Hankintalaki on muutettava yleistä etua vastaavaksi

EU:n han­k­in­tadi­rek­ti­ivin mukaan julkiset han­k­in­nat on kil­pailutet­ta­va kor­rup­tion han­kaloit­tamisek­si. Kil­pailu­tus on kuitenkin kallista, kos­ka siihen liit­tyy niin san­ot­tu­ja transak­tiokus­tan­nuk­sia, joten aivan pieniä han­k­in­to­ja ei tarvitse kil­pailut­taa. Direk­ti­ivis­sä kil­pailu­tus­ra­ja on tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 221 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 5,5 miljoon­aa euroa.

Suomes­sa rajat ovat kuitenkin paljon alem­mat, esimerkik­si tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 60 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 150 000 euroa. En tiedä, miten Suomes­sa on päädyt­ty aivan toisen­laisi­in rajoi­hin kuin muual­la. On san­ot­tu, että kos­ka Suo­mi on pieni maa, pitää rajo­jenkin olla alem­pana, mut­ta ei se tietenkään näin voi olla. Opti­mi määräy­tyy kil­pailu­tuk­sen aiheut­tamien kus­tan­nusten suh­teesta kil­pailu­tuk­ses­ta koitu­vaan oletet­tuun hyö­tyyn. Tämä suhde ei ole Suomes­sa eri­lainen. Korkein­taan voisi ajatel­la, että kos­ka maa on pieni, tar­joa­jia on vähem­män ja kil­pailu­tuk­sen riskit suurem­pia, eli opti­maaliset rajat oli­si­vat Suomes­sa korkeampia.

Nyt kil­pailu­tus­ta ollaan lisäämässä. Hal­li­tus perustelee tätä sil­lä, että näin tavoitel­laan julk­i­sista han­k­in­noista merkit­tävää kus­tan­nussäästöä ja tur­vataan laadukkaat palve­lut. Jos tämä toimisi näin, yksi­tyiset yri­tyk­set nou­dat­taisi­vat omis­sa han­k­in­nois­saan saman­laisia menet­te­ly­tapo­ja, mut­ta eivät nou­da­ta. Joskus ne kil­pailut­ta­vat, mut­ta usein perus­ta­vat han­k­in­nat neu­vot­telui­hin eivätkä sitoudu kil­pailu­tuk­sen tulok­seen, jos se on yri­tyk­sen kannal­ta järjenvastainen.

Hal­li­tus halu­aa lakkaut­taa keinot­telun inhouse-yhtiöil­lä. Tot­takai on kyse keinot­telus­ta, kun kun­ta tai hyv­in­voin­tialue ostaa muu­ta­man promillen osu­u­den yhtiöstä, jot­ta voisi ostaa suo­ra­hank­in­tana. Kun raja vede­tään kymme­nen pros­ent­ti­in, suuret kun­nat ja hyv­in­voin­tialueet voivat ostaa suo­ra­hank­in­tana ja pienet joutu­vat kil­pailut­ta­maan, niin hyvin kuin osaa­vat. Lop­putu­los on aivan nurinkurinen.

Mik­si kun­nat ja hyv­in­voin­tialueet pyrkivät keplot­tele­maan itsen­sä ulos kil­pailu­tuk­sen vaa­timuk­ses­ta? Tehdäk­seen laadul­taan huono­ja ja hinnal­taan kalli­ita han­k­in­to­ja? Eivät suinkaan, vaan vält­tyäk­seen kalli­il­ta kil­pailu­tuk­sil­ta ja siihen liit­tyviltä ilmeisiltä riskeiltä.

Kil­pailu­tuk­sen kalleus on syynä siihen, että EU:n direk­ti­ivis­sä rajat kil­pailu­tuk­selle ovat olen­nais­es­ti korkeampia kuin Suomes­sa. Kil­pailu­tus vie pait­si rahaa voi johtaa kalli­isi­in viivästyk­si­in ja suo­ranaisi­in tyh­myyk­si­in, kun on hyväksyt­tävä huonom­pi tar­jous vain kos­ka tar­jousasi­akir­jois­sa ei osat­tu ottaa huomioon kaikkea mahdollista.

Run­saat 20 vuot­ta sit­ten HYKS kil­pailut­ti jonkin oheis­palvelun, muis­taak­seni sairaan­hoidon puhe­lin­palvelun. Hin­nalle oli annet­tu muis­taak­seni 60 pros­entin paino. En ole tarkas­ta luvus­ta var­ma, mut­ta olen­naista oli, että hin­nan paino oli yli 50 %.Yksi tar­joa­jista tar­josi mullis­ta­van hyvää palvelua, joka olisi säästänyt todel­la paljon rahaa ja paran­tanut kansalais­ten saa­maan palvelua. Valitet­tavasti se oli kak­si ker­taa kalli­impi kuin toisek­si kallein. Vaik­ka se olisi saanut täy­det laatupis­teet muiden nol­laa vas­taan, se ei voin­ut voit­taa kil­pailua. Kaikkien mielestä tuo kalli­impi tar­jous olisi kan­nat­tanut hyväksyä, mut­ta ei voin­ut. Sanoin, että olen ollut tekemässä laiton­ta patoa Koi­järveen, joten olisin valmis samaan tässäkin, mut­ta muut eivät olleet yhtä halukkai­ta kansalais­tot­telemat­to­muu­teen.  Teimme huonon han­k­in­nan vain kos­ka han­k­in­ta­la­ki oli mitä oli.

Jos 1800-luvul­la olisi kil­pailutet­tu hevoskär­ryjä ja joku olisi tar­jon­nut autoa, sitä ei olisi voitu ostaa, kos­ka kil­pailu­tusasi­akir­jan laati­ja ei ollut itse keksinyt autoa. Tämä heiken­tää laat­ua ja hidas­taa innovaatioita.

Yllä ole­va yllät­tävän laadun kysymys on tietysti väl­tet­tävis­sä, jos tar­jousasi­akir­jan laati­ja on nero. Se, että näitä nero­ja olisi eri­tyis­es­ti pienis­sä kun­nis­sa, on hal­li­tuk­selta erikoinen lähtöoletus.

Kil­pailu­tuk­si­in liit­tyy myös toinen turha riesa. Yleen­sä aina joku valit­taa, vaik­ka vain kil­pail­i­jaansa kiusa­tak­seen ja han­k­in­ta joudu­taan pysäyt­tämän. Ison raken­nushankkeen pysäyt­tämi­nen parik­si vuodek­si vain, kos­ka siihen liit­tyvään pie­neen osaan liit­tyy kesken­eräi­nen val­i­tus, on kohtu­u­ton haitta.

Muuten olen sitä mieltä, että paras voit­takoon – myös sil­loin kun se paras on julkises­ti omis­tet­tu. HUSLAB tuot­taa lab­o­ra­to­ri­opalvelu­ja selvästi halvem­mal­la kuin yksi­ty­is­ten ter­veysasemien nyrkkipa­jat – eri­tyis­es­ti kos­ka nuo yksi­tyiset lab­o­ra­to­ri­ot ovat noiden ter­veysasemien rahantekokonei­ta kohtu­ut­tomine hin­toi­neen. On vähän kyseenalaista, voiko HUSLAB myy­dä labroa­to­ri­opalvelu­jaan ulos. Yksi­ty­is­ten mielestä ei saisi, kos­ka on niin epistä, että se on niin hyvä. Veron­mak­sa­jana olen aivan toista mieltä.

Lääkkei­den osalta Kela mak­saa saman­lai­sista lääkkeitä vain halvim­man mukaan. Näin pitäisi olla myös lab­o­ra­to­ri­opalvelu­jen osalta. Jos yksi­tyi­nen ter­veysase­ma halu­aa käyt­tää yli­hin­noitel­tu­ja lab­o­ra­to­ri­opalvelu­ja, se on sen ja sen poti­laiden väli­nen asia, johon ei pitäisi sotkea veron­mak­sajia Kelan kaut­ta. Asi­akas äänestää sit­ten jaloillaan.

Siis yhteen­ve­t­ona:

• Han­k­in­ta­lais­sa kaipailu­tus­vaa­timuk­sen rajat pitää lait­taa samak­si kuin EU:n han­k­in­tadi­rek­ti­ivis­sä eli nos­taa moninkertaisiksi.
• Jos han­k­in­ta pää­ty osta­jan kannal­ta hölmöön tulok­seen, on voita­va poike­ta kil­pailu­tuk­sen sään­nöistä. Ehkä kil­pailu­tuk­sen voit­ta­jalle voidaan palaut­taa kil­pailu­tuk­seen osal­lis­tu­misen kustannus.
• Julkisen tahon on myös voita­va osal­lis­tua kil­pailu­tuk­seen. Sekään ei saa tar­jo­ta alle todel­lis­ten (marginaali)kustannusten, kuten ei yksi­tyi­nenkään saa. (saal­is­tushin­noit­telu)