Perintöveron poisto – mitä ajattelen nyt

Suh­tau­tu­mi­nen per­in­töveron pois­toon olisi selvä, jos ajat­telisimme per­in­töveron pois­toa vain taloudel­lisen tasa-arvon kannal­ta. Se lisäisi omaisu­usero­ja. Kuitenkin Ruotsin talous on val­ta­van paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin Suomen talous suurelta osin, kos­ka Ruot­sis­sa on isän­maal­lista sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Siitä hyö­tyvät kaik­ki ruotsalaiset.

Vaik­ka halu­aisimme, emme voi mitään sille, että suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jat ovat rikkai­ta. Voimme vaikut­taa vain siihen, ovatko he suomalaisia.

Suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set joudu­taan usein myymään ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa niitä ostaa.

Ruot­salais­ten koti­talouk­sien keskimääräi­nen var­al­lisu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa, mut­ta sen medi­aani on Suomes­sa korkeampi. Var­al­lisu­userot ovat Ruot­sis­sa hyvin suuria.

Ruot­salainen pääo­ma on hyvin isän­maal­lista; kan­nat­taa olla, sil­lä suuria omaisuuk­sia hel­lästi kohtel­e­vat vero­lait ovat hal­li­tuk­sen hyvän­tah­toisu­u­den takana.

Taval­liset ruot­salaiset omis­ta­jat paljon enem­män osakkei­ta kuin suo­ma­laiset. Suo­ma­laiset panevat säästön­sä asun­to­lainan lyhen­tämiseen, ruot­salaiset osakkeisi­in. Ruotsin elinikäi­sis­sä asun­to­lain­ois­sa on ideaa.

Per­in­tövero on tarkoi­tus rahoit­taa luovu­tusvoit­toverol­la, joka on paljon per­in­töveroa suurem­pi. Taval­lis­ten ihmis­ten tärkein per­in­tö on van­hempi­en asun­to, joka joudu­taan yleen­sä myymään. Siitä menee veroa paljon enem­män. Jos van­hem­mat ovat omis­ta­neet asun­non vuosikym­meniä, asun­non myyn­ti­hin­nas­ta suurin osa voi olla luovu­tusvoit­toa, jos­ta menee 34 pros­entin vero.

Suurista perin­nöistä ei menisi veroa mut­ta pienistä menisi siis entistä enem­män. Hyvästi kansankapitalismi!

Tätä voidaan kohtu­ullis­taa han­k­in­ta­meno-olet­ta­mal­la, mut­ta sil­loin uud­is­tus tulee val­ti­olle vielä kalliimmaksi.

Muuttamisen hinta nousisi kohtuuttomasti

Suomes­sa asun­nos­ta ei mene luovu­tusvoit­toveroa, jos omis­ta­ja on asunut itse asun­nos­sa yli kak­si vuot­ta. Tästä täy­ty­isi var­maankin luop­ua jos luovu­taan per­in­töveros­ta, sil­lä muuten koko luovu­tusvoit­toveros­ta pääsee myymäl­lä asun­non ennen kuole­maansa per­il­liselle tai kenelle vain. Sen jäl­keen per­il­liset peri­sivät vain rahaa.

Tuot­taisi suuren luk­i­tus­vaiku­tuk­sen asun­tomarkki­noille, jos vai­h­taes­saan asun­toa joutuu mak­samaan veroa toteu­tuneesta inflaa­tios­ta. Se vaikeut­taisi merkit­tävästi muut­tamista lähem­mäs uut­ta työ­paikkaa tai isom­man asun­non ostamista per­hekoon kas­vaes­sa. Tästä olisi merkit­tävää hait­taa kansantaloudelle.

Vaik­ka inflaa­tio jostain oudos­ta syys­tä nousisi vuodessa kahdessa pros­en­tis­sa, hin­nat nousi­si­vat 20 vuodessa noin 50 %.  Tästä inflaa­tios­ta pitäisi asun­non vai­h­don yhtey­dessä mak­saa veroa.

Luk­i­tus­vaiku­tus ei koske vain asun­to­ja. Jos per­i­jä jatkaa per­imän­sä yri­tyk­sen toim­intaa, hän ei joudu mak­samaan veroa, mut­ta joutuu mak­samaan nyky­istä paljon enem­män, jos myy sen. Usein myymi­nen olisi kaikkien etu. Tumpeloiden per­i­jöi­den tuhoamista yri­tyk­sistä on Suomes­sa paljon kokemusta.

Toises­sa vaakakupis­sa on tietysti se, että yri­tys­tä vahin­goit­taa per­in­töveron otta­mi­nen yri­tyk­sen varoista ylimääräis­inä osinkoina. Mut­ta eihän sukupol­ven vai­h­dok­sis­sa mak­se­ta juuri lainkaan per­in­töveroa, kun­han perii yri­tyk­ses­tä vähin­tään 10 %. Ongel­ma kos­kee yri­tyk­siä, joiden omis­tus on hajaan­tunut suurelle joukolle. Nämä pienen siivun omis­ta­jat eivät ole yrit­täjiä vaan pas­si­ivisia pääo­mat­u­lon saajia.

Ison omaisu­u­den per­im­i­nen heiken­tää kan­nus­timia tehdä työtä. Tätä on tutkit­tu Ruot­sis­sa tutki­mal­la lot­tovoit­ta­jia. Tulos on selvä: lot­tovoit­to laiskistaa. Suurten omaisuuk­sien var­jop­uole­na on jouti­laan luokan kasvu.

Jot­ta yri­tys­tä ei joudu­ta tyh­jen­tämän per­in­töveron mak­samisek­si, verolle pitäisi antaa paljon lisäaikaa eikä perit­tävä korko saisi kovin korkea. Nyt se on järkyt­tävät kahdek­san prosenttia.

(Kir­joi­tus on julka­istu hie­man lyhyem­pänä Talouselämä-lehdessä)