Jukka Kopra (kok) kirjoitti tämän päivän Hesarissa , ettei asevelvollisuuden kustannusta pidä laskea osaksi Suomen puolustusmenoja, koska mielikuvitusrahalla ei maata puolusteta.
Kirjoitus on aivan käsittämätön. Kysymys on siitä, minkä arvoiseksi lasketaan se menetys, joka kansantaloudelle ja asevelvollisille koituu siitä, että asevelvolliset ovat intissä eivätkä töissä. Se ei ole mitään mielikuvitusrahaa tai jos on, työttömyyden tai alhaisen eläkeiän aiheuttama menetys kansantaloudelle on sekin mielikuvitusrahaa. Etla on arvioinut tämän merkityksen 0,4 prosentiksi BKT:sta.
Vaikka osa asevelvollisista opiskelisi elleivät olisi intissä, menetykseksi tulee laskea työpanos, sillä jos he opiskelisivat intin sijasta, he tietysti valmistuvat ja siirtyisivät työelämään aikaisemmin. Vuosi intissä tarkoittaa vuotta vähemmän työelämässä, sijoittuu intti mihin elämänvaiheeseen hyvänsä.
Asevelvollisuuden kustannusten laskeminen mukaan puolustusmenoihin saattaa Suomen samalle viivalle niiden maiden kanssa, joilla on palkka-armeija. Palkka-armeijan palkat ovat osa puolustusmenoja, joten asevelvollisuusarmeijan kustannusten on myös oltava. Muuten näitä ei voi verrata.
On merkki väärässä olemisesta, jos joutuu argumentoinnissaan puhumaan vastoin parempaa tietoaan.
Kopra näyttää pelkäävän, että jos tuo noin 0,4 % BKT:sta laskettaisiin osaksi puolustusmenoja, eduskunta laskisi puolustusmenoja tuon verran.
Minä taas ajattelen, että maamme ulkopoliittinen asema kohenee, jos voimme kansainvälisissä yhteyksissä sanoa puolustusmenojemme olevan 3,4 % BKT:sta sen sijaan että väittäisimme niiden olevan vain 3,0 prosenttia.
Sanoin Jukka Kopran puhuvan vasten parempaa tietoa. On tietysti sekin mahdollista, että hän uskoo olevansa oikeassa. En tiedä, onko tämä parempi vaihtoehto, mutta kokoomuslaiset ymmärtävät yleensäkin kansantaloudesta varsin vähän.
Tässä yhteydessä täytyy tunnustaa, että olen ollut asevelvollisuusarmeijan tarpeesta väärässä, tai siis olen ainakin muuttanut kantaani. Noin vuonna 2005 olin sitä mieltä, että kansantalouden voimavaroja ei kannata haaskata huonosti aseistettuun asevelvollisuusarmeijaan, vaan tehdä niin kuin muutkin EU-maat ovat tehneet ja valita moderni, osaava ja hyvin varustettu palkka-armeija.
Edelleen olen sitä mieltä, että hyvä aseistus on tärkeämpi kuin suuri määrä tykinruokaa ja sitäkin mieltä, ettei kallista asetta, hävittäjää tai tankkia kannata tositilanteessa antaa huonosti koulutetulle asevelvolliselle. Hävittäjiä ei kai aiota antakaan, mutta ymmärtääkseni tankkeja kuvitellaan käytettävän ilman kunnon koulutusta. Se on rahan haaskausta sen lisäksi että se haaskaa suomalaisten henkiä.
Ukrainan sota on osoittanut, että tehokkaat aseet ovat tärkeämpiä kuin suuri määrä sotilaita, mutta sotilaitakin tarvitaan niin paljon, ettei sellaisen palkka-armeijan ylläpitoon olisi edellytyksiä rauhan aikana.
Kuitenkin jos voin valita, mieluummin pienempi ja paremmin aseistettu armeija kuin suuri ja huonosti aseistettu. Sitäkin pitää ajatella, paljonko suomalaisia on tarkoitus tapattaa sodassa.
