Asuntopolitiikka ja segregaatio

Puheen­vuoroni Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa AM-ohjel­man seurantaraportista

Min­ul­la on varaa sanoa mitä ajat­te­len samas­ta syys­tä kuin pormestarilla.

Min­un on san­ot­ta­va, että koen tässä kysymyk­sessä suur­ta epä­var­muut­ta. Toivoisin asi­as­ta paljon lisää kun­nol­lista tutkimus­ta. Meil­lähän on myös oma tutkimuslaitos

Pidän seg­re­gaa­tion tor­jun­taa tärkeänä, mut­ta en minäkään ole var­ma, onko asun­topoli­ti­ik­ka paras tapa toteut­taa tätä. Ainakin se on hyvin kallis, joten pitää kysyä voitaisi­inko samal­la rahal­la saa­da aikaan jotain enemmän.

Eri­tyisen tärkeätä olisi pain­ot­taa posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon kouluissa.

Asun­topoli­ti­ikalla voidaan kyl­lä estää rikkaiden ghet­to­jen syn­tymistä – tai ne voidaan siis karkot­taa Espooseen — mut­ta ei juurikaan köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä, kos­ka ei voi­da pakot­taa hyvä­tu­loisia muut­ta­maan huono-osais­ten joukkoon.

Sik­si todel­lakin on tärkeätä, että pide­tään huol­ta siitä, ettei tehdä huono­ja asuinaluei­ta ja on sat­ut­tu tekemään, niitä pitää kohen­taa ehkä suuril­lakin sum­mil­la. Huonos­ta asuinalueesta tulee aina pien­i­t­u­lois­t­en asuinalue.

Yrit­tää kuitenkin voi ja sik­si allekir­joitin juuri äsken Otso Kivekkään aloit­teen, jol­la pyritään saa­da omis­tusasun­to­ja kaupunkiuudistusalueille.

Helsingin slummiutuneet alueet ovat kaupungin ulkopuolella

Käsi­tys siitä, että Helsin­ki on vähem­män seg­re­goitunut kuin useim­mat muu­ta vas­taa­vat kaupun­git saat­taa olla liian opti­misti­nen. Se voi johtua ennen kun­tara­joista. Helsin­gin huono­tu­loiset alueet ovat muual­la Helsin­gin seudulla.

Jos meil­lä ei olisi ollut vuo­den 1946 alueli­itok­sia ja Helsin­ki olisi vain kan­takaupun­ki, se olisi vielä vähem­män seg­re­goitunut, jos ter­mil­lä tarkoite­taan huono-osais­ten asuinalueita.

ARA-asunnot vai asumistuki?

Sit­ten tutkit­tuun tietoon: Pien­i­t­u­loiset voivat asua joko ARA-asun­nos­sa tai asum­istuen turvin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa. Kymme­nen vuot­ta van­han tutkimuk­sen Tuuk­ka Saari­maan ja Essi Eerolan mukaan ARA-asun­nos­sa asu­va pien­i­t­u­loinen asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­loises­sa kaupungi­nosas­sa kuin nuo asum­istuen turvin asu­vat. Tämän mukaan ARA-asum­i­nen siihen kär­jistää seg­re­gaa­tio­ta ver­rat­tuna asum­is­tu­keen. Ei siis koko Helsin­gin har­joit­ta­ma asuntopolitikka

Tämän tutkimuk­sen ongel­ma on, että sen aineis­to on yli 10 vuot­ta van­haa. Tutkimus kan­nat­taisi tehdä uud­estaan, kos­ka tilanne on voin­ut muuttua.

Minus­ta olisi ihanteel­lista, että eri­laiset ihmiset asu­isi­vat samoissa talois­sa ja ‑rapuis­sa keskenään. Tässä suh­teessa eril­lis­ten talo­jen rak­en­t­a­mi­nen pien­i­t­u­loisille tuot­taa ainakin taloko­htaista seg­re­gaa­tio­ta. On kyl­lä köm­pelöä, että ARA-asun­not on sijoitet­ta­va eril­lisi­in taloihin.

Jo vähän van­hen­tuneen tutkimuk­sen mukaan asum­is­tu­ki olisi siis parem­pi, mut­ta tämä puhe on vähän turhaa: valitet­tavasti nykyi­nen hal­li­tus on aja­mas­sa myös asum­is­tukea alas. Se on ainakin tyhmää.

= = = = = =

Tämä oli elämäni viimeinen puheen­vuoro kaupunginvaltuustossa