Uudessa Jutussa oli Anu Partasen artikkeli tärkeästä aiheesta – siitä, että terveydenhuollon säästöt eivät aina säästä mitään vaan lisäävät menoja. Neurokirurgi Miikka Korja valitti, että kalliiksi tulee, kun 8 000 euroa maksavaa leikkausta odotetaan puoli vuotta sairauslomalla. Pelkästä sairauspäivärahat maksavat moninkertaisesti leikkauksen hinnan.
Olen ollut pitkään HYKSin ja HUS:n hallinnolla mukana ja lisäksi kaksi vuotta peruspalveluministerinä. Tunnen asian siis sieltä hallinnon puolelta
Hoidon viipyminen ja sen hinta sairauslomana on minulle tuttu aihe. Ajoin aikanaan Suomeen kansallisessa terveyshankkeessa esiin noussutta hoitotakuuta. Sen ansiosta tuota halpaa leikkausta joutuu nyt odottamaan ”vain” kuusi kuukautta. Paavo Lipponen vastusti aluksi, koska Ruotsissa oli vastaavasta määräyksestä juuri luovuttu. Siellä sen katsottiin ohjaavan terveydenhoitoa väärin. Suonikohjuleikkaukset viivästyttävät tärkeämpää toimintaa.
Vastasin, että luovun heti hoitotakuusta, jos saan Ruotsin lainsäädännön, jossa sairaanhoidosta vastaava landstinget maksaa myös sairauspäivärahat. Silloin sen ei kannata odotuttaa potilasta sairauslomalla vaan hoitaa tämä mahdollisimman pian kuntoon. Lipponen hyväksyi argumenttini ja meillä on nyt hoitotakuu. Lipponen muuten, samoin kuin Raimo Sailas, oli pääministerinä erittäin kiinnostunut terveydenhuollosta järjestelmätasolla.
Myönnän, että hoitotakuu on kömpelö ja epätarkka keino. Siinä on juuri tuo Lipposen epäilemä heikkous. Olisi paljon parempi, jos hyvinvointialueet olisivat vastuussa alueellaan sairauspäivärahoista. Silloin hoitotakuuta ei tarvittaisi, eikä HUS säästäisi viivyttämällä leikkauksia.
Miikka Korja halusi enemmän päätösvaltaa ruohonjuuritasolle. Silloin voitaisiin ajatella loogisesti, eikä tulisi ylhäältäpäin sellaisia norsumaisia määräyksiä, kuten rekrytointikieltoja, joiden seurauksena jokin aivan välttämätön tehtävä jää täyttämättä, mistä hänellä oli jutussa esimerkki. Jos mikromanagerointia vähennetään ylhäältä päin ja säästöihin pakotetaan budjettia kiristämällä, se halpa leikkaus saattaa jäädä silloinkin tekemättä niin, että maksetaan edelleen turhaan sairauspäivärahoja, jotka olisi vältettävissä halvalla toimenpiteellä. Perusongelmana on osaoptimointi ja väärät kannustimet.
Yksi Miikka Korjan valituksen aiheista on, että Siltasairaalassa on paljon hienoja leikkaussaleja, jotka ovat käytössä vain kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Järkevää olisi tehdä vuorotyötä ja leikata paljon enemmän. On pakko huomauttaa, että lääkärit vastustavat voimakkaasti vuorotyötä. Joskus kauan sitten päätimme HYKSin hallituksessa myöntää lisärahaa johonkin kalliiseen laitteeseen jossain Helsingin ulkopuolella. Hallitukselle selitettiin, että se on tyystin välttämätön ja rahat myönnettiin. Vahingossa kuulin päätöksen jälkeen, kun virkamies sanoi toiselle, että nyt siinä sairaalassa päästään eroon vuorotyöstä. Jos tuo olisi ollut julkilausuttu tavoite, rahaa olisi tuskin myönnetty.
Kun säästöt ovat johtaneet huonoon toimintaan, sekä Britanniassa että Ruotsissa on molemmissa päädytty kasvattamaan merkittävästi terveydenhuollon budjettia. Molemmat kokeilut päätyivät mahalaskuun. Organisaatio imaisi rahat sisäänsä, mutta hoidon määrä ei lisääntynyt. Rahat käytettiin organisaation sisäiseen elintasoon.
Ei kannata lisätä könttäsummarahoitusta vaan maksaa suoritteista. Silloin rahaa tulee lisää, jos ja vain jos tehdään enemmän. Muinaisessa HYKSissä siirryttiin 1990-luvun alussa könttäsummabudjetoinnista suoritusperusteiseen (sitä kutsuttiin pilkallisesti tikkilaskutukseksi). Tämän seurauksena HYKSin tuottavuus nousi 30 %. Päättäjät olivat tästä kauhuissaan, koska samalla HYKSistä lähetetyt laskut kasvoivat vastaavasti. Olisi tietysti pitänyt alentaa hintoja, mutta päädyttiin sulkemaan vuodeosastoja. Lopputuloksena potilaita makuutettiin käytävillä samalla kun potilashuoneita oli tyhjillään.
HYKSin suoritepohjaisessa hinnoittelussa oli se virhe, että hinnat olivat kokonaishintoja, eli niihin sisältyi myös kiinteät kustannukset. Näin jokainen hoidettu potilas tuotti voittoa, jonka avulla laajentaa toimintaa. Se tuli maksajalle kalliiksi. Kannattaisi maksaa kiinteät kustannukset könttäsummana ja muuttuvat kustannukset hintoina, noin suunnilleen.
Mitä tästä opimme?
-
- Sairauspäivärahojen maksu hyvinvointialueille. Vastaavasti tietysti lisää rahaa.
- Enemmän rohkeampaa päätösten delegointia alaspäin samalla kuin kunkin yksikön rahoitus siirretään suoritepohjalle rahaa seuraa potilasta ‑periaatteella.
- Suoritteista maksettakoon rajakustannusperiaatteella niin, että kiinteät kustannukset peitetään könttäsummarahoituksella.