Martti Hetemäki jatkaa keskustelua perustulosta VM:n sivuilla
Yksinäisen henkilön toimeentulotuen perusnormi on 488 euroa kuussa ja sen päälle maksetaan asumismenot kokonaan, kuitenkin korkeintaan kuntakohtaiseen kattoon saakka. (Katto voidaan tietyissä tapauksissa ylittää ainakin tilapäisesti, mutta tämä ei ole tässä nyt olennaista.)
Jos yksinasuvalla on vuokra 650 € kuussa ja hän saa perustuloa 560 euroa kuussa, hänen toimeentulotukilaskelmansa näyttää tältä
Menot
Perusnormi 488 €
Asumismenot 650 €
Yhteensä 1138 €
Tulot
Perustulo 560
Asumistuki 406,40
Yhteensä 966,40
Maksetaan toimeentulotukea 1130 – 966,40 = 163,60
Jos hän kieltäytyy työstä, ja toimeentulotukea alennetaan 20 %, toimeentulotukilaskelma näyttää tältä:
Menot
Perusnormi 390,40 €
Asumismenot 650 €
Yhteensä 1040,40 €
Tulot
Perustulo 560
Asumistuki 406,40
Yhteensä 966,40
Maksetaan toimeentulotukea 1040,40 – 966,40 = 74 €
Aivan nykylainsäädännön mukaan tässä on siis sanktio sille, ettei ota työtä tai työvoimapoliittista koulutusta vastaan. Hetemäen mukaan asumiseen suunnattua toimeentulotukea ei voi leikata. Ei, se leikkaus kohdistuu tuohon perusnormiin, mutta lopputulos on sama.
(Samasta syystä Hetemäen käsitys, että toimeentulotuesta menee 48 % asumiskuluihin, on vastaus kysymykseen, johon ei voi antaa järkevää vastausta. Marginaalimielessä se kohdistuu melkein kokonaan asumiseen, koska ensisijainen turva on suurempi kuin tuo 488 euroa. Niinpä melkein aina asumismenot laukaisevat toimeentulotuen. Ilmaiseksi asuva henkilö ei voisi juuri koskaan saada toimeentulotukea. Elämiseen sitä saa lähinnä vain hankittuaan itselleen karenssin työttömyysturvasta.
Hetemäen mukaan tätä toimeentulotuen alennusta ei kuitenkaan käytännössä sovelleta. Se on sitten taas oma asiansa, mutta samalla se vie pohjan koko argumentilta:
Oletetaan siis, että meillä olisi täysin ehdollinen perustulo (tai työmarkkinatuki), jonka menettää kokonaan, jos kieltäytyy työstä, mutta toimeentulotukea ei kuitenkaan leikattaisi. Silloin henkilön käteen jäävät tulot eivät alenisi lainkaan, koska toimeentulotuki vain nousisi menetetyn perustulon tai työmarkkinatuen verran. Jos on totta, että toimeentulotuen kohdalla ei laissa määrättyä sanktiota tosiasiassa noudateta, on aivan sama, onko ensisijaisessa turvassa jokin sanktio vai ei. Hetemäki puolustaa järjestelmää, joka on selvästi hänen tavoitteidensa vastainen.
Tämä koskee siis vain niitä, jotka ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. Työssä käyvän puolisot eivät ole, joten heitä sanktiot tietysti koskevat nytkin.
Miksi perustulo on parempi kuin nykyinen sosiaaliturvan sekamelska? Koska se on johdonmukaisempi ja siksi tuottaa paremmat kannustimet. Jopa Milton Friedman oli tätä mieltä.
Esimerkiksi soviteltu työttömyysturva on vähän perustuloa muistuttava, mutta yksi siitä puuttuu ja sen mukana kaikki.
Soviteltu päiväraha pienenee jokaista kuukauden aikana ansaittua euroa kohden 50 senttiä (50 prosentin yhteensovitus) kuitenkin niin, että 300 ensimmäistä euroa ovat sovituksesta vapaat. Tämän 300 euron suojaosuus on saanut työttömät yhä yleisemmin tarjoutumaan kaikkeen mahdolliseen silpputyöhön. Pienipalkkaisten osa-aikaisten kaupan kassojen tilannetta tämä ja sama suojaosuus asumistuessa paransivat niin, että he saavat 200 euroa kuussa aiempaa enemmän käteen. Kysyin kerran Ann Seliniltä, milloin hän osa tupopöydässä saanut jäsenilleen yhtä suuren parannuksen, mutta hän ei vastannut.
Tämä näyttää siis hyvältä, mutta siinä on kaksi rajoitusta. Palkka yhdessä päivärahan kanssa ei saa ylittää työttömyyskorvauksen perusteena olevaa palkkaa eikä työaika ylittää 80 % kokoaikaisesta työajasta. Monelle pienipalkkaiselle työmarkkinatuen saajallekin käy niin, että nelipäiväinen työ tuottaa enemmän kuin viisipäiväinen. Ansiosidonnaisella olevalla tuo katto tulee vastaan jo ennen 20 viikkotyötuntia. Tällaisia älyttömyyksiä perustulossa ei ole.
Joskus myös syyn määritteleminen tuottaa vaikeuksia. Masennuksesta kärsivästä on joskus vaikea sanoa, onko tämä sairas vai työtön, ja siksi perusturva onko molemmissa tapauksissa asetettu saman suuruiseksi (tai oli, kunnes seuraavat päättäjät taas eriyttivät ne toisistaan.)
Mutta jos päiväraha tulee työttömyyden perusteella, työstä ei saa kieltäytyä, mutta jos se taas tulee sairauden perusteella, keikkatyön tekeminen (tai opiskelijalla tenttiin osallistuminen) tulkitaan sosiaaliturvapetokseksi.
On myös kiva mennä kertomaan down-syndroomaisten vanhempainillassa, miksi heidän lapsillaan on ehdoton ansaintamaksimi, jonka ylittämisestä eurolla rangaistaan koko työkyvyttömyyseläkkeen menettämisellä. Kun muut saavat palkankorotuksen, Petterin työaikaa joudutaan lyhentämään.
Tätä sotkua ei korjata pikkukorjauksin, vaan on rakennettava koko järjestelmä alusta alkaen uudestaan. Sen rungoksi kannattaisi ottaa perustulo. Sata-komitea oli pantu tekemään kokonaisuudistusta, mutta työmarkkinajärjestöt sopivat, ettei mitään saa muuttaa eikä muutettu.
Työmarkkinoiden isossa kuvassa perustulo olisi ennen kaikkea subventio pienipalkkaisille. Se voisi siksi tuoda lisää tarjokkaita töihin, minkä takia kai ay-liike sitä vieroksuukin, peläten sen johtavan palkkaeroosioon.
Jos se oikeasti johtaisi palkkaeroosioon, työllisyystilanne voisi parantua merkittävästikin. Tässä ei olisi sosiaalisesti mitään väärää, koska tasapaino asettuisi joka tapauksessa tilanteeseen, jossa vähän pienempi palkka perustulolla täydennettynä olisi enemmän kuin nykyiset palkat ilman perustuloa.
Jos perustulosta haluttaisiin koko hyöty irti kohentuneena työllisyytenä, tupo-pöydissä pitäisi hyväksyä palkkojen jousto alaspäin.
Niin ja tietysti. Saman suuruinen perustulo kaikille ei tienkään voi olla ideaaliratkaisu. Siinä voi olla henkilökohtaisia korotuksia esimerkiksi vammaisuuden perusteella. Mutta se onkin vähän laajemman kirjoituksen aihe.