Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Miettikäämme realiteetit unohtaen, mikä olisi paras tapa laskuttaa kaupungeissa autoilua se aiheuttamista ulkoisista haitoista murehtimatta lainkaan teknistä toteutettavuutta.
Tärkein muutos olisi, että emme perisi maksua tullirajan ylittämisestä vaan sen sisällä ajamisesta. Kaikki kilometrit eivät kuitenkaan olisi saman hintaisia. Aivan ydinkeskustassa ja muilla haavoittuvilla alueilla ajaminen olisi selvästi kalliimpaa kuin muualla.
Moni ehdoton läpiajokielto korvattaisiin tavallista kalliimmalla maksulla, mitä voi pitää pehmeänä ajokieltona; saa oikaista läpi, jos haluaa, mutta se maksaa vaikkapa euron. Tavoitteena on vähentää läpiajon määrää olennaisesti, ei kieltää sitä kokonaan. Tätä muutosta autoilijan on epäloogista vastustaa rahanmenoon vedoten, sillä voihan hän suhtautua lisämaksuun kuin läpiajokieltoon, jos pitää läpiajokieltoa parempana; ei aja eikä siis maksa. Joidenkin kuitenkin kannattaa maksaa mieluummin kuin kiertää pitkä matka. Juuri nyt Helsingissä suunnitellaan Kaivokadun katkaisemista autoliikenteeltä. Vaihtoehtona olisi suhteellisen kallis maksu, koska varmaankin sinne joukkoliikenteen joukkoon muutama auto mahtuisi.
Maksut vaihtelisivat voimakkaasti myös ajallisesti. Koska auton suurin kustannus kaupungeissa on sen vaatima tila ja sitä kautta muiden liikkumisen hidastaminen, kannattaa laskuttaa ruuhka-aikoina enemmän kuin ruuhkattomina aikoina. Eri kohdissa kaupunkia ruuhka voi myös olla vähän eri aikaan. Kaivopuistoa kiertävällä Ehrenströmintiellä se esimerkiksi on keskellä päivää sunnuntaisin.
Eri sisääntuloväylillä maksut poikkeaisivat toisistaan väylien erilaisen ruuhkautumisen vuoksi. Itäväylä oli 1960-luvulla paljon pahemmin ruuhkautunut kuin Länsiväylä. Siksi tuolloin olisi ollut perustellumpaa periä korkeampaa ruuhkamaksua Itäväylällä. Nyt taas ei olisi.
Varsin pieni määrä autoja, ehkä muutama tuhat autoa tunnissa, saattaa nyt pakottaa investoimaan satoja miljoonia lisäkapasiteettiin. Näin nuo muutama tuhat autoa tulevat hyvin kalliiksi veronmaksajille. Investoinnilta vältytään nostamalla kyseisellä väylällä ajamisen kustannusta sen verran, ettei väylä ruuhkaudu. Jos ruuhkaantumisen torjuva maksu nousee kovin korkeaksi, on se merkki tarpeesta investoida lisäkapasiteettiin. Sitä missä vaiheessa kannattaa turvautua lisäinvestointiin voi haarukoida sillä, kannattaisiko ruuhkasta ja korkeasta maksusta kärsivien autoilijoiden rahoittaa investointi, jolloin myös ruuhkamaksu kyseisellä väylällä alenisi. En tarkoita, että investointi tulisi rahoittaa näin, vaan että laskelma osoittaa suurin piirtein, missä vaiheessa väyläinvestointi on perusteltu. Maksun tulisi pienentyä, kun kapasiteettia on nostettu ja pelko ruuhkautumisesta lieventynyt.
Julkisessa keskustelussa olisi tietysti vähän vaikea perustella, miksi väylän käyttäviltä perittävät maksut alenevat, kun heidän käyttämänsä väylä paranee. Kustannusperusteinen maksu ja oikein ohjaava maksu ovat usein aivan eri asia.
Koska ruuhkat ovat dynaamisia, pitäisi hinnoittelunkin olla dynaamista. Lentoyhtiöt ja nykyisin myös VR ovat saavuttaneet huomattavia hyötyjä dynaamisella hinnoittelulla, koska ne saavat näin lentokoneet ja junat paremmin täyteen. Myös matkustajat ovat tästä hyötyneet, vaikka moni nuriseekin siitä, etteivät halvat matkat koske kaikkia vuoroja. Ilman dynaamista hinnoittelua ei olisi halpoja vuoroja lainkaan. Sisääntuloväylien dynaaminen hinnoittelu johtaisi joskus korkeisiin maksuihin, mutta keskimääräinen maksu olisi halvempi kuin olisi optimaalinen tasainen maksu. Ongelmana on, ettei ruuhkan syntyä ei voi ennustaa, joten autoilija ei voi ennalta varautua kalliimpaan hintaan yhtä hyvin kuin lentolipun korkeaan hintaan. Osa voi kuitenkin satunnaisen ruuhkan syntyessä lykätä matkaansa tai suunnitella uuden reitin, mistä hyötyisivät kaikki pienempänä ruuhkana. Ruuhkaa ei voi ennustaa myöskään silloin, kun ei käytetä tiemaksuja. Jos on ehdittävä perille tiettynä aikana, on pakko varautua ruuhkiin, vaikka niitä ei tulisikaan.
Tällainen maksu toimisi paljon paremmin. Niinpä saman liikenteellisen hyödyn tuottava maksukertymä olisi pienempi. Autoilija, jonka ajaminen tuottaa suurta ulkoista haittaa, maksaisi enemmän, mutta suuri osa autoilusta maksaisi lähes yhtä vähän kuin maalla ajettaessa. Kiinteä katutulli laskuttaa autoilusta silloinkin, kun koituva haitta on vähäinen.
Teknologisena utopiana todettakoon, että kaupunkiliikenne sujuisi paljon paremmin, jos autot kulkisivat robotin kuljettamina ja robotit olisivat yhteydessä keskustietokoneeseen. Keskustietokone reagoisi satunnaiseen peräänajoon ohjaamalla tarvittavan määrän liikennettä toiselle reitille.
Malttakaa mielenne! Kysymystä tietosuojasta käsitellään seuraavassa osassa.
Seuraava luku todennäköisesti 20.11
Kirjan alkuun tästä.