Luulin jo, että Kai Mykkäsen ajatus panna sähkönkuluttajat subventoimaa ydinvoimaa olisi kuollut ja kuopattu energia-alan asiantuntijoiden tyrmättyä sen jokseenkin yksimielisesti, mutta tämän päivän Hesarissa yhteiskuntasuhdejohtaja Jami Arvola Fortumista yrittää herätellä ajatusta henkiin uudestaan.
Kerrataan nyt vielä. Jos yritämme puuttua markkinoihin tasoittaaksemme sähkön hinnan vaihtelua, viemme kannattavuuden halvemmilta markkinaehtoisilta ratkaisuilta, ja lopulta kaikki kärsivät.
Kai Mykkäsen perustelu oli, että Suomeen tarvitaan sähköstä vetyä valmistavia elektrolyysereitä, jotka haluavat tasaista sähkön hintaa, koska ne haluavat olla päällä jatkuvasti. Vedyn valmistuksen ohella on kyse teollisuuden sähköistämisestä, mutta käytetään esimerkkinä elektrolyyseriä.
Ajatuksen voi eristää niin, että mitä sähkömarkkinoille vaikuttaisi, jos Fortum rakentaisi 1000 MW:n ydinvoimalan ja jokin toinen yritys sen viereen 1000 MW:n elektrolyyserin. Kaikki ydinvoimalan tuottama sähkö menisi tuohon naapuritontilla olevaan eletrolyyseriin. Jos ydinvoimalalla ei olisi suunniteltuja ja suunnittelemattomia huoltokatkoja, tästä yksiköstä ei tarvitsisi johtaa edes yhdysjohtoa valtakunnan verkkoon. Kutsun tätä yksikköä yrityspariksi.
Tuollainen yrityspari ei vaikuttaisi sähkön hintaan markkinoilla mitään eikä siis myöskään sähkön hinnan vaihteluun. Siitä ei olisi muille sen enempää hyötyä kuin haittaa. Jos se on järkevä kokonaisuus, asian voisi toteuttaa yksinkertaisesti niin, että vetyfirma ostaa kaiken ydinvoimalan tuottaman sähkön ppa-sopimuksella. Hinta olisi varmaankin jotain 70 – 100 € MWH. Ei siihen ulkopuolisten maksamaa subventiota tarvittaisi, koska ei se vaikuttaisi mitään ulkopuolisten tilanteeseenkaan.
Jos tuo yrityspari ei toimi ilman muiden maksamaa subventiota, hanke ei taida olla järkevä. Minua vähän risoo jo nyt, että ulkomaiset yritykset käyttävät meidän tuulivoimaloitamme energian tuottamiseksi Keski-Eurooppaan. Haitat meille ja hyödyt heille. Asia vain pahenee, jos meidän pitää sitä vielä subventoidakin tätä toimintaa.
Tähän voisi lopettaa, koska varsinainen pihvi on tässä, mutta monimutkaistetaan vähän.
Monimutkaistetaan vähän
Oletetaan, että toisin kuin Mykkänen alunperin esitti, tosiasiassa tuo vety-yritys voikin joustaa tasaisesta sähkön käytöstään. Kun sähkön hinta nousee oikein korkeaksi, se voi pysäyttää prosessin tai hidastaa sitä ja myydä säästyneen sähkön hyvään hintaan pörssissä. Kirjataan varmaankin siihen ppa-sopimukseen, miten ydinvoimala ja vetyfirma jakavat tästä koituvan voiton. Tämä mahdollisuus tekee siis yritysparista kannattavamman, joten on vaikea väittää, että sen takia sitä pitäisi muiden sähkönkäyttäjien subventoida.
Mykkänen voi kuitenkin vielä inttää, että myydessään sähköä pörssiin yrityspari hyödyttää muita sähkön kuluttajia, joten niiltä on perusteltua vaatia yritysparille subventiota. Markkinataloudesta tulee aika monimutkaista, jos tällaisia hyötyjä ryhdytään rahastamaan, mutta käännetään nyt tämäkin kivi.
Mykkäsen väitteen voi kumota sillä, että kokonaisuus vie tehoa halvemmilta tavoilta tasapainottaa sähkön hintaa. Yksi syy on se, että koska sähkön keskihinta nousee siirtohintaan sisällytettävä ylimääräisen subventiomaksun takia, se torjuu tapoja käyttää hyväksi ilmaista sähköä. Moni kaukolämpöä tuottava yritys on rakentanut sähkökattiloita tuottamaan ilmaisesta sähköstä lämpöä. Sen ansiosta niiden hakekattiloihin haaskautuu vähemmän metsää ja luonto kiittää. Sähkö ei nytkään ole ilmaista, koska vaikka pörssihinta on nolla, siirtomaksu ja sähkövero pitää maksaa. Tämän jälkeen se olisi entistä vähemmän ilmaista. Kannattaakin kääntää tuulivoimalat tuuleen nähden poikittain ja tehdä kaukolämpö haketta polttamalla.