Oikeistopopulismin nousu 1: meritokratian häviäjät

Ajat­telin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si oikeistopop­ulis­mi nousee kaikkial­la. Aloi­ta helpoim­mas­ta ja vähem­män kiis­tanalais­es­ta päästä mut­ta siir­ryn myöhem­min heikom­malle jäälle. 

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle joskus 1990-luvun alus­sa Michael Youn­gin Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Se kir­ja mullisti ajat­telu­ni, vaik­ka olin kir­jois­sani varoitel­lut ilmiöstä aiemminkin.

Kir­jas­sa Young varoit­taa lah­jakkaimpi­en val­las­ta, joka johtaa jul­mem­paan luokkay­hteiskun­taan kuin per­in­teinen luokkay­hteiskun­ta aikanaan oli. Kun ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet työväen­lu­okas­ta ja sysii omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan, seu­rauk­se­na on ylälu­ok­ka, jol­la on hal­lus­saan kaik­ki ja alalu­ok­ka, jol­la ei ole mitään, ei edes poli­it­tisia johtajia.

Kir­jas­sa tämä päät­tyi pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen 2033. Yhdys­val­lat on vain yhdek­sän vuot­ta aikataulus­ta edellä.

Mer­i­tokraat­ti­nen yhteiskun­ta on kohdel­lut huonos­ti vähän koulutet­tu­ja, eri­tyis­es­ti vähän koulutet­tu­ja miehiä. (Käyt­täisin sanaa unskilled, mut­ta sille ei ole vastinet­ta suomenkielessä.)

Kun teol­lisu­us automa­ti­soituu ja kun dig­i­tal­isaa­tio syö ruti­in­i­työt, hyväo­saisen työväen­lu­okan ase­ma heikke­nee. Eniten ase­maansa ovat menet­täneet työväen­lu­okkaiset miehet.

Opin­tie on vienyt vuosikym­meniä yliopis­ton kaut­ta kaupunkei­hin. Valikoi­va muut­toli­ike on pahen­tanut muut­to­tap­pioaluei­den tilan­net­ta edelleen.

Nyt lah­jakkaat, korkeasti koulute­tut naut­ti­vat men­estyk­ses­tä ja vähem­män osaa­vat putoa­vat mar­gin­aali­in.  Kun yksit­täi­nen henkilö syr­jäy­tyy työelämästä, se tuot­taa henkilöko­htaista ahdis­tus­ta, mut­ta kun kokon­ainen alue syr­jäy­tyy, se syn­nyt­tää kapinamielialaa.

Alueet syr­jäy­tyvät, kos­ka aka­teem­i­nen väki pakkau­tuu suuri­in kaupunkei­hin – Yhdys­val­lois­sa ran­nikoille. Tämän seu­rauk­se­na Suo­mi on täyn­nä Hylkysyr­jiä, aluei­ta, joil­la on edessään vääjäämätön näivettyminen.

Alueiden kosto

Piirsin kuvan siitä, miten kun­nan asukaslu­vun lasku viimeisen kymme­nen vuo­den aikana on ennus­tanut perus­suo­ma­lais­ten men­estys­tä vuo­den 2023 eduskun­tavaaleis­sa. Ihan niin hyvä siitä ei tul­lut kuin kuvit­telin, mut­ta esitän sen silti. Kor­re­laa­tio on tässä 0,29, eli ei mitenkään muser­ta­van suu­ru­inen. Yksikkö on molem­mis­sa akse­leis­sa prosentti.

Tuo­ma­l­la lisää muut­tu­jia malli­in, esimerkik­si kun­nan koulu­tus­ta­son tai miesen­em­mistön 20–35 vuo­ti­aiden kesku­udessa,  riip­pu­vu­us var­maankin saataisi­in suurem­mak­si, mut­ta en jak­sa. Yhden kor­jauk­sen jo tein. Poistin kun­nat, jois­sa on ruotsinkieli­nen enem­mistö, sil­lä ruotsin kieli näyt­tää suo­jaa­van perus­suo­ma­lais­ten äänestämiseltä eduskun­tavaaleis­sa. Kielipuolueen tukem­i­nen on tärkeämpää.

Pääoma ja oma pää

Thomas Piket­ty on sanonut, että entiset vasem­mistop­uolueet eivät edus­ta enää huono-osaisia. Ne edus­ta­vat niitä, joil­la on sosi­aal­ista pääo­maa, kun oikeistop­uolueet niitä, joil­la on pääo­maa. Joskus sanoimme, että kokoomuk­sel­la on puolel­laan pääo­ma ja vihreil­lä oma pää. Yhdys­val­tain demokraat­tipuolueelle on käynyt juuri näin. Se edus­taa aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja, ei enää työväenluokkaa.

Siten pitää enää ymmärtää, mik­si nämä kehi­tyk­sen mur­jo­mat halu­a­vat ajaa oikeis­to­laista talous­poli­ti­ikkaa, eli rahan lapi­oimista rikkaille ja huono-osaisille suun­nat­tu­jen tulon­si­ir­to­jen kar­simista. Joku olisi voin­ut veika­ta täysin päinvastaista.

Mer­i­tokra­t­ian nur­ja puoli ei riitä yksin selit­tämään oikeistopopulismia.