Michael Young ennusti Trumpin voiton vuonna 1958 kirjassaan Meritokratian nousu 1870–2033. Tai ainakin minulle tuon kirjan lukeneena Trumpin voitossa ei ollut mitään yllättävää. Kirjoitin kirjasta ensimmäisen kerran vuonna 2007 otsikolla Meritokraattinen painajainen . Kirjassa Young kuvaa sitä, miten luokkarajojen kaatuminen johtaa meritokraattisen valikoitumisen kautta entistä eriarvoisempaan yhteiskuntaan, jossa hyväosaiset ovat lahjakkaita, terveitä, kauniita ja alaluokka vastaavasti aivan muuta. Youngin kirjassa kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus johtaa populistiseen vallankumoukseen vuonna 2033. Trump tuli 17 vuotta etuajassa.
Trumpin voitto oli niin vähästä kiinni, että sitä voi selittää äänestäjien ennakkoluuloilla naisehdokasta kohtaan, Hilary Clintonin sähköpostiskandaalilla ja vaikka millä. Se on selvää, että demokraatit auttoivat Trumpin voittoa huonolla ehdokasvalinnalla. Tämä ei kuitenkaan ole olennaista.
Olennaista on, että Trumpin kaltainen ehdokas pystyi tunkemaan itsensä vyörynomaisella suosiolla republikaanien ehdokkaaksi ja että melkein puolet amerikkalaisista äänesti häntä. Se olisi ollut merkittävä juttu, vaikka Clinton olisi voittanut hiuksenhienosti.
Sanotaan, että teollisuusmaissa kansa on jakautunut globalisaatiosta hyötyjiin ja niistä kärsijiin. Tämä on vähän yksinkertaistettu kuva asiasta – on itse asiassa sorruttu kuuntelemaan Trumpin propagandaa.
Kyse on hyvien duunarityöpaikkojen katoamisesta, keskiluokan kurjistumisesta. Näitä työpaikkoja on kadonnut Kiinaan ja Yhdysvalloista myös Meksikoon, mutta paljon enemmän työpaikkoja on syönyt teknologinen kehitys ja automaatio. Kiinalaisista ja meksikolaisista on vain helpompi luoda viholliskuvia kuin teknisestä edistyksestä.
Samanaikaisestyi meritokraattinen eliitti – luova luokka – parantaa asemiaan ja erkaantuu arvoiltaan ja kokemusmaailmaltaan ”tavallisesta kansasta”.
Trump voitti demokraateilta ääniä ruostevyöhykkeeltä samaan tapaan kuin perussuomalaiset Suomessa demareilta.
Kuihtuvan keskiluokan protestin voi helposti leimata epä-älylliseksi. Brexitin puolesta Britanniassa äänestivät ne alueet, jotka ovat eniten hyötyneet EU:n aluetuista ja Yhdysvalloissa työttömiksi jääneet duunarit äänestivät itseltään pois oikeuden terveyspalveluihin. Tällä ei voi kuitata sitä, että äänestystulokset kertovat syvästä epäluottamuksesta nykyisiin päättäjiin.
Perinteinen poliittinen vasemmisto voi tietysti kysyä itseltään, miksi taloudelliseen ahdinkoon joutuneet duunarit etsivät pelastusta oikeistopopulismista eikä vasemmistopuolueista.
Varmaankin se johtuu siitä, että vasemmistolla on ollut tilaisuus näyttää mihin se pystyy – on esimerkiksi juuri nyt Ranskassa, mutta se ei ole pystynyt suuntaa muuttamaan. On hyvin todennäköistä, että ranskalaiset äänestäisivät seuraavaksi valtaan Le Penin havaittuaan, ettei sosialisteista ole mihinkään. Politiikassa tarvitaan unelmia paremmasta tulevaisuudesta. Demarien unelma on murentunut pieniksi palasiksi teollisten työpaikkojen katoamisen myötä.
Unkari, Puola, Turkka ja Venäjä on jo menetetty populistisille hallituksille. Mitä pitäisi tehdä, ettei sama vyöry peitä alleen koko Eurooppaa?
Olennaista on uudistaa markkinataloutta. Kirjoitin tästä elokuussa otsikolla Markkinataloutta pitää uudistaa. Toimeen pitää tarttua nopeasti, koska demokratiassa ei ole mahdollista, että taloudellinen kehitys on kansan enemmistön etujen vastaista.
= = =
Tämä on vain yksi näkökulma asiaan. Kirjoitan niistä muista näkökulmista myöhemmin.