Näkökohtia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus

Hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat aikuisk­oulu­tuk­sen osalta voisi­vat olla osa toimi­vaa kokon­aisu­ut­ta. Muu osa tästä kokon­aisu­ud­es­ta kuitenkin puuttuu.

Hal­li­tus on pois­tanut aikuisk­oulu­tustuen. Ei kai kukaan ajat­tele, että nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa  pär­jäisi 45 vuot­ta nuore­na saadul­la koulu­tuk­sel­la sitä lainkaan päivit­tämät­tä. Tuskin sen­tään, mut­ta tähän se selvästi johtaa, varsinkin pienipalkkaisilla.

Ilmeis­es­ti ajatuk­se­na on, että tarpeelli­nen ja kansan­taloudel­lis­es­ti hyödylli­nen koulu­tus tapah­tu­isi henkilön itsen­sä tai tämän työ­nan­ta­jan mak­samana. Näin koulu­tus pain­ot­tuisi vain ”hyödyl­liseen” koulu­tuk­seen, joka nos­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta niin paljon, että koulu­tuk­ses­ta mak­sami­nen kannattaa.

Kum­man tässä ajatel­laan mak­sa­van koulu­tuk­sen: työ­nan­ta­jan vai työn­tek­i­jän? Molem­pi­in vai­h­toe­htoi­hin liit­tyy merkit­täviä markki­navirheitä. joiden vuok­si aja­tus ei pelitä.

Kannattaako työnantajan maksaa?

Jos työ­nan­ta­ja mak­saa, työn­tek­i­jä voi men­nä töi­hin kil­pail­i­jalle ja yri­tys huo­maakin hyödyt­täneen­sä tämän toim­intaa. Ei pelitä.

Voiko työ­nan­ta­ja vaa­tia koulu­tuk­sen perus­teel­la, että työ­paikkaa ei saa vai­h­taa? Helsin­ki menet­telee näin mak­saes­saan ylem­mille toim­i­henkilöille kalli­in MBA-koulu­tuk­sen. Sum­man tai osan siitä joutuu mak­samaan takaisin, jos irti­sanoutuu alle kah­den vuo­den kulues­sa – tai siis uusi työ­nan­ta­ja joutuu sen mak­samaan. Ilmavoimien hävit­täjä­len­täjille velvoite pysyä ilmavoimien palveluk­ses­sa jatkuu paljon pidempään.

Täl­lainen kah­den vuo­den työ­paikan­vai­h­tosään­tö kor­jaa osan ongel­mas­ta mut­ta vain osan. Kaipa sen koulu­tuk­sen hyö­dyn pitäisi kestää yli kak­si vuot­ta. Tätä pidem­pi sit­o­mi­nen yhteen työ­nan­ta­jaan taas toisi mukanaan mui­ta ongelmia.

Se, että työ­nan­ta­jan kan­nat­taisi mak­saa koulu­tus perus­tuu ajatuk­seen, ettei osaamisen parane­m­i­nen nos­ta työn­tek­i­jän palkkaa. Eihän se muuten työ­nan­ta­jalle kannattaisi.

Kannattaako työntekijän itsensä maksaa?

Se, että työn­tek­i­jän itsen­sä kan­nat­taisi mak­saa, perus­tuu ole­tuk­seen, että palkat perus­tu­isi­vat pätevyy­teen.  Näin ei kyl­lä työ­markki­noil­lamme ole asian lai­ta ehkä joitain asiantun­ti­ja-ammat­te­ja luku­un otta­mat­ta. Vas­ta päät­tyneessä lento­kent­tähenkilökun­nan lakos­sa ei edes mainit­tu henkilökun­nan pätevyyt­tä palkanko­ro­tuk­sen perusteena.

Tuos­ta Helsin­gin käytän­nöstä voi laskea, että MBA-koulu­tus nos­taa työ­panok­sen arvoa vähän yli ton­nil­la kuus­sa. Palkois­sa tätä ei kuitenkaan näe, ei sen kah­den vuo­den karenssin jälkeenkään.

Kun kohon­nut osaami­nen ei näy ainakaan täysimääräis­es­ti palka­s­sa, ei työn­tek­i­jän oikein kan­na­ta mak­saa koulu­tuk­ses­taan. Ja vaik­ka näky­isi, ei kan­nat­taisi sit­tenkään, kos­ka palkanko­rokses­ta verot­ta­ja vie puo­let. Jo tämän takia yhteiskun­nan pitäisi osal­lis­tua koulu­tuk­seen vähin­tään nyt niin, että koulu­tus olisi vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoinen ja vielä niin, että vähen­nyt tulisi sen kohon­neen palkan mar­gin­aaliv­eron mukaan, ei opiskelu­vuo­den olemat­toman veron mukaan.

Ihmiset eivät myöskään suh­tau­tu koulu­tuk­ses­ta mak­samiseen ratio­naalis­es­ti. Jos suh­tau­tu­isi­vat, mei­dän kan­nat­taisi siir­tyä siihen, että kaik­ki koulu­tus on mak­sullista (lukukausi­mak­sut), mut­ta niitä vas­taan saisi val­ti­ol­ta pehmeän opin­to­lainan. Se mak­set­taisi­in takaisin opiskelun kohot­tamil­la palkoil­la, mut­ta vain jos koulu­tus on johtanut keskimääräistä korkeampi­in ansioi­hin. Tämä olisi siis erään­lainen lot­toarpa, jos­ta saisi rahat takaisin, jos ei voita. Sel­l­ainen kan­nat­taisi aina, mut­ta tähän ei halu­ta men­nä, kos­ka köy­histä per­heistä tule­vat eivät uskaltaisi täl­laista lainaa ottaa.

Täl­lainen pehmeä opin­to­laina olisi hyvä osa aikuisk­oulu­tuk­sen rahoitusta.

Aikuiskoulutuksessa suoritettakoon ”ajokortteja”

Vaik­ka olen sitä mieltä, että yhteiskun­nalle on hyö­tyä siitä, että ihmiset ymmärtävät maail­maa laa­ja-alais­es­ti enkä sik­si pahek­su kah­ta mais­ter­in­tutk­in­toa, min­un ihan­nemaail­mas­sani olisi pienem­piä osat­utk­in­to­ja, erään­laisia ajoko­rt­te­ja. Sel­l­aisia on jo lentoli­iken­teessä ja sairaalois­sa. Vaik­ka olisi saanut vuon­na 1979 liiken­ne­len­täjän pätevyy­den, uuden kone­tyypin tul­lessa käyt­töön joutuu suorit­ta­maan lisä­tutkin­non, erään­laisen ajoko­rtin tähän kone­tyyp­pi­in. Sama kos­kee esimerkik­si sairaaloiden uusia röntgenlaitteita.

Lisäopin­to­jen pitäisi johtaa ajoko­rtin kaltaisi­in mini­tutk­in­toi­hin jo senkin takia, että ne oli­si­vat käyt­tökelpoisia työnhaussa.

Olen ennenkin ehdot­tanut, että työn­väl­i­tyk­sessä pitäisi siir­tyä tekoä­lyn käyt­töön. Tekoä­ly tarvit­see toimi­ak­seen dataa ja nämä ”ajoko­r­tit” sopi­si­vat siihen hyvin. Tarvit­taisi­in myös todis­tuk­sia työn ohes­sa oppimis­es­ta, siis erään­laisia tenttejä.

(Joskus yritin laskea, kuin­ka monel­la taval­la Suomes­sa vuosit­tain täytet­tävät puoli miljoon­aa työ­paikkaa voidaan täyt­tä. Syötin kaa­van Exceli­in.  Excel antoi oudon vas­tauk­sen: näin isoa lukua se ei pysty esit­tämään. Toden tot­ta. Tapo­ja on enem­män kuin maail­mankaikkeudessa on atom­e­ja. Sik­si käsi­työtä kan­nat­taisi kor­va­ta tietokoneilla.)

Markkinaehtoisesti kannattaa kouluttaa vain parhaita

Helsin­ki tar­joaa MBA-koulu­tus­ta vain joillekin keskeisille johto­por­taan jäse­nille. Markki­nae­htois­es­ti kan­nat­taa koulut­taa vain huip­pu­ja. Taviksia ei kan­na­ta koulut­taa, kos­ka jos jonkun osaami­nen on van­hen­tunut, tämän voi kor­va­ta uudel­la ja jät­tää enti­nen yhteiskun­nan murheek­si. Ei voi­da kuvitel­la myöskään, että pieni­palkkaiset pitäi­sivät yllä osaamis­taan oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan, kos­ka heil­lä ei ole siihen varaa ja kos­ka hei­dän osaltaan mar­gin­aaliv­ero muo­dostaa paljon suurem­man ongel­man kuin suu­rit­u­lois­t­en kohdal­la. Onhan pien­i­t­u­loien efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero usein lähel­lä sataa pros­ent­tia. Tätä on tietois­es­ti kas­vatet­tu pois­ta­mal­la sovitel­lus­ta päivära­has­ta ja asum­istues­ta suo­jao­su­udet, jol­loin käteen jäävä raha ei paljon parane siitä, että työtön saa työtä. En edelleenkään ymmär­rä, mikä idea on tehdä toimeen­tu­lotues­ta pääasialli­nen tulon­si­ir­to­jen muoto.

Yri­tyk­sen kannal­ta on ratio­naal­ista antaa työvoimansa osaamisen rapis­tua, kos­ka sen voi vai­h­taa uuteen, jon­ka koulu­tus on tuoreem­paa. Kansan­talouden kannal­ta tämä on kallis markkinavirhe.

Hallituksen suunnitelmat vastaavat omia ajatuksiani, mutta…

Luk­i­ja var­maankin huo­maa, että hal­li­tuk­sen suun­nitelmis­sa on paljon sel­l­aisia piirteitä, joi­ta olen itsekin esit­tänyt. Ne oli­si­vat oikein hyviä, jos muukin olisi muutet­tu sellaiseksi.

Ne toimi­si­vat parem­min, jos palkat määräy­ty­i­sivät henkilön osaamisen mukaan mar­gin­aal­i­tuot­tavu­u­den mielessä. Näin ei kuitenkaan ole alku­unkaan. Ei voi luot­taa markki­na­t­alouden pelisään­töi­hin, jos niitä ei muutenkaan noudateta.

Meiltä puut­tuvat myös ne lisäk­oulu­tuk­se­na suoritet­ta­vat ”ajoko­r­tit”, joil­la työn­tek­i­jä voisi todis­taa han­kki­mansa lisäosaamisen. Jos sitä ei voi osoit­taa, ei sitä kan­na­ta hankkia.

Puut­tuvat myös sel­l­aiset pehmeät opin­to­lainat, joil­la voisi rahoit­taa lisäku­lu­tuk­sen­sa. Sitä ei siis tarvit­sisi mak­saa pois, jos koulu­tus­in­vestoin­ti ei osoit­taudu kan­nat­tavak­si. Tästä syys­tä sitä ei siis myöskään saisi mihin opiskelu­un hyvänsä.

Suun­nitel­mat johta­vat siihen, ettei pieni­palkkaisia kan­na­ta koulut­taa kenenkään. Pien­i­t­u­loisil­la ei ole rahaa rahoit­taa omaa koulu­tus­taan ja vaik­ka täl­lainen raha jostain löy­ty­isi, koulut­tau­tu­mi­nen ei kan­na­ta, kos­ka efek­ti­iviset mar­gin­aaliv­erot ovat lähel­lä sataa prosenttia.

Hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat voisi­vat siis olla osa toimi­vaa kokon­aisu­ut­ta, vain se muu osa tästä kokon­aisu­ud­es­ta puuttuu.