Vaalitappion erittelyä (3): ydinvoima

Kun vihreät jäivät hal­li­tuk­seen eduskun­nan hyväksyt­tyä ydin­voimalu­vat, he tekivät, kuten oli­vat ennen vaale­ja ilmoit­ta­neet tekevän­sä. Vihrei­den kan­nat­ta­jista 80 pros­ent­tia hyväksyi menet­te­lyn. Nyt jäl­keen­päin vihrei­den jäämistä hal­li­tuk­seen on pidet­ty vaal­i­tap­pi­on pääsyynä.

On se toki voin­ut vaikut­taa. Vaik­ka vain 20 pros­ent­tia äänestäjistä olisi halun­nut vihrei­den eroa­van hal­li­tuk­ses­ta, ään­ten mene­tys oli ”vain” kymme­nen pros­ent­tia. Välit­tömästi päätös ei näkynyt kan­natuk­sen alen­e­mise­na, vaan kan­na­tus kään­tyi lasku­un paljon tuon ydin­voimaäänestyk­sen jäl­keen. Väitän, että haloo hal­li­tuk­seen jäämis­es­tä nousi pin­nalle, kos­ka vihrei­den toim­intaan olti­in muuten tyy­tymät­tömiä ja kos­ka ulospäin hal­li­tustyösken­te­ly ei näyt­tänyt tuot­ta­neen tulok­sia, joil­la ylpeillä.

Ydin­voima oli vihreille vaaleis­sa ongel­ma. Äänestäjiä ei menetet­ty vain sen vuok­si, että ydin­voimaa vas­tustet­ti­in liian lep­susti. Paljon poten­ti­aal­isia äänestäjiä menetet­ti­in myös sik­si, että ydin­voimaa vas­tustet­ti­in liian fanaat­tis­es­ti ja argu­mentein, jot­ka eivät asi­aan pere­htyneitä oikein vaku­ut­ta­neet. Vihreil­lä on äänestäjinä paljon ydin­voiman kan­nat­ta­jia. Paljon enem­män voisi olla, ellei puolue itse pyrk­isi rajaa­maan heitä pois.

Hauskin­ta on, että moni ker­toi siir­tyneen­sä vihreistä vasem­mis­toli­it­toon, kos­ka vihreät eivät vas­tus­ta ydin­voimaa tarpeek­si. Näitä kään­nyn­näisiä ei hait­taa lainkaan se, että vuo­den 2010 ydin­voimaäänestyk­sessä vasem­mis­toli­iton eduskun­taryh­mä jakau­tui kan­nat­ta­ji­in ja vas­tus­ta­ji­in, joskin nykyisessä ryh­mässä on kan­nat­ta­jista enää yksi, Kari Uoti­la. Jotenkin Vasem­mis­toli­it­to on onnis­tunut pitämään suh­teen­sa ydin­voimaan nor­maali­na. Siitä pitäisi ottaa oppia.

Vihre­itä Kult­tuuri- ja kir­jas­to­lau­takun­nas­sa edus­ta­va Han­nu Oskala kir­joit­ti blogillaan näin:

… min­un mielestäni on aivan selvää, että Vihrei­den on “nor­mal­isoita­va” suh­teen­sa ydin­voimaan. Gallupi­en mukaan Vihrei­den kan­nat­ta­jista kol­mannes kan­nat­taa ydin­voimaa. Olisi myös ter­vet­tä että puolueen sisäl­lä käytävä keskustelu ja moniäänisyys tuo­taisi­in julki.

En voisi olla enem­pää samaa mieltä. Vihrei­den pitäisi oppia puhu­maan ydin­voimas­ta ana­lyyt­tis­es­ti harkiten kuten muis­takin vaikeista  kysymyk­sistä, eikä puolueen ovia tai ehdokaslis­to­ja pitäisi sulkea ydin­voiman kan­nat­ta­jil­ta. Puolueen koko poli­it­tista voimaa ei pidä haaska­ta tähän yhteen kysymyk­seen — varsinkin kun kamp­pailu ydin­voimas­ta on Suomes­sa pitkälti kään­tynyt vas­tus­ta­jien tappioon.

Olen kir­joit­tanut täl­lä blogilla ydin­voimas­ta ennenkin. Tärkeim­mät kan­nan­otot löy­tyvät seu­raav­ista kirjoituksista:

• Minä ja ydinvoima
• Onko ydin­voimaloil­lamme väärä polttoaine?
• Japani­lainen ydin­tur­val­lisu­usa­jat­telu ihmetyttää
• Pitääkö Suomeen rak­en­taa lisää ydinvoimaa?