Site icon

Sairaalan hallinnossa kannattaa kiinnittää huomio taloudellisiin pelisääntöihin

Uudessa Jutus­sa oli Anu Par­tasen artikke­li tärkeästä aiheesta – siitä, että ter­vey­den­huol­lon säästöt eivät aina säästä mitään vaan lisäävät meno­ja. Neu­rokirur­gi Miik­ka Kor­ja valit­ti, että kalli­ik­si tulee, kun 8 000 euroa mak­savaa leikkaus­ta odote­taan puoli vuot­ta sairaus­lo­ma­l­la. Pelkästä sairaus­päivära­hat mak­sa­vat moninker­tais­es­ti leikkauk­sen hinnan.

Olen ollut pitkään HYKSin ja HUS:n hallinnol­la mukana ja lisäk­si kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Tun­nen asian siis sieltä hallinnon puolelta

Hoidon viipymi­nen ja sen hin­ta sairaus­lo­mana on min­ulle tut­tu aihe. Ajoin aikanaan Suomeen kansal­lises­sa ter­veyshankkeessa esi­in nous­sut­ta hoito­taku­u­ta. Sen ansios­ta tuo­ta hal­paa leikkaus­ta joutuu nyt odot­ta­maan ”vain” kuusi kuukaut­ta. Paa­vo Lip­po­nen vas­tusti aluk­si, kos­ka Ruot­sis­sa oli vas­taavas­ta määräyk­ses­tä juuri luovut­tu. Siel­lä sen kat­sot­ti­in ohjaa­van ter­vey­den­hoitoa väärin. Suoniko­hjuleikkauk­set viivästyt­tävät tärkeäm­pää toimintaa.

Vas­tasin, että luovun heti hoito­taku­us­ta, jos saan Ruotsin lain­säädän­nön, jos­sa sairaan­hoi­dos­ta vas­taa­va land­stinget mak­saa myös sairaus­päivära­hat. Sil­loin sen ei kan­na­ta odotut­taa poti­las­ta sairaus­lo­ma­l­la vaan hoitaa tämä mah­dol­lisim­man pian kun­toon. Lip­po­nen hyväksyi argu­ment­ti­ni ja meil­lä on nyt hoito­takuu. Lip­po­nen muuten, samoin kuin Raimo Sailas, oli päämin­is­ter­inä erit­täin kiin­nos­tunut ter­vey­den­huol­losta järjestelmätasolla.

Myön­nän, että hoito­takuu on köm­pelö ja epä­tark­ka keino. Siinä on juuri tuo Lip­posen epäilemä heikkous. Olisi paljon parem­pi, jos hyv­in­voin­tialueet oli­si­vat vas­tu­us­sa alueel­laan sairaus­päivära­hoista. Sil­loin hoito­taku­u­ta ei tarvit­taisi, eikä HUS säästäisi viivyt­tämäl­lä leikkauksia.

Miik­ka Kor­ja halusi enem­män päätös­val­taa ruo­hon­ju­u­ri­ta­solle. Sil­loin voitaisi­in ajatel­la loogis­es­ti, eikä tulisi ylhäältäpäin sel­l­aisia nor­sumaisia määräyk­siä, kuten rekry­toin­tikiel­to­ja, joiden seu­rauk­se­na jokin aivan vält­tämätön tehtävä jää täyt­tämät­tä, mis­tä hänel­lä oli jutus­sa esimerk­ki.  Jos mikro­man­ageroin­tia vähen­netään ylhäältä päin ja säästöi­hin pakote­taan bud­jet­tia kiristämäl­lä, se hal­pa leikkaus saat­taa jäädä sil­loinkin tekemät­tä niin, että mak­se­taan edelleen turhaan sairaus­päivära­ho­ja, jot­ka olisi väl­tet­tävis­sä hal­val­la toimen­piteel­lä. Peru­songel­mana on osaop­ti­moin­ti ja väärät kannustimet.

Yksi Miik­ka Kor­jan val­i­tuk­sen aiheista on, että Sil­ta­sairaalas­sa on paljon hieno­ja leikkaus­sale­ja, jot­ka ovat käytössä vain kahdek­san tun­tia vuorokaudessa. Järkevää olisi tehdä vuorotyötä ja leika­ta paljon enem­män. On pakko huo­maut­taa, että lääkärit vas­tus­ta­vat voimakkaasti vuorotyötä. Joskus kauan sit­ten pää­timme HYKSin hal­li­tuk­ses­sa myön­tää lisära­haa johonkin kalli­iseen lait­teeseen jos­sain Helsin­gin ulkop­uolel­la. Hal­li­tuk­selle selitet­ti­in, että se on tyystin vält­tämätön ja rahat myön­net­ti­in. Vahin­gos­sa kuulin päätök­sen jäl­keen, kun virkamies sanoi toiselle, että nyt siinä sairaalas­sa päästään eroon vuorotyöstä. Jos tuo olisi ollut julk­i­lausut­tu tavoite, rahaa olisi tuskin myönnetty.

Kun säästöt ovat johta­neet huonoon toim­intaan, sekä Bri­tan­ni­as­sa että Ruot­sis­sa on molem­mis­sa päädyt­ty kas­vat­ta­maan merkit­tävästi ter­vey­den­huol­lon bud­jet­tia. Molem­mat kokeilut pää­tyivät maha­lasku­un. Organ­isaa­tio imaisi rahat sisään­sä, mut­ta hoidon määrä ei lisään­tynyt. Rahat käytet­ti­in organ­isaa­tion sisäiseen elintasoon.

Ei kan­na­ta lisätä könt­tä­sum­mara­hoi­tus­ta vaan mak­saa suorit­teista. Sil­loin rahaa tulee lisää, jos ja vain jos tehdään enem­män. Muinaises­sa HYK­Sis­sä siir­ryt­ti­in 1990-luvun alus­sa könt­tä­sum­ma­bud­je­toin­nista suori­tus­pe­rusteiseen (sitä kut­sut­ti­in pil­ka­llis­es­ti tikki­lasku­tuk­sek­si). Tämän seu­rauk­se­na HYKSin tuot­tavu­us nousi 30 %. Päät­täjät oli­vat tästä kauhuis­saan, kos­ka samal­la HYK­Sistä lähete­tyt laskut kasvoivat vas­taavasti. Olisi tietysti pitänyt alen­taa hin­to­ja, mut­ta päädyt­ti­in sulke­maan vuodeosas­to­ja. Lop­putu­lok­se­na poti­lai­ta maku­utet­ti­in käytävil­lä samal­la kun poti­lashuonei­ta oli tyhjillään.

HYKSin suoritepo­h­jaises­sa hin­noit­telus­sa oli se virhe, että hin­nat oli­vat kokon­aish­in­to­ja, eli niihin sisäl­tyi myös kiin­teät kus­tan­nuk­set. Näin jokainen hoidet­tu poti­las tuot­ti voit­toa, jon­ka avul­la laa­jen­taa toim­intaa. Se tuli mak­sa­jalle kalli­ik­si. Kan­nat­taisi mak­saa kiin­teät kus­tan­nuk­set könt­tä­sum­mana ja muut­tuvat kus­tan­nuk­set hin­toina, noin suunnilleen.

Mitä tästä opimme?

Exit mobile version