Site icon

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (1): alisuoriutuminen

Olen pitkään suun­nitel­lut kir­joi­tus­ta siitä, mitä ajat­te­len hal­li­tuk­sen esit­tämistä uud­is­tuk­sista työelämään. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyy­teen siitä, mitä ajat­te­len. Niin­pä tyy­dyn esit­telemään vain näköko­htia ilman lop­ullista kan­taa oikeas­t­aan mihinkään. Jaan kir­joituk­sen use­am­paan osaa, kos­ka olen huo­man­nut, että pitk­iä sepus­tuk­sia lue­taan laiskasti.

Suo­ma­laisen työelämän pelisään­nöt ovat van­hanaikaisia ja niistä on huo­mat­tavaa hait­taa taloudellemme, mikä ei tarkoi­ta, että kaik­ki muu­tok­set oli­si­vat hyviä.

Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena

Min­ulle ei ole suur­ta sym­pa­ti­aa lus­mulle, joka tekee tun­nol­lis­es­ti työtä koea­jan läpi, mut­ta saat­u­aan pysyvän työ­suh­teen siir­tyy minim­i­työ­suorituk­seen niin, että työ­tover­it joutu­vat tekemään val­taosan hänen työstään. Täl­laisia kauhuk­er­to­muk­sia kuulee, mut­ta en tiedä kuin­ka yleistä täl­lainen käyt­täy­tymien on. Tätä ongel­maa ei ollut sil­loin, kun oli tapana mak­saa urakka­palkkaa. Jos halusi laiskotel­la mot­timet­sässä, sai aikaan pienem­män pinon ja sen mukana kevyem­män tili­pussin. Oliko se väärin laiskot­teli­jaa tai voim­il­taan heikkoa kohtaan?

Peri­aat­teessa olen sitä mieltä, että tahal­lisen alisuo­ri­u­tu­misen pitäisi olla irti­sanomis­pe­ruste, mut­ta mikä on tahal­lista alisuoriutumista?

Elämän­ti­lanteet vai­htel­e­vat ja työkyky voi laskea tilapäis­es­ti esimerkik­si per­hesyi­den tai mie­len­ter­vey­del­lis­ten syi­den vuok­si. Näistä olisi hyvä päästä yli ilman, että tila­paiset vaikeudet aja­vat pysyvästi pois työelämästä. Sen lisäk­si, että se on jul­maa, se tulee todel­la kalli­ik­si kansantaloudelle.

Opti­maalises­sa maail­mas­sa nämä työkyvyn notkah­duk­set kom­pen­soitaisi­in val­tion mak­saman palkkat­uen avul­la, mut­ta käytän­nössä täl­lainen ei olisi toteutet­tavis­sa. Suuren työ­nan­ta­jan voisi ajatel­la kär­sivät tämän vain nahois­saan, mut­ta pienelle työ­nan­ta­jalle tilanne voi olla kohtuuton.

Eräs mikroyrit­täjä valit­ti min­ulle, että kun hän oli palkan­nut avuk­seen nuoren naisen, tämä teki työn­sä hyvin, kunnes hänen parisuh­teen­sa kar­i­u­tui.  Sen jäl­keen hän lähin­nä vain saikut­ti – kukin sairaus­lo­ma kesti aina tasan yhdek­sän päivää. Sairaus­lomien välil­lä hän oli työ­paikallaan läs­nä kunnes sai uuden sairaus­lo­man. Tämä oli pienelle yri­tyk­selle aivan kohtu­u­ton taakka.

Lop­ul­ta yrit­täjä onnis­tui pääsemään työn­tek­i­jästään eroon – palkkasi ilmeis­es­ti juristin, mikä sekin tuli kalli­ik­si. Uut­ta ei uskaltanut enää palkata vaan lisäsi omaa työpanostaan.

Exit mobile version