Noin neljännesvuosisata sitten, kun toimin peruspalveluministerinä, sain maailmanpankilta kirjeen, jossa varoitettiin pohjoismaita hylkäämästä verorahoitteista terveydenhuoltoaan ja siirtymästä Keski-Euroopassa käytössä olevaan järjestelmään, joka perustuu pakollisiin terveysvakuutuksiin ja yksityisiin palveluihin. Meidän järjestelmämme on verrattomasti halvempi.
Nyt kokoomus on selvästi ajamassa Suomea pois julkisesta terveydenhuollosta juuri tuohon vakuutukseen ja yksityisiin palveluihin perustuvaan terveydenhuoltoon. Tekisi mieleni sanoa, että maksavat pois velkaa, joka puolueella on syntynyt vaalirahoituksesta, mutta en tosissani usko, että tästä sentään on kysymys. Ilmeisesti he eivät ymmärrä mitä ovat tekemässä. Maailmanpankin olisi pitänyt lähettää se kirje heillekin.
Aki Kiiliäinen, vakuutusyhtiö Pohjantähden toimitusjohtaja kirjoitti HS-vieraskynässä keskiviikkona 12.11.25, että hoitoon pääsystä on tulossa hyväosaisten etuoikeus. Hän valitti, että terveysvakuutusten hinnat ovat nousseet nopeasti. Oma tulkintani hänen kirjoituksestaan on, että syynä vakuutusten kallistumiseen on, että potilaat hakeutuvat lääkärille hoitoon pikkuvaivojen takia ja yksityiset lääkäriasemat teettävät näille entistä enemmän laboratoriokokeita, joten vakuutusyhtiöiden menot kasvavat ja ne siirtävät kustannukset vakuutusten hintoihin. Pyydän anteeksi, jos tulkintani kirjoituksesta on väärä.
Tämä on juuri se kehitys, jonka vuoksi Maailmanpankki varoitti Suomea siirtymästä Keski-Euroopassa yleiseen vakuutusmuotoiseen ja yksityisiin palveluihin perustuvaan terveydenhoitoon.
Kun potilas ja lääkäriasema sopivat keskenään hoidosta eikä vakuutusyhtiö voi kuin maksaa, päädytään räikeään ylihoitoon ja kustannusten karkaamiseen, koska se on edullista sekä potilaalle että lääkäriasemalle. Lääkäriaseman kannalta kaikki hoito ja kaikki laboratoriotutkimukset ovat kannattavia, jos joku ne maksaa ja potilaan etu on tietysti, että häntä hoidetaan ja tutkitaan mahdollisimman perusteellisesti.
Tämän takia vakuutusmuotoisen terveydenhoidon valinneet maat käyttävät huomattavasti rahaa ylihoidon valvontaan. Niiden on pakko tehdä niin, mutta silti hoitoon kuluu paljon enemmän rahaa kuin meillä ilman, että tulokset olisivat paremmat. Erityisen paljon rahaa tähän kuluu Yhdysvalloissa, jossa terveydenhuollon hallintoon ‑vakuutusyhtiöiden hallinnolliset menot mukaan luettuina — kuuluu rahaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa, noin 3 000 – 4 000 euroa asukasta kohden. Se on lähes yhtä paljon kuin ovat terveydenhuollon kokonaismenot Suomessa, jotka ovat asukasta kohden noin 4 000 euroa. Yhdysvalloissa ne ovat noin 13 000 euroa asukasta kohden vuodessa ja silti elinajan odote jää selvästi jälkeen Suomesta.
Yhdysvalloissa hoitoa vaativien potilaiden ja rahojaan säästävien vakuutusyhtiöiden välillä on jatkuva jännite siitä, mitä vakuutus korvaa ja mitä se ei korvaa. Vuosi sitten katkeroitunut potilas ampui vakuutusyhtiö United Health Caren toimitusjohtajan New Yorkissa. Merkittävä osa yleisestä mielipiteestä asettui ampujan kannalle. Silti vakuutusyhtiöt eivät Yhdysvalloissa ole mitenkään erityisen kitsaita korvauspäätöksissään. Ovathan terveydenhoitomenot Yhdysvalloissa kansantuloonkin nähden liki kaksinkertaiset Suomeen verrattuna.
Aki Kiiliäisen manaama pikkuvaivojen kallis hoito on syy siihen, että en ole edes harkinnut ottaa terveysvakuutusta. Käytän kyllä usein yksityisiä palveluja aikaa säästääkseni, mutta en halua maksaa siitä, että jotkut menevät itse tai vievät lapsensa lääkäriin pikkunuhan yllättäessä.
Kokoomus on tekemässä valtavaa virhettä ajaessaan alas julkista terveydenhuoltoa tehdäkseen tilaa yksityisiin palveluihin perustuvalle vakuutusmuotoiselle terveydenhuollolle. Jotain asian huonosta harkinnasta kertoo sekin, ettei minkäänlaista järjestelmää olla rakentamassa turhien tai kustannustehottomien hoitojen estämiseksi.
Ei julkinen terveydenhuoltokaan ole mitenkään ongelmatonta Suomessa. Tämän kirjoitussarjan toisessa osassa kerron, miten julkista sairaanhoitoa pitäisi muuttaa.
