4. Nopeasti muuttuneet preferenssit

Heik­ki von Hertzenin kir­ja Koti vaiko kasar­mi lap­sillemme on vaikut­tanut suo­ma­laiseen kaupunki­rak­en­tamiseen ehkä enem­män kuin mikään muu teos. Sen kan­nes­sa on varoituk­se­na dys­toop­pinen mus­tavalkoinen kuva var­jois­es­ta, kuilumais­es­ta umpiko­rt­telin pihas­ta ja sen vai­h­toe­htona aurinkoinen värilli­nen kuva väljästä asuinalueesta, jos­sa pienen lapset kir­mail­e­vat niityl­lä. Kuvan voi nähdä esimerkik­si tästä. Seu­raa­vat 50 vuot­ta kaupungeis­sa pyrit­ti­in kohden kan­siku­van ihanteel­lista asuinaluet­ta. Tämä pyrkimys syn­nyt­ti luon­non­läheiset met­sälähiöt, joista tyyp­pies­imerkkeinä oli­vat aikanaan Tapi­o­la, Vuosaari ja Pihlajamäki.

Kan­nen synkeä piha on Tun­turikadul­la Etu-Töölössä. Asun­toneliön hin­nat liikku­vat Etu-Töölössä nyky­isin 7500 eurosta ylöspäin. Met­sälähiöistä asun­to­ja saa paljon halvem­mal­la. Näin ei ole ollut aina. Vielä 1960-luvul­la Helsin­gin Kru­u­nun­haas­ta sai asun­to­ja halvem­mal­la kuin Espoon Tapi­o­las­ta. Hertzenin kir­jan kan­siku­van piha oli tuol­loin todel­lakin huono ympäristö lapselle. Asum­i­nen keskus­tan tun­tu­mas­sa oli epäter­veel­listä taloko­htaisen kok­siläm­mi­tyk­sen, roskan­polt­tou­u­nien ja pakokaa­su­jen vuok­si. Auringonva­l­on puute aiheut­ti riisi­tau­tia lap­sille. Keskus­tan tun­tu­mas­sa asuvil­la eli­na­jan odote oli mui­ta huonom­pi ja ben­si­in­istä peräisi ole­va lyi­jy alen­si sille altistunei­den las­ten kog­ni­ti­ivisia kykyjä. Nämä keskus­tas­ta ulos työn­tävät tek­i­jät ovat pois­tuneet kaukoläm­mön, roskan­polt­tou­u­nien kiel­lon, lyi­jyt­tömän ben­si­inin ja katalysaat­tor­ei­den ansios­ta – ja kos­ka kaupunkisu­un­nit­telus­sa on havah­dut­tu hal­lit­se­mat­toman autoilun hait­toi­hin. Riisi­tau­ti on kadon­nut tyystin, kos­ka D‑vitamiinia saa nyky­isin jopa maitoon lisät­tynä. Nyt varoite­taan pikem­minkin auringon tuot­ta­mas­ta ihosyöpäriskistä.

Keskus­taan vetävät tek­i­jät ovat lisään­tyneet kulu­tuk­sen muu­tut­tua palvelukeskeisem­mäk­si; kan­nat­taa asua lähel­lä palvelu­ja. Kaikki­nainen urbaani pöhinä vetää eri­tyis­es­ti nuo­ria aikuisia puoleensa.

Hertzenin dys­toop­pisi­na pitämät asuinalueet ovat nyt hyvin halut­tu­ja ja sik­si kalli­ita. Asun­to­jen hin­to­jen perus­teel­la keskus­ta­maisen asumisen suo­sio on kas­vanut kaikkial­la, sekä muis­sa suo­ma­lai­sis­sa kaupungeis­sa että muual­la maail­mas­sa. Muu­tos pref­er­ens­seis­sä tapah­tui hyvin nopeasti. Tietysti saman­lainen muu­tos toiseen suun­taan on mah­dolli­nen tule­vaisu­udessa vaikka­pa tar­tun­tatau­tien vuoksi.

2000-luvun alus­sa niin san­ot­tu Nur­mi­järvi-ilmiö oli voimis­saan. Vuon­na 2003 peräti 75 % Helsin­gin seudun väestönkasvus­ta kohdis­tui kehyskun­ti­in. Osa Sipoos­ta liitet­ti­in Helsinki­in, jot­ta Helsin­ki voisi tar­jo­ta joukkoli­iken­teeseen perus­tu­van vai­h­toe­hdon omako­ti­a­sukkaille. Ilmiö katosi nopeasti. Samal­la metron suun­nit­telu Sipooseen lopetet­ti­in. Korona-vuosi­na kehyskun­tien osu­us nousi vähäk­si aikaa uud­estaan – ei kos­ka kehyskun­ti­in olisi muutet­tu run­saasti, vaan kos­ka Helsin­gin seudun väk­ilu­vun kasvu hidas­tui huomattavasti.

Met­sälähiöitä perustelti­in aikanaan luon­non­läheisyy­del­lä. Se tuot­ti asukkaille mieli­hyvää sil­loin ja tuot­taa yhä mon­elle. Oli­han mon­en uuden kaupunki­laisen juuret maaseudul­la, ja kaupunkien kesku­s­tat oli­vat saasteisia ja liiken­teen vaivaamia. Toisen pol­ven kaupunki­lais­ten tilanne on toinen. Heistä yhä use­ampi arvostaa tiivi­in kaupunki­rak­en­teen tuo­mia mukavuuk­sia. Sik­si urbaanin asumisen suo­sio on kas­vanut lähiöa­sumisen kus­tan­nuk­sel­la. Asun­to­jen arvo on nous­sut tiivi­il­lä alueil­la suh­teessa väljästi raken­net­tui­hin alueisiin.

Oheinen taulukko ker­too van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen hin­to­jen muu­tok­ses­ta vuosien 2000 ja 2023 välil­lä. Hin­nat on defla­toitu koko maan van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen hin­noil­la. Jos nousu on posi­ti­ivi­nen, hin­nat ovat nousseet nopeam­min kuin maas­sa keskimäärin ja jos luku on negati­ivi­nen, hin­nat ovat nousseet keskiar­voa hitaam­min tai jopa laske­neet. Erot ovat suuria. Turun ja Helsin­gin keskus­tas­sa nousu on enem­män kuin 30 % yli maan keskiar­von, kun taas Helsin­gin seudun kehyskun­nis­sa hin­nat ovat laske­neet 20 pros­ent­tia suh­teessa maan keskiar­voon, alueel­la ”Jyväskylä 2” peräti 37 %.

Taulukkoon on otet­tu vain kas­vavien kaupunkien luku­ja, kos­ka muual­la asun­to­ja on myy­ty niin vähän, ettei luotet­tavia luku­ja ole. Niiden ulkop­uolel­la on hin­nat ovat laske­neet huo­mat­tavasti, onhan joitakin asun­to-osakey­htiöitä men­nyt peräti konkurssi­in. Koko maan keskiar­volu­vuis­sa ne kuitenkin ovat mukana siltä osin kuin asun­to­ja on saatu myydyksi.

Luku­ja ei voi tulki­ta niin, että kaik­ki halu­aisi­vat asua Helsin­gin tai Turun keskus­tas­sa. Itse asi­as­sa tätä halu­a­vat ovat selvässä vähem­mistössä. Luvut ker­to­vat vain, että niiden määrä, jot­ka halu­a­vat asua Helsin­gin ja Turun keskus­tas­sa, on kas­vanut nopeam­min kuin asun­to­jen tar­jon­ta noil­la alueilla.

Kun­nal­lisalan kehit­tämis­säätiö julka­isi vuon­na 2017 mielipi­de­tiedustelun, jon­ka mukaan suo­ma­lai­sista vain 35 % halu­aa asua kaupunki­maises­sa ympäristössä. Olen­naista kuitenkin oli, että vas­taa­va tutkimus vuodelta 2013 ker­toi, että neljä vuot­ta aiem­min kaupunki­maises­sa ympäristössä halusi asua vain 28 % suo­ma­lai­sista. Neljässä vuodessa kaupunki­maiseen ympäristöön halu­avien määrä olisi nous­sut liki 400 000 hen­gel­lä. Mikään asun­to­tuotan­to ei pysy noin nopeasti muut­tuvien pref­er­enssien perässä. Niin­pä kaupunki­maista asum­ista on tar­jol­la kysyn­tään näh­den liian vähän. Asun­not kaupunkien keskus­tois­sa ovat kallis­tuneet suh­teessa lähiöi­den ja kaupunke­ja ympäröivien omako­tialuei­den hintoihin.

Oulus­sa ja Jyväskylässä asun­to­jen hin­nat ovat laske­neet suh­teessa koko maan hin­toi­hin. Ovatko nuo kaupun­git menet­täneet suo­sio­taan? Ainakaan asukasluku­jen perus­teel­la eivät ole. Tuona aikana Oulun asukasluku on nous­sut 50 000 ja Jyväskylän 30 000 asukkaal­la. Asun­to­ja on kuitenkin raken­net­tu riit­tävästi tyy­dyt­tämään kas­vavaa kysyntää.

Eri tutkimusten mukaan ehkä vain noin puoli miljoon­aa suo­ma­laista halu­aa asua suuren kaupun­gin keskus­tas­sa. Se on pieni vähem­mistö suo­ma­lai­sista, mut­ta kuitenkin paljon enem­män kuin niis­sä nyt asuu. On hyvä, että ihmiset halu­a­vat eri asioi­ta asumiseltaan. Jos kaik­ki halu­aisi­vat samaa, vain har­va pää­sisi halu­a­maansa. Onnekas on se, joka arvostaa aivan eri­laista asuinympäristöä kuin muut. Hän pääsee hal­val­la unel­ma-alueelleen. Hyvään kaupunki­in kuu­luu, että tar­jol­la on kysyn­tää vas­taavasti eri­laista asum­ista kunkin tarpeen mukaan ja siinä suh­teessa, kun sitä halutaan.

Asum­i­nen ei ole kallis­tunut edes kaikkial­la Helsin­gin seudul­la. Nousu­vauhti on ollut nopea­ta vain Helsin­gin keskeisil­lä alueil­la, Helsin­ki 1:ssä ja Helsin­ki 2:ssa. Lievästi ovat nousseet hin­nat myös Espoon parhail­la alueil­la. Van­taal­la ja kehyskun­nis­sa hin­nat ovat jääneet  jäl­keen koko maan keskimääräis­es­tä nousu­vauhdista. Asun­to­jen hin­nat eivät siis ole ainakaan aiem­paa suurem­pi este muut­taa työn perässä Helsin­gin seudulle, ellei ole nir­so asuinalueesta. Esteen muo­dostaa pikem­minkin van­han asun­non arvon rom­ah­t­a­mi­nen lähtöalueella.

Asum­is­toivei­den muu­tut­tua näin rajusti tulee tuot­taa lisää kaupunki­maista ympäristöä. Myös per­in­teisi­in lähiöi­hinkin riit­tää tuli­joi­ta, mut­ta niis­sä asun­to­ja on jo tar­jol­la kysyn­tää vastaavasti.

Seu­raa­va luku tästä.

Kir­jan alku­un tästä.

 

[1] Kuva on nähtävis­sä esimerkik­si Wikipedia-artikke­lis­sa https://fi.wikipedia.org/wiki/Koti_vaiko_kasarmi_lapsillemme