Miten yhdistää ihmisten ja autojen kaupunki?

Auto pääsi pahasti yllät­tämään kaupunkisu­un­nit­telun 1960-luvul­la. Sitä ennen kaupunkien mit­takaa­va oli sel­l­ainen, joka on nyt nähtävis­sä mon­en kaupun­gin his­to­ri­al­lises­sa keskus­tas­sa. Jos matkus­tamme vaikka­pa Tallinnaan, emme käy ihaile­mas­sa auto­myön­teisiä lähiöitä vaan ihmis­myön­teistä van­haa kaupunkia.

Auto räjäyt­ti kaupun­git kahdel­la taval­la. Pait­si että uudet alueet kaavoitet­ti­in auton mit­takaavaan, per­in­teinen asum­i­nen keskus­tas­sa kävi epäter­veel­lisek­si ben­si­inis­sä ole­van lyi­jyn ja pakokaa­su­jen yleisen epäter­veel­lisyy­den vuok­si. Ongel­ma on pois­tunut ja asun­not kaupunkien keskus­tois­sa ovat nousseet arvoonsa.

Seu­raa­va kuva­pari ker­tokoon enem­män kun tuhat sanaa.

Min­ul­la olisi paljon hyviä kuvia jalanku­lun mit­takaavaan raken­ne­tu­ista kaupungeista. Olisi ollut houkut­tel­e­vaa lait­taa tähän kuva Tukhol­man van­has­takaupungista, mut­ta se olisi jo ollut liioit­telua. Tämä kuva on otet­tu viime kesänä Lillen kaupungista Ran­skas­ta. Tämä on aivan tavanomaista kaupunkia eikä mikään museokortteli.

Ark­istossani on tuhan­sia itse otet­tu­ja kuvia, mut­ta lähiöi­den ankeas­ta katu­maise­mas­ta min­ul­la ei yhtään. Niis­sä ei ole mitään kuvat­tavaa. Niin­pä otin kuvan Googlemap­sista. Kuva on Van­han­lin­nantieltä Puotilasta.

Kum­mas­sa asu­isit mieluummin?

Hesari on täyn­nä jut­tu­ja siitä, kuin­ka ihmiset muut­ta­vat pois Helsingistä, kos­ka autoil­i­jal­la on niin vaikeaa Helsingin­niemel­lä. Lähiöistä kyl­lä löy­tyy tilaa ja parkkipaikkoja.

Itse asi­as­sa asun­not ovat Helsingis­sä sitä arvokkaampia, mitä vaikeam­paa niis­sä on elää auton kanssa.

Autot ovat reali­teet­ti, jolle ei tietenkään voi tehdä mitään, mut­ta voisiko autoilun hait­to­ja jotenkin rajoittaa?

Alle puolel­la helsinkiläi­sistä ruokakun­nista on auto. Yleinen käsi­tys on, että autot­tomat ovat köy­hiä, mut­ta en tiedä, miten päin kor­re­laa­tio tässä menee, sil­lä eniten autot­to­mia on Töölön, Kru­u­nun­haan ja Punavuoren kaltaisil­la alueil­la, joil­la väki on keskimäärin vauras­ta, kun taas lähiöis­sä melkein kaikil­la on auto ja keskian­sio matalampi.

Voitaisi­inko rak­en­taa yksi kaupungi­nosa van­haan ihmisen mit­takaavaan autot­tomille? Vähän sen näköistä kaupunkia kuin kuvan Lil­lessä? Autol­la pää­sisi joka kiin­teistöön tuo­maan tavaroi­ta ja kul­jet­ta­maan van­huk­sia, mut­ta auton säi­lyt­tämiseen tilaa ei olisi.

Sitä tulisi var­maankin men­estys niin, että auton­o­mis­ta­jat vaa­ti­vat pääsyä sinne – ja sitä, että saa­vat ottaa auton mukaansa.

Vas­taavasti voitaisi­in rak­en­taa toinen kaupungi­nosa auto­jen ehdoil­la laa­joine parkkikent­ti­neen, siis vähän niin kuin Tam­pereen Her­van­nas­sa. Kuvan tar­josi Google Earth.

Viime kesänä kävimme Inter­rail-matkalla myös Kor­trijkin kaupungis­sa Bel­gias­sa. Siel­lä näin oli tehty melkein koko kaupun­gin alueel­la. Autol­la pääsi oven eteen, mut­ta pysäköin­ti oli alueen ulkop­uolel­la. Toi­mi lois­tavasti! Kos­ka kaupun­ki oli raken­net­tu käveli­jän mit­takaavaan, kaik­ki oli lähel­lä eikä autoa tarvin­nut kaupun­gin sisällä.

Pysäköin­nin jär­jestämi­nen on tässä keskeis­in­tä, han­kalin­ta ja kalleinta.