Michael Young ennusti Trumpin voiton jo vuonna 1958

Michael Young ennusti Trumpin voiton vuon­na 1958 kir­jas­saan Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Tai ainakin min­ulle tuon kir­jan luke­neena Trumpin voitossa ei ollut mitään yllät­tävää. Kir­joitin kir­jas­ta ensim­mäisen ker­ran vuon­na 2007 otsikol­la  Mer­i­tokraat­ti­nen paina­jainen . Kir­jas­sa Young kuvaa sitä, miten luokkara­jo­jen kaa­tu­mi­nen johtaa mer­i­tokraat­tisen valikoi­tu­misen kaut­ta entistä eri­ar­voisem­paan yhteiskun­taan, jos­sa hyväo­saiset ovat lah­jakkai­ta, ter­veitä, kau­ni­ita  ja alalu­ok­ka vas­taavasti aivan muu­ta. Youn­gin kir­jas­sa kas­va­va yhteiskun­nalli­nen eri­ar­voisu­us johtaa pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen vuon­na 2033. Trump tuli 17 vuot­ta etuajassa.

Trumpin voit­to oli niin vähästä kiin­ni, että sitä voi selit­tää äänestäjien ennakkolu­u­loil­la naise­hdokas­ta kohtaan, Hilary Clin­tonin sähkö­postiskan­daalil­la ja vaik­ka mil­lä. Se on selvää, että demokraatit aut­toi­vat Trumpin voit­toa huonol­la ehdokas­valin­nal­la. Tämä ei kuitenkaan ole olennaista.

Olen­naista on, että Trumpin kaltainen ehdokas pystyi tunke­maan itsen­sä vyöryno­maisel­la suo­si­ol­la repub­likaanien ehdokkaak­si ja että melkein puo­let amerikkalai­sista äänesti hän­tä.  Se olisi ollut merkit­tävä jut­tu, vaik­ka Clin­ton olisi voit­tanut hiuksenhienosti.

San­o­taan, että teol­lisu­us­mais­sa kansa on jakau­tunut glob­al­isaa­tios­ta hyö­tyji­in ja niistä kär­si­ji­in. Tämä on vähän yksinker­tais­tet­tu kuva asi­as­ta – on itse asi­as­sa sor­rut­tu kuun­tele­maan Trumpin propagandaa.

Kyse on hyvien duu­nar­i­työ­paikko­jen katoamis­es­ta, keskilu­okan kur­jis­tu­mis­es­ta. Näitä työ­paikko­ja on kadon­nut Kiinaan ja Yhdys­val­loista myös Mek­sikoon, mut­ta paljon enem­män työ­paikko­ja on syönyt teknologi­nen kehi­tys ja automaa­tio. Kiinalai­sista ja mek­siko­lai­sista on vain helpom­pi luo­da vihol­lisku­via kuin teknis­es­tä edistyksestä.

Samanaikaises­tyi mer­i­tokraat­ti­nen eli­it­ti – luo­va luok­ka – paran­taa asemi­aan ja erkaan­tuu arvoil­taan ja koke­mus­maail­mal­taan ”taval­lis­es­ta kansasta”.

Trump voit­ti demokraateil­ta ääniä ruostevyöhyk­keeltä samaan tapaan kuin perus­suo­ma­laiset Suomes­sa demareilta.

Kui­h­tu­van keskilu­okan protestin voi hel­posti leima­ta epä-älyl­lisek­si. Brex­itin puoles­ta Bri­tan­ni­as­sa äänes­tivät ne alueet, jot­ka ovat eniten hyö­tyneet EU:n alue­tu­ista ja Yhdys­val­lois­sa työt­tömik­si jääneet duu­nar­it äänes­tivät itseltään pois oikeu­den ter­veyspalvelui­hin. Täl­lä ei voi kui­tata sitä, että äänestys­tu­lok­set ker­to­vat syvästä epälu­ot­ta­muk­ses­ta nyky­isi­in päättäjiin.

Per­in­teinen poli­it­ti­nen vasem­mis­to voi tietysti kysyä itseltään, mik­si taloudel­liseen ahdinkoon joutuneet duu­nar­it etsivät pelas­tus­ta oikeistopop­ulis­mista eikä vasemmistopuolueista.

Var­maankin se johtuu siitä, että vasem­mis­tol­la on ollut tilaisu­us näyt­tää mihin se pystyy – on esimerkik­si juuri nyt Ran­skas­sa, mut­ta se ei ole pystynyt suun­taa muut­ta­maan. On hyvin toden­näköistä, että ran­skalaiset äänestäi­sivät seu­raavak­si val­taan Le Penin havait­tuaan, ettei sosial­is­teista ole mihinkään. Poli­ti­ikas­sa tarvi­taan unelmia parem­mas­ta tule­vaisu­ud­es­ta. Demarien unel­ma on muren­tunut pieniksi palasik­si teol­lis­ten työ­paikko­jen katoamisen myötä.

Unkari, Puo­la, Turk­ka ja Venäjä on jo menetet­ty pop­ulis­tisille hal­li­tuk­sille. Mitä pitäisi tehdä, ettei sama vyöry peitä alleen koko Eurooppaa?

Olen­naista on uud­is­taa markki­na­t­alout­ta. Kir­joitin tästä eloku­us­sa otsikol­la Markki­na­t­alout­ta pitää uud­is­taa. Toimeen pitää tart­tua nopeasti, kos­ka demokra­ti­as­sa ei ole mah­dol­lista, että taloudelli­nen kehi­tys on kansan enem­mistön etu­jen vastaista.

 

= = =

Tämä on vain yksi näkökul­ma asi­aan. Kir­joi­tan niistä muista näkökul­mista myöhemmin.