Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (5): korkean osaamisen strategiasta luovuttava

Rapor­tis­sa tode­taan aivan oikein, että pitkälle menevä erikois­tu­mi­nen edel­lyt­tää suuria työssäkäyn­tialuei­ta. Lisäk­si tode­taan, että kapea-alaiseen erikois­tu­miseen liit­tyy suuria riske­jä, mikä on nähty vaikka­pa Oulus­sa ja Salos­sa Nokian matka­puhe­lin­ten nousun ja tuhon aikoina.

Ratkaisuk­si esitetään, että ei pidä erikois­tua niin voimakkaasti. Korkeaan osaamiseen perus­tu­va strate­gia on lisäk­si eri­ar­vois­ta­va. Esimerkkinä epä­var­muud­es­ta käytetään Espoon ja Van­taan elinkeino­raken­net­ta. Tavis­ten Van­taal­la esimerkik­si toim­i­tilo­jen käyt­töaste heilahtelee paljon vähem­män kuin Espoossa.

Minäkin olen kir­joit­tanut paljon siitä, että korkean osaamisen ammat­tien yliko­rost­a­mi­nen on aika elit­isti­nen ratkaisu. Kir­joitin joskus, että ne jot­ka tähtäävät yksipuolis­es­ti korkeaan osaamiseen uno­hta­vat, että puo­let suo­ma­lai­sista on keskimääräistä tyh­mem­piä. Tämän tau­tol­o­gisen tosi­asian mainit­sem­i­nen sai jotkut niin raivoihin­sa, että vaa­ti­vat väit­teen tuek­si lähdeviittausta.

Joskus 1980-luvul­la kehit­telin aja­tus­ta talouden jakamis­es­ta kovaan ja pehmeään sek­tori­in, jot­ta tavis­ten elämää ei pakotet­taisi liian kil­pailullisek­si vain sen takia, että korkean osaamisen eli­it­ti elää maail­mas­sa, johon kil­pailu luon­nos­taan kuu­luu. Eero Palo­heimo esit­ti seep­ra­mallin, jos­sa taloudessa on mus­tat ja valkoiset rai­dat. Ymmärtääk­seni tämä malli tarkoit­ti suun­nilleen samaa.

Jotain täl­laista pitäisi edelleen tehdä, mut­ta on todel­la huono aja­tus ryhtyä akti­ivis­es­ti estämään korkean osaamisen kasautu­mista estämäl­lä kasvukeskusten asun­to­tuotan­to ja verot­ta­mal­la men­estyvät alueet vähem­män men­estyviksi. Maail­man­taloud­es­ta kas­va­va osa kuu­lu voit­ta­ja vie kaiken ‑lohkoon. Toisek­si parhaalle ei siis jää mitään. Aja­tus Suomen keskit­tymis­es­tä tavis­tuotan­toon merk­it­sisi dra­maat­tista elin­ta­son laskua. Van­taa on paljon köy­hempi kuin Espoo ja olisi vielä köy­hempi, jos Espoo ja Helsin­ki oli­si­vat elinkeino­rak­en­teeltaan kuin Van­taa. Rapor­tis­sa myön­netään, että esi­tys merk­it­sisi kasvus­ta tin­kimistä, mut­ta ei var­maankaan oival­leta, kuin­ka dra­maat­tiseen elin­ta­son lasku­un johtaisi, jos Suo­mi ilman omaa osaamista jäisi tytäry­htiö­taloudek­si, joka kil­pailee suo­raan Kiinan ja vaik­ka Ukrainan kanssa.

Havain­to korkean osaamisen ammat­tien epä­var­muud­es­ta pitää paikkansa. Mut­ta eikö siitä oikea johtopäätös ole, että täl­laiset riskielinkeinot tulee keskit­tää suuril­la paikkakun­nille? Jos Salon työ­paikat oli­vat olleen Helsingis­sä tai vaik­ka Turus­sa, Nokian alasajo ei olisi merkin­nyt saman­laista katas­trofia. Nyt rapor­tis­sa esitetään päin­vas­taista, osaamisen hajauttamista.

Korkean osaamisen ammatit keskit­tyvät vaal­i­t­u­lok­sista riip­pumat­ta väistämät­tä suuri­in keskuk­si­in. Mui­hin kaupunkei­hin ja maaseudulle jää tavis­maisem­pia elinkeino­ja. Niiden edel­ly­tyk­siä on paran­net­ta­va, mut­ta ei kieltämäl­lä korkean osaamisen ja korkean tuot­tavu­u­den elinkeinot sekä niiden sijoit­tumi­nen kasvukeskuksiin.