Harari: Nexus (1): Erehtymättömyyden riesa

Kuun­telin Yuval Noah Hararin kir­jan Nexus, tietoverko­jen lyhyt his­to­ria. Kir­jan tarkoi­tus oli varoit­taa hallinnas­ta pää­sevän tekoä­lyn vaaroista ihmiskun­nalle. Varoi­tus voi olla paikallaan, mut­ta juuri tämä koh­ta kir­jas­ta oli vähem­män vaku­ut­tavaa kuin muut osat.

Luk­i­jaystäväl­lisyyt­tä ajatellen pilkon kir­jan kom­men­toin­nin osi­in. Niin paljon mie­lenki­in­toista tässä oli.

Harari on his­to­ri­oit­si­ja. Parhaim­mil­laan hän onkin ker­toes­saan eri­lai­sista his­to­ri­an anek­dooteista. Niitä kir­jas­sa riit­tää ja ne ovat mielenkiintoisia.

Tek­stin perus­teel­la Harari ei ole usko­vainen, mut­ta suh­tau­tuu uskon­toon vähän niin kuin minäkin: uskon­to tekee yhteisöstä vahvem­man anta­mal­la sille yht­enäisen eet­tisen kood­in. Usko­vaiset ovat tun­netusti onnel­lisem­pia kuin muut.

Harari ker­too aika laveasti siitä, mil­lais­ten kom­pro­missien tulos on se kokoel­ma pyhiä kir­joituk­sia, jota juu­ta­laiset kut­su­vat Raa­matuk­si ja kris­ti­tyt Van­hak­si tes­ta­men­tik­si. Uuteen tes­ta­ment­ti­in ote­tu­ista tek­steistä käyti­in saman­laista käden­vään­töä ja val­tatais­telua kuol­e­vais­ten ihmis­ten kesken. Paljon siitä jätet­ti­in ihmis­ten päätök­sil­lä pois.

Hararin mukaan kaik­ki oli hyvin niin kauan, kun Raa­matun tek­sti oli ihmis­ten käsis­sä niin, että sitä voiti­in pitää ajan tasal­la, mut­ta nyt kun tek­sti onkin Jumalan kirjoittamaa,sitä ei voi­da ajan­mukaistaa. Sik­si Raa­mat­tu opet­taa yhä, että jänis on märe­hti­jä, eikä ilmeistä virhet­tä voi enää korjata.

Tämä jänis-esimerk­ki on omani. Hänen esimerkkin­sä on vähän merkit­tävämpi, orju­us. Kos­ka Yhdys­val­tain perus­tus­la­ki on ihmis­ten kir­joit­ta­ma, siihen voiti­in laitaa 13. lisäys, jon­ka mukaan orju­us on kiel­let­tyä. Kos­ka kymme­nen käskyä ovat Jumalan antamia, niistä ei saa pois kohtaa Alä himoitse lähim­mäis­esi … orjaa ja orjatar­ta… äläkä mitään, mikä on hänen omansa.

Piti oikein Googlata kymmenet­tä käskyä, kos­ka tuol­laista ei koulu­vu­osil­tani muista. Ja toden tot­ta. Litkusieluiset luter­i­laiset ovat kir­joit­ta­neet kymme­nen­nen käskyn uud­estaan. Muute­tus­sa tek­stis­sä ei puhuta mitään orjista vaan sanotaankin

Älä tavoit­tele lähim­mäis­esi puolisoa, työn­tek­i­jöitä, kar­jaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Vähän tuu­naamista tuokin vaatisi – ainakin, jos ajatel­laan, että käsky kos­kee myös yri­tyk­siä. Eikö todel­la saa houkutel­la toisen yri­tyk­sen työn­tek­i­jöitä omaan yritykseen?

Kaikkien niiden, jot­ka pitävät Raa­matun jokaista sanaa Jumalan totuute­na, kan­nat­taisi lukea Hararin kir­ja. Tosin he ovat nytkin aika valikoivia. Tuomit­se­vat kyl­lä homosek­suaalit, kos­ka ere­htymätön Raa­mat­tu niin kehot­taa tekemään, mut­ta syövät ilois­es­ti sianlihaa.

Lähelle usko­vais­ten pilkkaa Harari menee selostaes­saan ortodok­si­ju­u­ta­lais­ten ongelmia, kun nämä tuli­vat määrit­täneek­si hissin napin painamisen työk­si, jota ei saa tehdä sap­at­ti­na. Se tekee aika työlästä elämästä monikym­menker­roksises­sa pilvenpiirtäjässä.

Neu­vos­toli­iton kom­mu­nisti­nen puolue jou­tui samaan ere­htymät­tömyy­den ansaan, mikä esti sitä kor­jaa­mas­ta päätök­siään. On niitä kyl­lä kor­jat­tu, mut­ta päitä on samas­sa yhtey­dessä putoillut.

Harari puhuu paljon itseko­r­jaavu­ud­es­ta. Hän halu­aisi ere­htymät­tömik­si ja siten kor­jaa­mat­tomik­si julk­istet­tu­jen uskon­to­jen tilalle jonkin­laisen ihmisenä olemisen peruskir­jan, jota ihmiset voivat pitää ajan tasal­la maail­man muuttuessa.

Ei huono ajatus.

Jatkuu…