Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi loppua.

Olen myös toimin­ut pien­imuo­tois­es­ti työ­nan­ta­jana. Ne ovat olleet kaik­ki etä­työ­suhtei­ta, kos­ka yri­tyk­sel­läni ei ole toimis­toa. Tästä oli välil­lä selvää hait­taa, kun työn­tek­i­jäni oli ymmärtänyt ohjeeni väärin.

Suomessa eniten etätyötä

Suomes­sa tehdään enem­män etä­työtä kuin mis­sään muual­la. Syynä tähän on se, että asu­tus on niin hajau­tunut­ta ja kaupunkimme ovat amerikkalaistyyp­pisiä autokaupunkeja.

Tuot­tavu­u­den heikken­e­m­i­nen etä­työssä on havait­tu Suomes­sakin. EK:n yri­tysky­se­lyn mukaan yli puo­let yri­tyk­sistä arvioi etä­työn heiken­tävän Suomen talouskasvua osaamisen ja inno­vaa­tioiden heikken­e­misen kaut­ta. Ideat välit­tyvät kas­vokkain, eivät anke­as­sa  teams-kokouksessa.

Työ­paikalla oppii vuorovaiku­tuk­ses­sa toisil­ta. Esimerk­ki päin­vas­tais­es­ta on kuule­mani tapaus, jos­sa henkilö teki hieno­ja taulukoi­ta Excelil­lä, mut­ta hänelle ei ollut koskaan ker­rot­tu, että Excelil­lä voi tehdä myös lasku­toim­i­tuk­sia. Hän oli laskenut taulukon sum­mariv­it laskimellaan.

Ei tieto kul­je aina läs­nä­työssäkään. Olin nuore­na opiske­li­jana Posti- ja lennät­in­hal­li­tuk­sen liike­taloudel­lises­sa tutkimus­laitok­ses­sa. Se oli paik­ka, jos­sa koulutet­ti­in mon­et Suomen tilas­toti­eteil­i­jät. Mei­dän toimis­tomme oli entisessä asuin­huoneis­tossa paikas­sa, jos­sa nyt on Kansal­listeat­terin teat­teri Omapo­h­ja. Olimme paljon tekemi­sis­sä postin virkami­esten kanssa, jot­ka työsken­te­liv­ät pää­postis­sa kop­pikont­tor­eis­sa pitkien käytävien var­rel­la. Usein kävi niin, että tieto pää­postin naa­puri­huoneista toiseen välit­tyi mei­dän kahvipöytämme kautta.

Parviä­ly ylit­tää yksit­täis­ten henkilöi­den kyvyt. Eril­lään toi­sis­taan ole­vat kököt­tävät eivät muo­dos­ta parvea. Vuosia toimis­to­työtä tekevät voivat olla vuo­den tai pari etä­työssä, kos­ka tun­te­vat toisen­sa, mut­ta etä­työy­hteisöön on vaikea ottaa uusia työn­tek­i­jöitä, joille työ­tover­it ovat vain nim­iä organisaatiokaaviossa.

Sik­si työy­hteisö voi har­voin toimia vain etä­työssä. Kuin­ka mon­ta läs­näolopäivää viikos­sa tai kuukaudessa kan­nat­taa vaa­tia, riip­puu täysin työn luon­teesta. Kysymys kos­kee tietysti vain toimis­to­työtä. Ratikkakuskil­la tai tar­joil­i­jal­la työ edel­lyt­tää läs­näoloa aina.

Toimis­to­työssä mekaanista kir­jan­pitoa voi tehdä kotona, kos­ka mitään uut­ta ei tarvitse oppia, ei ainakaan päivit­täin, mut­ta tuoteke­hi­tys­ti­imin on kom­mu­nikoita­va jatku­vasti keskenään. On töitä, jois­sa työn­tek­i­jän ei tarvit­sekaan oppia mitään uut­ta ja on töitä, jois­sa uuden oppimi­nen ja kehit­tymi­nen on työn keskiössä. Sil­loinkin kan­nat­taa joskus jäädä tekemään töitä koti­in, jot­ta voi keskit­tyä kunnolla.

Ihmi­nen oppii parhait­en virheistä. Tiimis­sä voi oppia tois­t­en virheistä, mut­ta yksin puur­ta­van on tehtävä kaik­ki virheet itse.

Etä­työssä työ­nan­ta­ja ei voi valvoa työn­tek­i­jän ahkeru­ut­ta, joten on vain luotet­ta­va. Useimpi­in voi luot­taa, mut­ta ei kaikki­in. Ongel­mat­tom­inta olisi urakka­palkkaus, kos­ka työ­nan­ta­jalle ei edes kuu­lu, mon­tako tun­tia siihen meni, vaan mitä saati­in aikaan. Kaikki­in töi­hin urakka­palkkaus ei kuitenkaan sovi.

Joil­lakin on taipumus tis­sut­telu­un. Hei­dän olisi jo oman ter­veyten­sä vuok­si parem­pi olla täis­sä toimis­tol­la. Tämä ei tietenkään ole peruste sille, että kaikkien on olta­va toimistolla.

Onko tuottavuuden nousu niin tärkeätä?

Joku voi sanoa, ettei taloudelli­nen kasvu ole hänelle sen arvoista, että toimis­tolle pitäisi raa­hau­tua päivit­täin. Tämä on loogi­nen argu­ment­ti, mut­ta sen kanssa pitää olla johdon­mukainen. Jos jotkut toiset kuitenkin uhrautu­vat tuot­tavu­u­den kasvun eteen, ei pidä men­nä vaa­ti­maan pääsyä osal­lisek­si kasvun hedelmistä vaan tyy­tyä van­haan palkkaan vain inflaa­tion ver­ran korotettuna.

On aika selvää, että etätöi­hin eristäy­tyvän mah­dol­lisu­udet ede­tä työu­ral­laan ovat vähäiset, mut­ta yhtä selvää on, että joillekin etä­työn tuo­mat edut ovat merkit­tävämpi asia kuin ural­la eteneminen.

Työnantaja maksamaan työmatkat

On vaa­dit­tu, että jos työ­nan­ta­ja pakot­taa palaa­maan toimis­tolle, työ­nan­ta­jan pitäisi mak­saa työ­matkat. Tämä on hyvä aja­tus aivan muus­ta syys­tä kuin mitä sen esit­täjä var­maankin tarkoit­ti. Sehän tarkoit­taa, että toimis­tol­la mak­se­taan parem­paa palkkaa kuin etätöis­sä. Kos­ka työ­nan­ta­jan tuskin halu­taan päät­tävän, mis­sä kukin asuu, kor­vaus toimis­tolle tulemis­es­ta olisi kaikil­la sama – siis myös sille, joka tulee kävellen, kos­ka hän on joutunut mak­samaan asumis­es­taan enemmän.

Vääriä väitteitä

Antti Kaikko­nen kir­joit­ti tämän aamun Helsin­gin Sanomis­sa, että etä­työ on hyväksyt­tävä ja sen mah­dol­liset kiel­teiset vaiku­tuk­set tuot­tavu­u­teen sivu­utet­ta­va, kos­ka etä­työ pitää maaseudun ja maakun­nat elinvoimaisina.

Mitenkähän on?  Mikko Särelän oival­tavimpia lau­sei­ta on, että jos työtä voi tehdä mis­sä päin Suomea hyvän­sä, sitä voi tehdä mis­sä päin maail­maa hyvän­sä. Jos työn­tek­i­jän ei tarvitse käy­dä toimis­tol­la lainkaan, hän voi tehdä töitä jostain, jos­sa ilmas­to on mukavampi, elämä hal­paa ja verot olemat­to­mia.  Tyh­jenevät ital­ialaiset kylät markki­noi­vat jo tätä mah­dol­lisu­ut­ta. Jos työssä ei tarvitse täy­del­listä suomen taitoa, työn voi myös teet­tää vaik­ka jol­lakin intialaisel­la, jolle mak­se­taan Int­ian palkkata­son mukaista palkkaa. Sopii eri­no­mais­es­ti työnantajalle.

Jos taas toimistopäiviä on yksikin viikos­sa, Helsinki­in ei voi tehdä työtä Pohjois-Kar­jalas­ta. Kehyskun­nista toki voi.

On myös san­ot­tu, että etä­työ vähen­tää liiken­net­tä. Var­maankin lyhyel­lä tähtäimel­lä, mut­ta ei pitkäl­lä. Kun liikku­mi­nen nopeu­tuu, työ­matkat ovat ainakin tähän asti piden­tyneet niin, että aikaa kuluu yhtä paljon kuin ennenkin. Näin tässäkin toden­näköis­es­ti käy. Jos toimis­tolle pitää tul­la vain ker­ran viikos­sa, voidaan muut­taa entistä kauem­mak­si, lasken­nal­lis­es­ti viisi ker­taa kauem­mak­si.  Yhdyskun­tarakenne hajaan­tuu niin, että liiken­teen määrä pysyy ennallaan.

Etätyön hyödyt ja haitat

Etä­työn hyö­tyjä on parem­pi mah­dol­lisu­us yhdis­tää per­he ja työelämä. Sen ansios­ta asuin­paikkansa voi vali­ta vapaam­min ja työ­matkoi­hin kulu­va aika vähe­nee – siis ainakin aluk­si. Työ­nan­ta­jan ei tarvitse mak­saa niin paljon vuokraa toimis­toalas­ta. Kaupunkien kesku­s­tat elävöi­tyvät, kun toimis­toraken­nuk­sia kor­vataan asuinrakennuksilla.

Tämä vai­htelee suuresti yksilöit­täin. Toisil­la ei ole per­het­tä tai he asu­vat lähel­lä työpaikkaansa.

Huono­ja puo­lia on työy­hteisön heikom­pi toim­inta, tuot­tavu­u­den kasvun mah­dolli­nen hidas­tu­mi­nen, kun työn­tek­i­jät eivät opi toisil­taan ja parviä­lyn menet­tämi­nen. Nämä hai­tat ovat toisil­la aloil­la suurem­pia kuin toisil­la ja joil­lakin aloil­la etä­työ voi olla jopa tuot­tavam­paa kuin läs­nä­työ, kos­ka väsyt­tävä työ­mat­ka jää pois ja työn­tek­i­jä voi pitää sies­taa keskel­lä päivää.

Markkinat hoitakoot

Etä­työhön ei voi olla yhtä kaavaa, joka pätisi kaikki­in töi­hin ja kaikki­in yksilöi­hin. Jois­sakin töis­sä opti­mi on yhden­lainen ja toi­sis­sa töis­sä toisen­lainen. Jos ajat­telemme vain työ­nan­ta­jan etua päädymme aivan eri­laiseen ratkaisu­un kuin jos ajat­telemme vain työn­tek­i­jän etua.

Lähim­mäs opti­mia päästäisi­in, jos työ­markki­nat oli­si­vat oikeat markki­nat, jois­sa hin­ta ratkaisee. Sil­loin niil­lä aloil­la, jol­la etä­työ sujuu huonos­ti, palkkaero etä­työn ja läs­nä­työn välil­lä olisi suuri ja etä­työmah­dol­lisuuk­sia olisi vain raja­tuis­sa tehtävis­sä. Taas niis­sä töis­sä, jois­sa työ­nan­ta­jan säästöt työtilois­sa voit­ta­vat mene­tyk­sen tuot­tavu­udessa palk­ka etätöis­sä voisi olla korkeampi kuin läsnätöissä.

Jonkin­lainen markki­naratkaisu olisi sekin, että työ­nan­ta­ja päät­tää, onko tässä yri­tyk­sis­sä etä­työ mah­dol­lista ja palka­nsaa­ja päät­tää mihin menee töi­hin. Työ­nan­ta­jan on otet­ta­va huomioon se, että toimis­to­työhön voi olla vähän halukkai­ta ja se on kor­vat­ta­va mak­samal­la korkeam­paa palkkaa. Pelkkää toimis­to­työtä tar­joavi­in yri­tyk­si­in hakeu­tu­isi vain niitä, joille etä­työ ei olisi niin hyvä vai­h­toe­hto. Asum­isolo­suh­teet ja per­heti­lanne oli­si­vat ratkai­sevas­sa asemassa.