Itäniemi on periaatteessa oikeassa 

Pidin hyvänä vet­ona Helsin­gin Sanomil­ta ottaa luki­o­lais­ten talous­gu­ru­palkin­non voit­ta­neen Patrick Itänie­mi kolum­nis­tik­si. Hänen ensim­mäi­nen kir­joituk­sen­sa tulo­ero­jen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta oli kuitenkin nai­ivi­udessaan pieni flop­pi. Meinasin kir­joit­taa siitä ja huo­maut­taa, ettei empi­iri­nen näyt­tö oikein tue aja­tus­ta, mut­ta moni oli min­ua nopeampi ja päätin, etten lyö lyö­tyä. Monia vas­taväit­teitä tosin teki mieli opponoida.

Tämän­päiväi­nen kir­joi­tus siitä, että markki­nat hoitaisi­vat ilmas­tokysymyk­sen val­ti­ol­lista sääte­lyä parem­min, oli paljon parem­pi. Ilmaisua pitäisi vielä hioa, kos­ka nyt kir­joi­tus teki helpok­si ymmärtää halutes­saan sanoma väärin. Kaik­ki kir­joituk­set pitäisi panssaroi­da tahal­lista väärinymmär­rystä vastaan.

Aloi­tus pakot­taa kuitenkin väit­tämään vas­taan. Aivan oikein, sil­lä on väliä, mitä Suo­mi tekee, mut­ta että ongel­ma olisi Kiinas­sa ja Inti­as­sa, ei ole tot­ta lainkaan, ei ainakaan Int­ian osalta. Suomen hiilid­iok­sidipäästöt asukas­ta kohden ovat nelink­er­taiset Inti­aan nähden.

Suo­ma­lainen piip­pu ei myöskään ole ekoteko, ei ainakaan jokainen piip­pu. Olen ollut yhtä piip­pua lopet­ta­mas­sa, kun Helen oy lakkaut­ti Hanasaaren voimalan. Sen ansios­ta päästöt Suomes­sa ovat pienem­mät eivätkä ne siir­tyneet mihinkään muualle, kos­ka sähköä ei voi toimit­taa Suomeen Kiinas­ta puhu­mat­takaan kaukoläm­möstä eikä sähkö ole Suomes­sa kallista niin, että sen takia kan­nat­taisi siirtää tuotan­toa Aasi­aan. Tuotan­non omi­nais­päästöt ovat monel­la alal­la Suomes­sa korkeampia kuin vaikka­pa Etelä-Koreassa.

Mut­ta pääväite siitä, että kan­nat­taisi antaa markki­noiden löytää kus­tan­nuste­hokkain tapa vähen­tää päästöjä on täysin tot­ta. Tätä vas­taan on sosi­aalises­sa medi­as­sa hyökät­ty taval­la, joka ker­too kir­joit­ta­jis­taan vain, etteivät he tunne käsit­teistöä ja halus­ta ymmärtää tahal­laan väärin. Ei Itänie­mi sitä myöskään kun­nol­la avan­nut, mikä voidaan pan­na koke­mat­to­muu­den nimi­in. Toisin muo­toil­tuna kir­joi­tus olisi ollut paljon tehokkaampi ja vastaansanomattomampi.

Väärinymmärtäjät viisas­te­liv­at, että kyl­lähän päästökaup­paan tarvi­taan poli­it­tisia päätök­siä, sekä päästökau­pan laa­ju­ud­es­ta että päästöoikeuk­sien määrästä. En ymmär­rä miten kir­joituk­sen voi tulki­ta niin, ettei päästöoikeuk­sien määrästä tarvi­ta päätök­siä. Ei poli­it­ti­nen päätös ole kuin virus, joka saas­tut­taa kaiken, mihin se kos­kee. Ulkois­vaiku­tusten hin­noit­telu vaatii aina poli­it­tisia päätök­siä. Olen­naista on, että poli­itikko­jen pitäisi päät­tää vain päästöoikeuk­sien määrästä ja jät­tää muu markki­noiden hoidet­tavak­si. Ehkä tulon­jakokin voi vaa­tia paikkailua. Päästökau­pan piiri­in tule­vista päästöistä kir­joituk­ses­sa san­ot­ti­in selkeästi: kaik­ki. Muu on poli­it­tista koti­in päin vetoa.

Tässäkään ei päästä tyystin eron poli­ti­ikas­ta. Entä kun kaik­ki maat eivät lähde mukaan? Mitä tehdään tuon­nille niistä? Niistä tuleville tuot­teille pitää aset­taa rajal­la päästö­mak­sut arvion poh­jal­ta. Kyl­lä ne sit­ten tule­vat mukaan. Meneväthän päästöoikeuk­sista tule­vat tulot niiden kannal­ta väärään taskuun.

Päästökau­pan tehokku­ud­es­ta ker­too jotain se, että Suomen sähkön­tuotan­to on nyt läh­es päästötön­tä. Ei olisi ikinä onnis­tunut ilman päästökaup­paa. Helen oy sul­ki Hanasaaren voimalakin puh­taasti taloudel­lisin perustein. Jostain syys­tä päästökaup­pa ei koske pieniä läm­pökeskuk­sia, ja niin­pä niis­sä polte­taan yhä ilois­es­ti turvet­ta.  Täl­laisia reik­iä poli­itikot eivät saisi tehdä pelkästä koti­in päin vetämisen ilosta.

Isos­sa kuvas­sa on niin, että päästöt ovat pudon­neet nopeasti päästökaup­pasek­to­ril­la ja todel­la hitaasti poli­it­ti­sista päätök­sistä riip­pu­val­la taakan­jakosek­to­ril­la. Tämä on vah­va näyt­tö siitä, mitä Itänie­mi kirjoitti.

Se olisi Itäniemen kan­nat­tanut sanoa, että esimerkik­si lentoliput kallis­tu­vat selvästi, kun lentoli­ikenne ote­taan ilman ilmais­jakoa päästökau­pan piirin. (Nyt lentoli­iken­teel­lä on Euroopas­sa oma päästökaup­pansa, joka perus­tuu suurelta osin ilmais­jakoon, mut­ta ilmais­jako lop­puu paris­sa vuodessa. Sitä en ymmär­rä, mik­si se tarvit­see Euroopas­sa eril­listä päästökaup­paa. Mik­si ei käytetä samo­ja päästöoikeuk­sia kuin muil­la sektoreilla?)

Neli­henkisen per­heen mat­ka Kanari­an saar­ille tuot­taa noin 2,5 ton­nin päästöt. Nyky­isil­lä päästöoikeuk­sien hin­noil­la tämä mak­saisi noin 150 euroa, eli ei ihan hirveästi, mut­ta kun päästökaup­pa laa­je­nee uusille sek­tor­eille, päästöoikeuk­sien hin­nat oletet­tavasti nou­se­vat. Riip­puu tietysti siitä, mis­sä tahdis­sa päästöoikeuk­sien määrä las­ke­taan nol­laan. Niitä pitäisi vähen­tää nyky­istä nopeam­min, ja sil­loin hin­nat kyl­lä nousevat.

Joka tapauk­ses­sa Itäniemen aja­tus ilmeis­es­ti olisi, että emme tarvitse eril­lisiä norme­ja biopolt­toainei­den tai sähköpolt­toainei­den lisäämis­es­tä lentokerosi­ini­in, vaan antaa hin­nan ratkaista lennetäänkö mielu­um­min vähem­män. Olen taipu­vainen ajat­tele­maan samal­la taval­la. Sama kos­kee liiken­teen polt­toainei­ta, jois­sa en oikein ymmär­rä biopolt­toaineen pakol­lista sekoit­tamista fos­si­ilisen joukkoon.

Itänie­mi on pääosin oike­as­sa, mut­ta aliarvioi vaikeudet globaalis­sa maail­mas­sa, jos­sa kaik­ki eivät jaa aja­tus­ta päästö­jen vähen­tämisessä. Taitaa Suomes­sakin olla vieras aja­tus mon­elle, että päästökau­pan pitäisi koskea koko kansantaloutta.

Miten lentoliikenteen päästöt pitäisi laskea?

Pieni sivupolku. Tör­mäsin taas väit­teeseen, että lentoli­iken­teen päästöt pitäisi ker­toa kolmel­la, kos­ka hiilid­iok­sidin lisäk­si pakokaa­su­is­sa on vesi­höyryä. Tämä oli yleinen väite parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, mut­ta sit­ten siitä on puhut­tu vähem­män. Kysyn kun en tiedä. Mikä on nykyi­nen käsi­tys, kumu­loituuko lisät­ty vesi­höyry yläil­make­hään, vai tuleeko se ajan myötä alas sateena?