­nusala on hyvä esimerk­ki, mihin tämä voi johtaa. Alal­la on aku­ut­ti työvoima­pu­la samal­la kun Uudel­la­maal­la alan tek­i­jöistä kahdek­san pros­ent­tia nos­taa työt­tömyysko­r­vaus­ta. Työt­tömiä ei kuulem­ma kan­na­ta palkata, kos­ka talo on valmis ennen kuin palkat­tu on oppin­ut työnsä.

Olen pyytänyt jaos­tossamme Lau­ri Iha­laista laa­ti­maan tästä esi­tyk­sen. Sain sen häneltä viikonloppuna.

Eroon työelämän jäykkyyksistä

Mitä jäykem­mät työ­markki­nat, sitä vaikeampi edessä ole­va myller­rys on. Työ­markki­noiden jäykkyyk­siä on kar­sit­ta­va, ja on siir­ryt­tävä kohden markki­nae­htoisem­pia palkko­ja. Tämä voi tarkoit­taa myös joidenkin matal­ien palkko­jen laskua edelleen. Työssäkäyviä köy­hiä on taval­la tai toisel­la tuet­ta­va täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Se tulee halvem­mak­si kuin työt­tömyys ja on muutenkin yhteiskuin­nal­lis­es­ti mukavampi vai­h­toe­hto. Yhteiskun­tapoli­it­tise­na insinööri­työn­näyt­teenä tämä urak­ka on varsin haastava.

Mei­dän jaos­tomme ei ryhdy hah­mot­tele­maan sosi­aalipoli­it­tisia uud­is­tuk­sia, kos­ka sitä varten on omat työryh­män­sä, mut­ta tulemme var­maankin lähet­tämään sille kan­nus­tavia terveisiä.

Työn­väl­i­tyk­seen uut­ta puhtia

Tekoälystä on työ­markki­noille myös hyö­tyä, kos­ka se paran­taa työn­väl­i­tys­tä aivan uudelle tasolle. Suomes­sa solmi­taan noin 500 000 työ­suhdet­ta joka vuosi.

Tämä tapah­tuu käsipelil­lä ja siten avut­toman tehot­tomasti. Jos tekoä­ly­ohjel­man tiedos­sa olisi koko työvoima – tai vaik­ka vain vapaae­htois­es­ti mukaan ilmoit­tau­tuneet – ja kaik­ki poten­ti­aaliset työ­paikat, löytäisimme paljon parem­min oikean henkilön oikeaan työpaikkaan.

Olen­naista ei ole vain löytää työtä työt­tömille vaan houkutel­la osaamisen karttues­sa työssä ole­via ural­la eteen­päin kohden vaa­ti­vampia tehtäviä, jol­loin hei­dän aiem­mat helpom­mat tehtävän­sä jäävät niiden tavoiteltavak­si, joil­la ei tarvit­tavaa koke­mus­ta vielä ole. Tämä helpot­taa osaamisvi­noumaa sekä helpot­ta­mal­la työt­tömien pääsyä töi­hin että tar­joa­mal­la yri­tyk­sille osaavaa työvoimaa vaa­ti­vampi­in tehtäviin.

Ter­vey­den­huol­lon mullistus

Pari viikkoa sit­ten Tekesin digi­jo­hta­ja Pekka Sivo­nen arvioi Ylen Kova Talous-ohjel­mas­sa, että ter­vey­den­hoito muut­tuu seu­raa­van 20 vuo­den aikana enem­män kuin viimeisen 200 vuo­den aikana.” (Yle.fi)

Vähän taide­taan tun­tea ter­vey­den­huol­lon his­to­ri­aa huonos­ti, mut­ta kun tuos­ta kar­sii markki­na­henkisen liioit­telun, käteen jää, että ter­vey­den­huolto voi poten­ti­aalis­es­ti mullis­tua valtavasti.

Tekoä­ly ilmestyy lääkärin pöy­dälle, mut­ta se tulee kau­pal­lisi­na – ja siten ei täysin puolueet­tom­i­na – sovel­luksi­na myös asi­akkaiden kän­nyköi­hin. Osa lääkärin­työstä – eri­tyis­es­ti sel­l­ainen, joka tehdään poti­las­ta näkemät­tä – kor­vau­tuu tekoä­lyl­lä. Poti­lail­la itsel­lään on eri­laista kotimit­taria ja kehon toim­intaa mit­taavia älyasusteita.

Tämä tekee mah­dol­lisek­si organ­isoi­da ter­vey­den­huolto kokon­aan uudestaan.

Vaikka­pa vain dia­betes. Dia­betespoti­laat kut­su­taan kah­den vuo­den välein tarkas­tuk­seen. Joidenkin kohdal­la tämä on turhaa ja joidenkin taas pitäisi tul­la paljon nopeam­min. Poti­lail­la on jo nyt kotimit­tar­it. Jos niiden tieto välit­ty­isi lääkärin tietokoneelle, olisi help­po seu­loa ne, joiden on tul­ta­va heti ja ne, joil­la kaik­ki näyt­tää ole­van kun­nos­sa. Säästy­isi paljon rahaa ja voitet­taisi­in paljon terveyttä.

Lain­säädän­tö säätelee tiukasti, mitä töitä mikin ammat­tiryh­mä saa ja ei saa tehdä. Tule­vaisu­udessa nämä rajat ovat aivan väärässä paikas­sa. Kun kysyn­tä kas­vaa, tässäkin olisi hyvä, jos jokaisen henkilöstöryh­män tehtäviä siir­ret­täisi­in kohti vaa­ti­vampia töitä ja jätet­täisi­in vähem­män vaa­ti­vat lyhyem­män koulu­tuk­sen suorit­taneille. Tekoä­lyn turvin sairaan­hoita­ja osaa tehdä paljon sel­l­aista, jota vain lääkärit saa­vat nyt tehdä ja yleis­lääkärit paljon sel­l­aista, mihin tarvi­taan nyt erikois­lääkäri. Jot­ta tekoä­lyn suomista mah­dol­lisuuk­sista saadaan kaik­ki irti, on ammat­tiryh­mien tehtävära­jo­ja siirrettävä.

Min­ua onkin pyy­det­ty ker­tomaan tästä sairaan­hoita­jille. Lääkärili­itos­ta ei kut­sua ole tullut.

Entisessä elämässäni saa­mani koke­muk­sen perus­teel­la ennus­tan, ettei näi­den rajo­jen siirtämi­nen ole aivan helppoa.

Tule­vaisu­us yllät­tää varmasti

Vaik­ka meil­lä on käytet­tävis­sämme maail­man paras tieto tekoälystä, uskallan ennus­taa, että tule­vaisu­us yllät­tää kaik­ki. Auton ja sähkön vaiku­tus­ta ei kukaan osan­nut ennustaa.

Julk­ista keskustelua domi­noi syvä pes­simis­mi. Kuitenkin tekoä­ly syn­nyt­tää tuot­tei­ta ja toim­into­ja, jot­ka paran­ta­vat kulut­ta­jan ase­maa huo­mat­tavasti. Pääsään­töis­es­ti elämä muut­tuu siis parem­mak­si, vaik­ka uhat domi­noi­vat ajatteluamme.

Dis­rup­ti­iviset keksin­nöt tule­vat tuhoa­maan yri­tyk­siä ja kor­vaa­maan monia ammat­tiryh­miä, mut­ta emme tiedä mitä. Jos minä tietäisin, olisin var­maan vähän parem­min palka­tuis­sa hommissa

Mika Lin­tilän ton­tista sanois­in, että tekoä­lyn alue­poli­it­tiset vaiku­tuk­set ovat ris­tiri­itaisia, mut­ta poten­ti­aalis­es­ti erit­täin suuria.

Vaiku­tus kaupunki­rak­en­teeseen voi yllät­tää. Robot­ti­tak­sit mullis­ta­vat kaupunkili­iken­net­tä, mut­ta vielä mullis­tavam­mik­si voivat osoit­tau­tua kevyet itse kulke­vat tavar­alähetit. Tähän asti kehi­tys on suos­in­ut kaupunkien keskus­to­ja, mut­ta lähiöi­den ja esikaupunkialuei­den toimivu­us voi paran­tua olennaisesti.

Muu­tok­set ovat suuria ja mon­elta osin yllät­täviä. Sik­si päätök­sen­teon on kehi­tyt­tävä ket­teräm­mäk­si. Val­tio­val­ta ei ole vas­tu­us­sa liike­toimin­nas­ta muuten kuin että reg­u­laa­tion pitäisi pysyä ajan tasal­la ja tietysti sosi­aaliset vaiku­tuk­set kaatu­vat yhteiskun­nan päälle.

= = = =

Keskustelin tekoälystä val­tiosi­h­teeri Mart­ti Het­emäen kanssa. Hänel­lä oli mie­lenki­in­toinen huomio. Tekoä­ly tulee tekemään yri­tys­ten päätök­sen­teosta ratio­naalisem­paa. Tämä tarkoit­taa, että ulkois­vaiku­tusten merk­i­tys koros­tuu, jos halu­amme, että tuo ratio­naalisem­pi on myös yhteiskun­nal­lis­es­ta parem­paa. Arthur Pigoun sata vuot­ta van­ha teo­ria nousee kun­ni­aan. Tarvisemme ohjaavia vero­ja ja tukia!