Ruotsalainen kansanpuolue oli tehnyt valtuustossa ryhmäaloitteen teollisuustonteista pienteollisuudelle, joiden puolue katsoi vaarantuneen, kun asuminen on nakertanut teollisuudelle varattuja alueita. Sanoin vastustavani ajatusta. Koska puhuin pelkkien ranskalaisten viivojen pohjalta, tämä teksti ei vastaa täysin sitä, mitä puhuin valtuustossa. Niin kuin osasin arvata, puheeni herätti suuresti pahennusta.
Puheenvuoroni
Mehän kaikki kannatamme täällä hyviltä kuulostavia tavoitteita, vaikka ne olisivat ristiriitaisia keskenään. Minä en kannata tämän aloitteen tavoitteita.
Helsinki ei pääsääntöisesti ole oikea paikka teollisuudelle lukuun ottamatta sellaista tuotantoa ja varastointia, joka on tarpeellinen kaupungin toiminnallisuudelle.
Helsingissä maa on arvokasta. Se, että maa on arvokasta, tarkoittaa, että sille on tärkeätä kilpailevaa käyttöä, joka hyötyisi siitä paljon enemmän. Kyse on siis vaihtoehtoiskustannuksista. Teollisuus käyttää maata tehottomasti – pinta-ala työpaikkaa kohden on suurta. Meillä on teollisuutta sijoitettuna aivan liian keskeisille paikoille, joille olisi tarjolla paljon tähdellisempää käyttöä.
Teollisuusalueet ovat jo nyt vajaakäytössä. Paljon tiloja on tyhjillään. Se osoittaa, ettei näille tonteille ole huutavaa tarvetta, vaikka tontit ovat räikeästi alihinnoiteltuja.
Asunnoille sen sijaan on huutavaa tarvetta.
Olen erityisen haluton kaavoittamaan asuntoja virkistysalueille vain sen takia, että meillä on maata tehottamassa käytössä puolityhjinä teollisuustontteina.
Teollisia työpaikkoja tietysti tarvitaan jo siksi, että hyvässä kaupungissa on tarjolla työpaikkoja erilaisille asukkaille, siis myös teollisia työpaikkoja. Näitä kannattaa kuitenkin tarkastella seudullisesti kuntarajoista piittaamatta. Jos olisin itse perustamassa pääkaupunkiseudulle teollisuusyritystä, en sijoittaisi sitä Helsinkiin vaan jonnekin kehä III:n varrelle, varmaankin Vantaalle. Joitakin Tattarisuon kaltaisia teollisuuspaikkoja meillä on, jotka ainakin toistaiseksi ovat järkeviä siinä käytössä, jossa ne ovat.
Erityisen hölmönä pidän sitä, että Herttoniemen teollisuusalueella on tilaa vievää autokauppaa ja varastoja kahden metroaseman välissä. Autokauppa ei metron läheisyyttä tarvitse. Sinne kai tullaan vanhalla autolla ja poistutaan uudella autolla. Kuten sanottu, alue sopisi erinomaisesti asunnoille.
Arvokkaiden tonttien osoittaminen alennettuun hintaan teollisuudelle on luonteeltaan yritystukea. Se, että Herttoniemen teollisuusalue ei ole asuinkäytössä, merkitsee kaupungille merkittävää tulonmenetystä. Menetetty tulo ei näy menona budjetissa, vaan hukkuu suureen vuokratulot ‑osioon menetettyinä tuloina. Jos tämä selvä yritystuki näkyisi menona kaupungin budjetissa ja tuo määräraha kilpailisi vaikkapa koulumäärärahojen kanssa, me varmaankin valitsisimme sen koulun noiden rahojen käyttötarkoitukseksi.
= = = =
Puhettani pidettiin yritysvihamielisenä, vaikka sanoin vain, että teollisuuden pitäisi antaa hakeutua pääkaupunkiseudulla sinne, mihin se parhaiten soveltuu. Minulla on tästä ”yritysvihamielisyydestä” kokemusta ennenkin. Runsas 40 vuotta sitten arvostelin huonona maankäyttönä Ruoholahdessa olevaa lautatarhaa. Kokoomuslaiset pitivät silloin ajatuksiani pöyristyttävinä. Lautatarhaa siellä ei kuitenkaan enää ole eikä kukaan sellaista sinne enää kaavaile.