Perustuslakivaliokunta sitten kaatoi sote-uudistuksen esitetyssä muodossa, vaikka kaikki vakuuttavat, että uudistus on tarkoitus toteuttaa. Se olikin ainoa tämän hallituskauden uudistuksista, joka ei vielä ollut kaatunut. Onneksi tulee uusia vaalikausia. Tahto muutokseen on nyt niin vahva, että jotain syntyy.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan keskustalaiset ja sosialidemokraatit olisivat jo käyneet keskusteluja mallista, joissa nuo viisi perustuslakivaliokunnan perustuslain vastaisiksi tuomitsemaa sote-aluetta jätetään pois ja järjestämis- ja tuottamisvastuu annetaan mallissa olleille 19 tuotantovastuualueelle, joka kuitenkin olisi hallinnoltaan ja rahoitukseltaan sekava hallintohäkkyrä. Toivottavasti tieto on väärä. Tätä on ylipäänsä mahdoton uskoa, koska miksi keskusta pelaisi korttinsa tässä vaiheessa noin huonosti?
Näin ei pidä tehdä kahdesta syystä.
- Noissa kuntayhtymissä demokratia on lähinnä homeopaattista. Äänestäjien valta laimenee portaalta portaalle siirryttäessä niin, että siitä on lopulta jäljellä yhtä vähän kuin parantavasta aineesta homeapaattisessa lääkkeessä. Kuntayhtymien hallinto on demokraattista vain teoriassa, mutta tuon teorian täyttäminen johtaa siihen, ettei valta ja vastuu ole samoissa käsissä. Jokin arvo sentään pitäisi olla demokratiallakin, vaikka pidänkin toimivia palveluja vielä demokratiaakin tärkeämpänä.[1] Tässä mallissa tullaan vaivaamaan perustuslakiasiantuntijoita yhtenään, koska kunnan rahaa käytetään organisaatiossa, johon kunta ei tosiasiassa voi vaikuttaa mitenkään.
- Tässä mallissa ei mikään hallitse erikoissairaanhoidon järkevää työnjakoa. Samat perustuslaki-ihmiset ovat sanoneet, ettei valtiolle voi antaa valtaa erikoissairaanhoidon työnjaossa, koska se loukkaa kuntien itsehallintoa. (Jostain syystä STM saa kuitenkin päättää esimerkiksi elinsiirtokirurgiasta. Perustuslain antama suoja näyttää kulkevan tekonivelkirurgian ja elinsiirtokirurgian välistä.) Tosin lausunnossaan perustuslakivaliokunta antaa ymmärtää, että jokin tällainen ohjausvalta ei ehkä olisikaan perustuslain vastaista.
Järkevintä on antaa sote maakunnille, joiden hallinto valitaan suorilla vaaleilla ja joilla on verotusoikeus. (Verotusoikeuden voi naamioida osaksi kuntien verotusoikeutta, kuten Kainuun itsehallintokokeilussa tehtiin, mutta suora verotusoikeus olisi selkeämpi.) Malli olisi demokraattisempi ja ennen kaikkea yksinkertaisempi sekä pitäisi vallan ja taloudellisen vastuun samoissa käsissä. Koska tulot ja sairastavuus vaihtelevat, tässä vaihtoehdossa tarvittaisiin lisäksi nykyiseen tapaan valtion rahaa taloudellisen aseman tasoittamiseen. Yhdeksäntoista aluetta on vähän paljon, 9–15 lähempänä totuutta. Koulussa minulle opetettiin, että Suomessa on yhdeksän maakuntaa.
Maakuntavaihtoehdossa on toinenkin hyvä puoli. Siinä on mahdollista antaa ministeriölle oikeus päättää erikoissairaanhoidon työnjaosta. ”Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.” Kun tuota lakia säädetään, on mahdollisuus säätää myös tämän itsehallinnon rajoista. Kun maakunnilla ei mitään valtaa vielä ole, niiltä ei oteta mitään pois, vaikka valta annetaan rajoitettuna. Näin minulle on ainakin kerrottu.
Ministeriöllä ei ole osaamista erikoissairaanhoidon työnjaosta päättämiseen, mutta se voi perustaa avukseen yliopistollisia keskussairaaloita edustavan neuvottelukunnan.
= = =
Keskusta on puhunut maakuntaitsehallinnosta vuosikymmeniä. Nyt kun sitä puolueelle tarjotaan hopealautasella, olisi kummallista hylätä tämä vaihtoehto ja palata johonkin hallintohimmeliin.
Lakia maakuntaitsehallinnosta ei tietenkään saada valmiiksi tällä vaalikaudella, mutta ei saada mitään muutakaan vaihtoehtoa, koska kokonaan toisenlaisesta ratkaisusta pitää tietysti kuulla myös kuntia. Varmemmalla pohjalla oltaisiin, jos eduskuntapuolueet antaisivat yhteisen julkilausuman päätöksen pääperiaatteista. hallitusneuvotteluissa sovittaisiin lopusta.
Jotta lopputulos ei vaikuttaisi liiaksi Keskustan mallilta, kutsuttakoon sitä Erkki Virtasen ja Osmo Soininvaaran malliksi. Me molemmat esitimme tätä toisistamme riippumatta jo kauan sitten.
Katso myös Touko Aallon blogi.
[1] Olin vuonna 2003 sydänleikkauksessa HYKS:ssä. Samalla osastolla oli sydänsiirtopotilas Kajaanista. Hän ei mitenkään mesonnut demokratiavajeesta, vaikka oli hoidettavana sairaalassa, jonka hallintoon ei ollut kajaanilaisena äänestäjänä päässyt mitenkään vaikuttamaan.