Hoivapommi (1/4) Miksi vanhustenhoidon menot kasvavat?

Käytän tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa ter­miä van­hainkoti, joka nykyisen hoitoslan­gin mukaan tarkoit­taa ympärivuorokautista hoivaa palvelu­a­sun­nos­sa tai hoivakodissa.

Ris­to Mur­to on syn­nyt­tänyt val­taisen pahek­sun­nan varoit­taes­saan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen van­hus­ten hoidon palvelulu­pauk­seen. Reak­tio tun­tuu vähän viestin tuo­jan ampumiselta. On puhut­tu jopa petok­ses­ta. Mur­to varoit­ti asi­as­ta, jos­ta pitäisi näköjään vaieta.

Siihen, etteivät rahat riitä van­hus­ten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä run­saat 20 vuot­ta sit­ten osasin ennus­taa, että van­hus­ten­hoito joutuu kri­isi­in, mut­ta en sil­loin tien­nyt, että tilanne tulisi men­emään niin pahak­si kuin se näyt­tää ole­van menossa.

Talouskasvu ei auta rahoituksessa

Aloite­taan siitä, mikä tähän ei ole vaikut­tanut, nimit­täin talouskasvun tyre­htymi­nen. Talouskasvun lop­pumi­nen Suomes­sa johtuu tuot­tavu­u­den kasvun lop­pumis­es­ta. Sen takia julkisen sek­torin tulot eivät kas­va, mut­ta eivät­pä kas­va myöskään reaali­palkat. Tuot­tavu­u­den kasvu nos­taisi vääjäämät­tä palkko­ja. Niin­pä palkat nousi­si­vat van­hus­ten­hoi­dos­sa tuot­tavu­u­den kasvun tahdis­sa, eikä kasvu helpot­taisi isos­sa kuvas­sa van­hus­ten hoitoa.

Tuot­tavu­u­den kasvu hyödyt­täisi vain, jos se tapah­tu­isi van­hus­ten­hoi­dos­sa itsessään ja vielä nopeam­min kuin muual­la kansan­taloudessa. Nyky­lain mukaan sekään ei auta, kos­ka huonos­ti harkit­tu kiin­teä henkilökun­tami­toi­tus tarkoit­taa, että vaik­ka tuot­tavu­us kas­vaisi, kulut eivät pienenisi. Aina tietysti tulee uusia mitoituksia.

Työt­tömyys tietysti vähen­tää julkisen sek­torin tulo­ja ja lisää meno­ja, mut­ta kyynis­es­ti voisi huo­maut­taa, että se myös lykkää vääjäämät­tä edessä ole­vaa hoitoalan palkko­jen nousua.

On kolme syytä, mik­si van­hus­ten hoidon laskel­mat ovat men­neet pieleen.

• Syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen tarkoit­taa, että mak­sajia on vähem­män suh­teessa van­hus­ten määrään. Tämä vaikut­taa kuitenkin vas­ta vuosien kulut­tua, sil­lä ensin se tekee tilaa hoit­o­menoille vähen­tämäl­lä koulu­tuk­sen meno­ja, kun koul­u­laisia on neljän­nek­sen ver­ran vähemmän.
• Hitaampi kuole­ma. Keskimääräi­nen elinikä on nous­sut ennustet­tua enem­män, joten van­ho­ja ihmisiä on las­ket­tua enem­män.  Valitet­tavasti ter­veet elin­vuodet eivät ole nousseet vas­taavasti. Esimerkik­si sydä­men­pysähdyk­ses­tä johtu­vat äkkikuolemat ovat käyneet harv­inaisik­si ja monia syöpiä pystytään nyt paran­ta­maan. Niin­pä van­hus­ten ennen kuole­maansa tarvit­se­ma keskimääräi­nen hoitoai­ka on pidentynyt.
• Dement­ian yleistymi­nen. Vaik­ka keho kestää pidem­pään, aiv­ot eivät kestä. Yhä use­ampi elää demen­toituneena, ja se lisää hoivan tarvet­ta. Demen­tia tulee hyvin kalliiksi.

Mik­si tilanne on tul­lut mon­elle yllä­tyk­senä? Meil­lä ennakoidaan eläke­meno­ja ammat­ti­mais­es­ti, mut­ta minkään tahon vas­tu­ul­la ei ole ennakoi­da van­hus­ten hoivan tarvet­ta. Sosi­aal­i­hal­li­tus lakkautet­ti­in, kos­ka ajatelti­in, että itsenäiset kun­nat eivät tarvitse täl­laista elin­tä toim­intaansa ohjaa­maan. Ne kun­nat eivät ole kuitenkaan tulleet ennus­ta­neek­si hoivan tarvet­ta val­takun­nal­lis­es­ti. Voisi ajatel­la, että THL tek­isi tätä, mut­ta nyky­isin THL:n siip­iä katko­taan niin vauhdikkaasti, ettei se selviä muis­takaan tehtävistään.

Sar­jan seu­raavaan artikke­li­in pääsee tästä