Site icon

Asevelvollisuuden kustannukset on laskettava oikein

Juk­ka Kopra (kok) kir­joit­ti tämän päivän Hesaris­sa , ettei asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nus­ta pidä laskea osak­si Suomen puo­lus­tus­meno­ja, kos­ka mieliku­vi­tus­ra­hal­la ei maa­ta puolusteta.

Kir­joi­tus on aivan käsit­tämätön. Kysymys on siitä, minkä arvoisek­si las­ke­taan se mene­tys, joka kansan­taloudelle ja asevelvol­lisille koituu siitä, että asevelvol­liset ovat intis­sä eivätkä töis­sä. Se ei ole mitään mieliku­vi­tus­ra­haa tai jos on, työt­tömyy­den tai alhaisen eläkeiän aiheut­ta­ma mene­tys kansan­taloudelle on sekin mieliku­vi­tus­ra­haa. Etla on arvioin­ut tämän merk­i­tyk­sen 0,4 pros­en­tik­si BKT:sta.

Vaik­ka osa asevelvol­li­sista opiske­lisi elleivät olisi intis­sä, mene­tyk­sek­si tulee laskea työ­panos, sil­lä jos he opiske­li­si­vat intin sijas­ta, he tietysti valmis­tu­vat ja siir­ty­i­sivät työelämään aikaisem­min. Vuosi intis­sä tarkoit­taa vuot­ta vähem­män työelämässä, sijoit­tuu int­ti mihin elämän­vai­heeseen hyvänsä.

Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nusten laskem­i­nen mukaan puo­lus­tus­menoi­hin saat­taa Suomen samalle viivalle niiden maid­en kanssa, joil­la on palk­ka-armei­ja. Palk­ka-armei­jan palkat ovat osa puo­lus­tus­meno­ja, joten asevelvol­lisu­usarmei­jan kus­tan­nusten on myös olta­va. Muuten näitä ei voi verrata.

On merk­ki väärässä olemis­es­ta, jos joutuu argu­men­toin­nis­saan puhu­maan vas­toin parem­paa tietoaan.

Kopra näyt­tää pelkäävän, että jos tuo noin 0,4 % BKT:sta las­ket­taisi­in osak­si  puo­lus­tus­meno­ja, eduskun­ta lask­isi puo­lus­tus­meno­ja tuon verran.

Minä taas ajat­te­len, että maamme ulkopoli­it­ti­nen ase­ma kohe­nee, jos voimme kan­sain­väli­sis­sä yhteyk­sis­sä sanoa puo­lus­tus­meno­jemme ole­van 3,4 % BKT:sta sen sijaan että väit­täisimme niiden ole­van vain 3,0 prosenttia.

Sanoin Juk­ka Kopran puhu­van vas­ten parem­paa tietoa. On tietysti sekin mah­dol­lista, että hän uskoo ole­vansa oike­as­sa. En tiedä, onko tämä parem­pi vai­h­toe­hto, mut­ta kokoomus­laiset ymmärtävät yleen­säkin kansan­taloud­es­ta varsin vähän.

Tässä yhtey­dessä täy­tyy tun­nus­taa, että olen ollut asevelvol­lisu­usarmei­jan tarpeesta väärässä, tai siis olen ainakin muut­tanut kan­taani. Noin vuon­na 2005 olin sitä mieltä, että kansan­talouden voimavaro­ja ei kan­na­ta haaska­ta huonos­ti aseis­tet­tuun asevelvol­lisu­usarmei­jaan, vaan tehdä niin kuin muutkin EU-maat ovat tehneet ja vali­ta mod­erni, osaa­va ja hyvin varustet­tu palkka-armeija.

Edelleen olen sitä mieltä, että hyvä aseis­tus on tärkeämpi kuin suuri määrä tyk­in­ruokaa ja sitäkin mieltä, ettei kallista aset­ta, hävit­täjää tai tankkia kan­na­ta tosi­ti­lanteessa antaa huonos­ti koulute­tulle asevelvol­liselle. Hävit­täjiä ei kai aio­ta antakaan, mut­ta ymmärtääk­seni tankke­ja kuvitel­laan käytet­tävän ilman kun­non koulu­tus­ta. Se on rahan haaskaus­ta sen lisäk­si että se haaskaa suo­ma­lais­ten henkiä.

Ukrainan sota on osoit­tanut, että tehokkaat aseet ovat tärkeämpiä kuin suuri määrä soti­lai­ta, mut­ta soti­laitakin tarvi­taan niin paljon, ettei sel­l­aisen palk­ka-armei­jan ylläpi­toon olisi edel­ly­tyk­siä rauhan aikana.

Kuitenkin jos voin vali­ta, mielu­um­min pienem­pi ja parem­min aseis­tet­tu armei­ja kuin suuri ja huonos­ti aseis­tet­tu. Sitäkin pitää ajatel­la, paljonko suo­ma­laisia on tarkoi­tus tap­at­taa sodassa.

 

Exit mobile version