Oikeistovalta (2) Vastuullinen talouspolitiikka

En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista tai edis­tyk­sel­listä on halus­sa siirtää lasku­ja nuorem­pi­en ikälu­okkien mak­set­tavak­si. Kovin mon­et vasem­mistopoli­itikot kuitenkin ajat­tel­e­vat niin. Lainaa kan­nat­taa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.

Luulen tämän ajat­telun juon­tu­van siitä, että vasem­mis­to­laiset eivät kovin usein ole olleet vas­tu­us­sa rahan han­kkimis­es­ta vaan ain­oas­taan sen kulut­tamis­es­ta – tarkoi­tan siis kun­nan­val­tu­us­tois­sa tai eduskun­nas­sa. Rahan han­kkimi­nen on muiden asia.

Niin­pä vasem­mis­toli­it­to oli ain­oa eduskun­ta­puolue, joka jäi ulos velkajarrusopimuksesta.

Näin tehdessään vasem­mis­toli­it­to oikeut­ti ajat­telun, että köy­hien lap­siper­hei­den ruoka­menoista on nyt vain pakko säästää.

Minun kritiikkini velkajarrua kohtaan

Kos­ka var­maan moni huo­maut­taa, etten minäkään ollut velka­jar­ru­sopimuk­sen innokas kan­nat­ta­ja, ker­ron tässä, mik­si pidin sopimus­ta rak­en­teeltaan huonona. Olisin halun­nut siitä vahvem­man ja vähem­män myötäsyk­lisen. Nyt tavoite on vähen­tää val­tion velkaa suh­teessa BKT:hen yhdel­lä pros­ent­tiyk­siköl­lä vuodessa. Tämä ei velvoita vähen­tämään velkaa eurol­lakaan, jos talous kas­vaa tarpeek­si nopeasti. Kun BKT kas­vaa, velan suhde BKT:hen las­kee, vaik­ka velkaa on yhtä paljon kuin ennen. Hyv­inä aikoina pitäisi vähen­tää velkaa, mut­ta nyt sitä pitää vähen­tää vain huonoina aikoina. Pahim­mat talous­poli­it­tiset virheet tehdään juuri nousukau­den aikana. Sil­loin oikeis­to läh­tee silmät kiilu­en alen­ta­maan vero­ja ja vasem­mis­to lisäämään meno­ja, kun juuri sil­loin ei pitäisi tehdä kumpaakaan. Tästä on paljon esimerkkejä.

Asioista paljon parem­min per­il­lä ole­va Niku Määt­tä­nen sanoi min­ulle, että sopimus toimii väit­tämääni järkeväm­min, kos­ka tuo prosenttiyksikkö/vuosi kos­kee kahdek­san vuo­den keskiar­voa, siis kahdek­san pros­ent­tiyk­sikköä kahdek­sas­sa vuodessa. Niku Määt­tä­nen on min­ua parem­pi talousti­eteen asiantun­ti­ja, mut­ta min­ul­la on enem­män koke­mus­ta poli­ti­ikas­ta. Tuo kahdek­san vuot­ta tarkoit­taa, että ensim­mäisel­lä vaa­likaudel­la hal­li­tus voi ajatel­la, että peri­aate ei sido meitä lainkaan, vaan on seu­raa­van hal­li­tuk­sen murhe. Sik­si olisin lait­tanut tavoit­teen niin, että se kos­kee jokaista vuot­ta, mut­ta olisi sidot­tu talouden kasvu­vauhti­in – siis että velka­suh­teen pitää laskea enem­män nousukaudel­la ja laskukaudel­la ei lainkaan.

Mut­ta täl­lä siis men­nään. Sekin on parem­pi kuin ei mitään. Val­tion velan koroille se tekee hyvää.

Väärin ajoitettu sopeuttaminen

Orpon maine vas­tu­ullista talous­poli­ti­ikan har­joit­ta­jana ei vas­taa tosi­a­sioi­ta. Lisäähän tämä hal­li­tus val­tion velka­an­tu­mista suh­teessa brut­tokansan­tuot­teeseen nopeam­min kuin mikään hal­li­tus täl­lä vuosi­tuhan­nel­la. Toisen maail­man­so­dan vuosi­na ehkä velka­an­nut­ti­in vielä nopeammin.

Teemu Luukan kir­jas­sa esitet­ti­in syy tähän epäon­nis­tu­miseen. Ikävät päätök­set piti tehdä heti hal­li­tuskau­den alus­sa, kos­ka vaalien läh­estyessä se olisi vaikeam­paa. Sik­si säästöt ajoitet­ti­in suh­dan­neke­hi­tys­tä ajatellen jär­jet­tömästi. Tyh­mästä ajoituk­ses­ta hal­li­tus on kuitenkin vastuussa.

Hal­li­tus selit­tää, ettei ole hal­li­tuk­sen syy, että suh­dan­neke­hi­tys on Suomes­sa ollut niin huonoa. Kyl­lä se on hal­li­tuk­sen syy. Samat kan­sain­väliset suh­dan­teet ovat vaivan­neet kaik­ki Euroopan maista, meil­lä kehi­tys on vain ollut huonompi.

Lop­putu­los on surkea. Tuskalliset säästöt eivät ole vähen­täneet velka­an­tu­mista lainkaan, kos­ka ne ovat heiken­täneet vas­taavasti suh­dan­tei­ta. Joku voi pitää tätä anteek­sian­net­ta­vana, kos­ka syynä ei ole hal­li­tuk­sen tah­don puut­teesta vaan osaa­mat­to­muus. Pien­tä koul­u­laista ei voi syyt­tää siitä, että hän on tyh­mä, mut­ta hal­li­tus­ta voi ja pitää syyttää.

Itse pidin pahim­pana virheenä arvon­lisäveron koro­tuk­sen ajoit­tamista suh­dan­nekuop­paan. Se lisäsi työt­tömyyt­tä paljon. Olen arvon­lisäveron kan­nat­ta­ja, mut­ta ajoi­tus oli aivan väärä. Olisi voitu säätää laki ja jät­tää ajoi­tus auki odot­ta­maan työl­lisyy­den parantumista.

Työt­tömyy­den pitkit­tämi­nen on pait­si hölmöä julkisen talouden hoitoa myös vaar­al­lista, kos­ka pitkään työt­töminä roikote­tu­ista osa ei palaa työelämään koskaan ja vaik­ka palaakin, paljon huonom­malle työu­ralle kuin jos työl­lisyyt­tä olisi hoidet­tu paremmin.

Talousen­nustei­ta hal­li­tus ei tietenkään tee itse (ainakin toivon niin). En ole näh­nyt niitä ennus­tus­mall­e­ja, jot­ka eivät osan­neet ottaa huomioon kulu­tuskysyn­nän heikken­e­mistä. Sik­si joudun arvaa­maan, mis­tä virhe saat­toi johtua.

Ainakin ennen ekonometri­sis­sa malleis­sa oli kulu­tuskysyn­tä yht­enä klönt­tinä ostovoiman funk­tiona. Ei otet­tu huomioon ostovoiman jakau­tu­mista, kos­ka sitä ei ennen sormeil­tu niin kuin nyt. Kun otet­ti­in köy­hiltä ja annet­ti­in rikkaille, ostovoima pysyi ennal­laan, mut­ta sen rajaku­lu­tusalt­tius las­ki selvästi.

Kun vielä pelotelti­in, että huono­jen aiko­jen koet­taes­sa val­tio ei tule apu­un, ei ole ihme, että moni alkoi säästää huono­jen aiko­jen var­alle. Kun kaik­ki säästävät, huonot ajat myös tule­vat. Jos par­turi säästää sil­lä, ettei kor­jau­ta kenkiään suu­tar­il­la ja suu­tari sil­lä, ettei leikkau­ta tukkaansa, mitään ei säästy. Par­turil­la on vain risat kengät ja suu­tar­il­la epäsi­isti tukka.

Voimaperäis­es­ti hal­li­tus on pyrkinyt heiken­tämään suh­dan­neherk­in­tä alaa, asun­to­tuotan­toa. –siis joko pyr­ki aja­maan asun­to­tuotan­toa alas tai teki sen tyh­myyt­tään. Lop­putu­lok­sen kannal­ta sil­lä ei ole väliä.