Maaseutuelämän tulevaisuus

Lai­tan tähän refer­aatin tämän­päiväis­es­tä puheen­vuorostani aja­tus­pa­ja e2:n seminaarissa.

Maaseutuelämäl­lä tarkoi­tan, että asuu ja tekee töitä maaseudul­la, en sitä, että elää kaupungis­sa ja matkus­taa yök­si maaseudulle nukkumaan.

Sitran tekemän tutkimuk­sen mukaan vihreät suh­tau­tu­vat mui­ta myön­teisem­min maaseutuelämään. Vihrei­den kuva maalaiselämästä on hyvin romant­ti­nen, sel­l­ainen jota parhait­en kuvaa Mikko Alat­alon laulu ”Kat­son maalais­maise­maa”. Minäkin jaan tämän romant­tisen käsi­tyk­sen elämästä maaseudul­la. Kysymys on enää siitä, miten siitä tehdään realistinen.

Kun ajoin neljä vuot­ta sit­ten fil­lar­il­la Niz­za­an, sai tutus­tua monipuolis­es­ti euroop­palaiseen maaseu­tu­un ja ymmärsin, mikä mei­dän maaseudus­samme on vikana. Euroop­palainen maaseu­tu­a­sukas asuu tiivi­is­sä kylässä, jon­ka ympäril­lä ovat pel­lot, suo­ma­lainen sadan hehtaarin yksinäisyy­dessä pel­to­jen­sa keskellä.

Toisek­si Euroopas­sa arvoste­taan lähiruokaa. Tutun vil­jeli­jän porkkanat ovat aivan eri asia kuin anonyymit muovi­pus­si­in pakatut S‑marketin porkkanat. Lähiruo­ka on tuoreem­paa ja muutenkin parem­paa, kun sitä on pahoin­pidel­ty vähem­män kul­je­tuk­sen aikana. Meil­lä ei saa lähiruokaa, sil­lä S‑marketin vier­essä vil­jel­lyn tomaatin mat­ka S‑markettiin on ajal­lis­es­ti yhtä pitkä kuin mat­ka Espan­jas­ta S‑markettiin. Sik­si tomaat­ti pitää poimia raakana ja lähiru­uan etu menetetään. Suo­ma­laisen maat­alouden pahin viholli­nen on S‑osuuskuntaliike nor­sumai­sine logis­ti­ikkoi­neen. Kesko tulee vas­ta toise­na, kos­ka K‑kauppiaalta ei lähiru­uan ost­a­mi­nen ole yhtä jyrkästi kiellettyä.

Maaseu­tu on pulas­sa. Sik­si sen tulisi keskit­tyä vahvuuk­si­in­sa eikä heikkouk­si­in­sa. Meil­lä on paljon tule­via entisiä maalaiskun­tia, jois­sa väestön medi­aani-ikä läh­estyy 60 vuot­ta. Sel­l­aista ei pelas­ta enää mikään. Maaseudun tuki keskit­tyy aivan liikaa pelas­ta­maan sitä, mikä ei ole pelastet­tavis­sa kuin pitäisi keskit­tyä siihen, mis­sä on mahdollisuuksia.

Suomes­sa siir­retään maat­alout­ta – ennen kaikkea kar­jat­alout­ta – pois sieltä, mis­sä asi­akkaat oli­si­vat lähel­lä ja luon­nonolot siedet­tävät kauas asi­akkaista ja tuot­tavista pel­loista. Tämä ei ole EU:n vika vaan ihan oma vikamme. Mak­samme härkäpäis­es­ti siir­tymäkaudelle tarkoitet­tua kansal­lista tukea, jota EU yrit­tää lakkaut­taa. Täl­lä kaive­taan maa­ta men­estyvän maat­alouden alta.

Maat­alous men­estyy parhait­en siel­lä, mis­sä se men­estyi 1600-luvul­lakin. Suo­ma­lainen maat­alous tulisi ohja­ta hyvien luon­nonolo­jen alueille eikä itse­tarkoituk­sel­lis­es­ti sinne, mis­sä olo­suh­teet maat­alouden har­joit­tamiselle ovat epäedullisimmat.

Takaisin kaupunkien hajoamiseen ja pen­delöin­ti­in.  Luon­nol­li­sista syistä kaupun­git ovat kaikkial­la syn­tyneet sinne, mis­sä maat­alouden edel­ly­tyk­set ovat parhai­ta. Suomes­sa onneton maapoli­ti­ik­ka johtaa siihen, että puo­likaupunki­mainen asu­tus lev­iää kuin syöpä pitkin paras­ta maanvil­jelysaluet­ta. Maanvil­je­lyk­sen edel­ly­tyk­set oli­si­vat paljon parem­mat, jos kaupun­git pysy­i­sivät kaupunkeina ja maaseu­tu maaseutuna.

Sitä osaa maaseudus­ta, jos­sa maanvil­jelys ei oikein lyö leiville, ei pidä kokon­aan hylätä. Met­sä­talouden ohel­la tur­is­mi – myös kesämök­it – voisi toimia hyvinkin. Ongel­ma on yrit­täjyy­den puute ja yri­tyskult­tuurin nuoru­us. Mut­ta se onkin ihan oma tarinansa.

Kat­so myös:

Suomen maat­alous veikkaa väärää hevosta

Ter­veisiä Provencesta

Maat­alouden siir­to pohjoiseen on virhe