Sarjan ensimmäiseen artikkeliin pääsee tästä.
En usko, että vanhustenhoidolle tehdään mitään. Poliittinen kulttuurimme suosii päämäärätöntä ajelehtimista ikävien päätösten sijasta. Niinpä vanhustenhoidossa ajelehditaan kuten on ajelehdittu tähänkin asti. Rahat ovat kuitenkin tiukoilla. Virta vie ajelehtijaa voimalla virran suuntaan.
Näin saattaa käydä:
Vanhainkoteihin on entistä vaikeampi päästää ja hoito niissä huononee. Vanhainkodeissa pääsyä odottavat ovat nykyistä enemmän lähipiirinsä tuen varassa. Myös kauhukertomukset huonosta hoidosta (siis joskus tulevaisuudessa, ei vielä nyt) saavat lähipiirin ottamaan enemmän vastuuta vanhuksen hoidosta lykätäkseen tämän joutumista vanhainkotiin.
Moni varakas oivaltaa, ettei kääreliinoissa ole taskuja ja käyttää omalla päätöksellään omaisuuttaan maksaakseen paremmasta hoidosta yksityisessä vanhainkodissa. Omaisuuden huomioon ottaminen tapahtuu näin lähes itsestään, mutta sillä saa myös parempaa hoitoa.
Kaikki vanhukset eivät ole pienituloisia. Monilla on niin korkeat eläke- ja pääomatulot, että joutuisivat maksamaan kustannuksia vastaavan maksun julkisissa vanhainkodeissa, joten ei ole iso askel maksaa vähän enemmän paremmasta hoidosta yksityisessä vanhainkodissa.
Hoidon hinta ei saa ylittää sen kustannusta
Nykylain mukaan hoito vanhainkodissa maksaa 85 % tuloista. Maksu ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin hoidon kustannus. Näin sanotaan asiakasmaksulain toisessa pykälässä, sen ensimmäisessä momentissa. Tätä lakipykälää eivät kaikki tunne, eivät edes palvelun tarjoajat. En ole nähnyt yhdenkään laitoksen sivuilla mainintaa maksimimaksusta. Se lienee jotain 4000 euron ja 5000 euron välillä kuussa, mutta sitä pitää osata itse kysyä.
Joku saattaa ajatella, että tuollainen epäsolidaarinen maksukatto pitää poistaa, mutta kenenkään ei ole pakko mennä vanhainkotiin. Jos maksukatto poistetaan, rikkaat eivät suostu maksamaan ylihintaa vaan menevät yksityiseen vanhainkotiin.
Ajelehditaan siis Risto Murron viitoittamaan suuntaan. Omaiset kantavat nykyistä suuremman vastuun vanhusten hoidosta ja varakkaat käyttävät omaisuuttaan maksaakseen hoidostaan. Tämä toteutuu ilman mitään päätöksiä tai oikeastaan päättämättömyyden vuoksi. Hyvää hoitoa lupaavasta palvelulupauksesta on jo tingitty ja tullaan tinkimään yhä enemmän.
Hoivapommiin voi löytyä ratkaisu
Hoivapommiin saattaa löytyä ratkaisu lääkeyhtiöiden laboratoriosta. Alzheimerin tautiin ja toivottavasti muihinkin dementian muotoihin saatetaan kehittää tehokas lääke. Nykysäännöillä lääke olisi ensimmäiset 20 vuotta vain rikkaimpien käytössä eikä vaikuttaisi hoivan tarpeeseen väestötasolla juuri mitään, mutta patentin vanhennettua 20 vuoden kuluttua se tulisi laajaan käyttöön. Lääkepatentteja on mitätöity ennenkin merkittävän syyn takia. Esimerkiksi AIDS-lääkkeiden ja pernaruttolääkkeen patentteja on mitätöity.
Vaikka keskimääräinen elinikä lääkkeiden ansiosta nousisi, hoivan tarve viimeisinä elinvuosina laskisi ja hoivapommi purkautuisi merkittävältä osalta. Terveisiä Risto Murrolle: ongelma siirtyisi eläkeyhtiöille.
Ikävämpikin ratkaisu voi tulla. Kukaan ei ole kehdannut laskea kuinka paljon Covid-19 alensi hoivamenoja – tai vaikka onkin laskenut, ei ole tehnyt tuloksesta lehdistötiedotetta. Aina voi tulla uusi pandemia, joka korjaa taas pois huonokuntoisia vanhuksia ja jopa enemmän kuin Covid-19.