Helsingin asuntorakentaminen tuplattava

Helsin­gin tulee kaksinker­tais­taa asun­to­tuotan­to kymme­neen tuhanteen asun­toon vuodessa. Jot­ta tämä olisi taloudel­lis­es­ti toteutet­tavis­sa, uudessa MAL-ohjel­mas­sa sosi­aalisen asun­to­tuotan­non tavoite (20 %) tulee muut­taa määräl­lisek­si (1 000 asun­toa) ja toteut­taa asun­to­tuotan­non kasvu kovan rahan asun­toina. Näin Helsin­ki pysty­isi rahoit­ta­maan tarvit­ta­vat investoin­nit tontinluovutustuloilla. 

Asun­top­u­la ja sitä kuvas­ta­vat asun­to­jen korkeat hin­nat ja vuokrat suo­ras­taan velvoit­ta­vat Helsin­gin lisäämään merkit­tävästi asun­to­tuotan­toa. Asun­to­tuotan­to onkin lisään­tynyt niin, että aloitet­tu­jen raken­nusko­htei­den perus­teel­la arvioitu­na valmis­tu­vien asun­to­jen määrä saat­taa nous­ta 6000:een vuodessa. Tämäkin on aivan liian vähän. Helsinki­in pitäisi tulev­ina vuosi­na rak­en­taa ainakin kymme­nen­tuhat­ta asun­toa vuodessa. Jos­sain vai­heessa pula var­maankin helpot­tuu. Sil­loin voi tah­tia taas vähän löysätä.

Asun­to­tuotan­non nopeut­ta­mi­nen on myös hyvää talous­poli­ti­ikkaa. Asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen itsessään tuot­taa paljon työ­paikko­ja – ei vain raken­nus­miehille Helsingis­sä vaan myös raken­nus­tarvike­te­ol­lisu­u­teen ympäri maata.

Uudet asun­not helpot­ta­vat muut­tamista työn perässä. Lisäk­si kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa uudet työ­paikat syn­tyvät kaupunki­maisi­in elinkeinoi­hin ja voit­top­uolis­es­ti suuris­sa kaupungeis­sa. Mitä enem­män kaupunkia, sitä enem­män työpaikkoja.

Asun­to­tuotan­toa pitää lisätä nimeno­maan Helsingis­sä, kos­ka suurin ylikysyn­tä kohdis­tuu Helsinki­in. Tästä olen kir­joit­tanut jo vuon­na 2014 artikke­lis­sa Helsin­gin seudun asun­top­u­la ei ole määrälli­nen vaan laadullinen.

Kaupunki­talousti­eteil­i­jöi­den mukaan tehokkaim­min kaikkien asun­to­jen hin­to­ja ja vuokria kaupungis­sa alen­taa asun­to­tuotan­to, joka kohdis­tuu halu­tu­im­mille alueille. Halu­tu­ille paikoille rak­en­t­a­mi­nen alen­taa asun­to­jen hin­taa koko kaupun­gin alueel­la, huonoille paikoille rak­en­t­a­mi­nen lähin­nä vain huonoil­la paikoil­la. Sik­si ennen kaikkea Helsin­gin on kiihdytet­tävä asuntotuotantoa.

Myös Espool­la ja Van­taal­la on nyt paljon aiem­paa parem­mat mah­dol­lisu­udet tar­jo­ta halut­tua asum­ista metron ja Kehäradan ansioista. Tämä helpot­taa painet­ta Helsinki­in, mut­ta ei poista sitä. Mitään vikaa ei olisi siinäkään, että pääkaupunkiseudul­la nousisi yhteen­sä 20 000 asun­toa vuodessa. Tuli­joi­ta kyl­lä riittää.

Mitään fyy­sisiä esteitä asun­to­tuotan­non kiihdyt­tämiselle ei ole. Kaavoitus­ta voidaan nopeut­taa ja aloit­taa vaik­ka Kalasa­ta­man ja Jätkäsaaren suun­nitel­tua nopeam­mas­ta toteut­tamis­es­ta. Esteet liit­tyvät kunnallistalouteen.

Jokainen uusi asukas tuot­taa kaupungille investoin­ti­meno­ja 30 000 euroa – ehkä jopa 50 000 euroa, kos­ka edessä on voimakas panos­t­a­mi­nen pikaraitiotei­hin ja kos­ka kaupunkibule­var­di­en toteut­ta­mi­nen mak­saa. Kymme­nen tuhat­ta asun­toa tarkoit­taa 18 000 asukas­ta. Rahaa menisi vuodessa liki mil­jar­di. Tämän takia rak­en­tamista jarrutellaan.

Ilmeinen rahan­lähde on kuitenkin ole­mas­sa. Uudet asun­not mak­sa­vat Helsingis­sä läh­es 6000 € neliöltä. Betoni on kuitenkin koko maas­sa saman hin­taista. Mitään ongel­maa rahoit­taa kaupun­gin investoin­te­ja ei olisi, jos tuos­ta 6 000 eurosta saisi vaikka­pa vain tuhat euroa kaupungille sen sijaan, että se val­uu aivan vääri­in taskuihin.

Kaupun­ki saa rahaa ton­tin­lu­ovu­tus­tu­loina joko myymäl­lä tai vuokraa­mal­la maa­ta. Myymistä ei tarvitse lait­taa etusi­jalle. Maan­vuokrat­u­lot voidaan kir­ja­ta nyk­yarvostaan ”tulok­si” sum­mas­ta, joka saadaan ker­toma­l­la vuo­sivuokra suun­nilleen kolmel­lakymmenel­lä. Var­maa, indek­si­in sidot­tua vuokrat­u­loa vas­taan voi hyvin ottaa lainaa.

Helsin­ki toteut­taa kovan rahan kohteina vain 40 % asun­to­tuotan­nos­ta. Lopus­ta se ei saa ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lo­ja läh­eskään samaa määrää.

Ehdotan tämän takia, että koko asun­to­tuotan­non lisäys toteutetaan kovan rahan tuotantona.

Nykyisessä MAL-ohjel­mas­sa sosi­aalisen asun­to­tuotan­non määrä on 20 % tuotan­nos­ta eli tuhat asun­toa vuodessa, kun tuotan­non tavoite on 5 000 asun­nos­sa. Välimuodon tuotan­toa on 24 % (2 000 asun­toa) ja lop­ut 40 % on kovan­ra­han tuotan­toa. Kiin­nitetään sosi­aalisen asun­to­tuotan­non määrä nykyiseen tuhanteen asun­toon vuodessa ja tuo välimuo­to 2 000 asun­toon. Jos asun­to­tuotan­non määrää nos­te­taan, toteutetaan koko lisäys kovan rahan tuotan­tona, jol­loin kaupun­ki voi rahoit­taa investoin­nit tont­tien myyn­nil­lä tai vuokrauk­sel­la. Hitas-poli­ti­ikkaa pitäisi sinän­sä miet­tiä uud­estaan, mut­ta ei sotke­ta sitä nyt tähän.

Muut­tuisiko asun­topoli­ti­ik­ka epä­sosi­aalisem­mak­si, kun sosi­aalisen asun­to­tuotan­non osu­us alenisi ehkä jopa kymme­neen prosenttiin?

Ihmiset eivät asu pros­en­teis­sa vaan asun­nois­sa. Sosi­aalisen asun­to­tuotan­non määrä ei laske. Kovan­ra­han tuotan­to nousisi 5 000 asun­nol­la. Siis lisää asun­to­ja rikkaille?

Rikkail­la ei ole ollut mitään vaikeuk­sia saa­da asun­toa Helsingistä, eikä rikkaiden määrä tämän seu­rauk­se­na kas­va. Asun­top­u­la kohtelee epäoikeu­den­mukaisem­min niitä pieni­palkkaisia, jot­ka eivät onnis­tu pääsemään sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon. He ovat asun­top­u­lan mak­sajia. Pien­i­t­u­loisille olisi tietysti vielä parem­pi, jos asun­to­tuotan­toa voitaisi­in nopeut­taa säi­lyt­täen MAL-ohjel­man tuotan­to­jakau­ma, mut­ta tämä ei ole kun­nal­listalouden kannal­ta mah­dol­lista, joten vai­h­toe­htoa ei ole.

Ehdo­tuk­seni tarkoituk­se­na on alen­taa asun­to­jen hin­to­ja ja vuokria. Siitä hyö­tyvät eri­tyis­es­ti ne, joil­la nyt on asun­tomarkki­noil­la vaikeinta.

Siitä hyö­tyy koko alue­talous. Kun asum­i­nen on halvem­paa, rahaa riit­tää muuhun kulu­tuk­seen. Alue­talous alkaa kukois­taa ja vaikut­taa­pa se talouden piristymiseen koko kansan­talouden puitteissakin.

 

= = = =

Tämä ehdo­tus on yksi­ty­isa­jat­telu­ani. Siitä ei pidä vihre­itä syyt­tää eikä kiittää.