Kellä sakset, sillä valta

Poli­it­tisen urani aikana käytin eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä – elimessä, jon­ka kokoon­panoa ei löy­dy googlaamalla.

Neu­voteltaes­sa vuon­na 1995 Lip­posen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­ta sovit­ti­in val­tion meno­ja leikat­ta­van 20 mil­jardil­la markalla. Mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardis­sa. Puut­tuvaa viit­tä mil­jar­dia etsimään perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä, johon jokainen hal­li­tus­ryh­mä aset­ti yhden edus­ta­jan. Olin ryh­mässä ain­oa vaaleil­la valittu.

Esit­tämämme säästöt tekivät kipeää, mut­ta olin tulok­seen tyy­tyväi­nen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mis­tä ei säästet­ty. Jotkut toiset oli­si­vat tehneet sen aivan toisin. Käy­timme paljon valtaa.

.…

Suomes­sa leikataan taas val­tion meno­ja, kos­ka on pakko. Tätä ovat tekemässä nyt ihmiset, joiden arvot poikkea­vat kovasti omistani.

Vaik­ka ”on pakko” säästää kult­tuurista, kansalais­toimin­nas­ta ja köy­himpi­en rahoista, rahaa riit­tää turk­istarhauk­sen tukemiseen ja autoilun kulu­jen alen­tamiseen ja ter­veyshyö­ty­i­hin näh­den varsin tehot­tomi­in yksi­ty­is­ten ter­veyspalvelu­jen sairaus­vaku­u­tusko­r­vauk­si­in. Yleis­ra­dion muser­ta­vat säästöt taita­vat johtua enem­mänkin halus­ta tehdä tilaa toisen­laiselle tiedonvälitykselle.

Kokoomuk­ses­sa saat­toi olla vaalien jäl­keen halu­ja liit­toutua perus­suo­ma­lais­ten kanssa, mut­ta muu­takaan vai­h­toe­htoa ei ollut, kun demar­it kieltäy­tyivät tule­mas­ta hal­li­tuk­seen talout­ta ter­ve­hdyt­tämään. Sik­si sak­set ovat nyt aivan vääris­sä käsis­sä ja se näkyy lopputuloksessa.

.…

Ennen giljoti­in­i­työryh­män perus­tamista olin tehnyt hirveän mokan vuo­den 1995 hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sosi­aalipoli­it­tises­sa työryh­mässä. VM oli esit­tänyt sairaus­vaku­u­tuk­sen vähim­mäis­päivära­han pois­tamista; jos ei ollut tulo­ja ter­veenä, mik­si niitä pitäisi olla, kun sairastuu?

Nielaisin koukun ja niin tekivät muutkin. Emme tien­neet, että sairaus­vaku­u­tuk­sen min­imipäivära­ha oli mie­len­ter­veyskuntoutu­jien ain­oa tulonlähde.

Sosi­aalipoli­it­ti­nen lain­säädän­tömme on erit­täin mon­imutkaista. Sen kor­jaami­nen vaatii hyvää yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Sitä ei näytä nyt ole­van. Johtuu tuskin pelkästä päät­täjien ilkey­destä, että säästöt ovat kohdis­tuneet niin kohtu­ut­tomasti pieni­palkkaisi­in yksinhuoltajiin.

Aiem­min uud­is­tusten takana oli huolel­lista virkamies­valmis­telua. Nyt poli­itikot tai hei­dän val­tiosi­h­teerin­sä kehit­televät ratkaisut ihan itse ja mokia syntyy.

Puhei­den perus­teel­la päät­täjät tun­tu­vat ymmärtävän eri­tyisen huonos­ti toimeen­tu­lotuen toim­intaa. Jos henkilö saa sekä asum­is­tukea että toimeen­tu­lo­tukea, asum­istuen leikkaus nos­taa samal­la sum­mal­la toimeen­tu­lo­tukea. Ei se silti ilman vaiku­tuk­sia jää. Sen jäl­keen ei kan­na­ta enää ottaa vas­taan mata­la­palkkaista työtä.

Työl­lisyys on kehit­tynyt Suomes­sa eri­tyisen huonos­ti, mikä syö säästöistä julkiselle taloudelle koitu­van hyö­dyn. Tätä on selitet­ty suh­dan­teil­la, mut­ta samat suh­dan­teet muitakin mai­ta koettelevat.

Jonkun pitäisi tukia, paljonko työl­lisyy­den surkeaa kehi­tys­tä selit­tää, että hal­li­tus on tehnyt mon­elle huonopalkkaisen työn tekemis­es­tä taloudel­lis­es­ti järjetöntä.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Talouselämä-lehdessä kolumnina