Erilaiset asuinalueet ovat kaupungin rikkaus

Helsin­gin Sanomis­sa oli eilen kir­joi­tus, jos­sa toimit­ta­ja pani aivan mata­lak­si Jätkäsaaren, joka on raken­net­tu kir­joit­ta­jan mukaan liian tiivi­isti. Kos­ka lehti julka­isi vielä samana päivänä uuden kir­joituk­sen aiheesta vähän niin kuin anteek­sipyyn­tönä, en mol­laa ensim­mäistä kir­joi­tus­ta sen enem­pää. Tarkem­min artikke­lin out­ouk­sia on käy­ty läpi Face­bookin ”Lisää kaupunkia Helsinki­in” ‑pal­stal­la. Siihen palaut­teeseen kan­nat­taisi Hesarin tutustua.

Kir­joi­tus herät­ti myös paljon sym­pa­tioi­ta sosi­aalises­sa medi­as­sa. Niis­sä oli kaikissa sama perusvirhe: ajatuk­se­na oli, että koko kaupun­ki pitää rak­en­tua sel­l­ai­sista alueista, jois­sa minä viih­dyn. Aja­tus on aivan hölmö.

On kaupun­gin rikkaus, että siel­lä on eri­laisia aluei­ta, joista kukin voi vali­ta mieleisen­sä. Jos ei pidä jostakin vaik­ka muut pitävät, ei kan­na­ta muut­taa sinne.

Tiivi­in kaupungi­nosan hyvi­in puoli­in kuu­lu­vat lyhyet väli­matkat ja hyvä palve­lu­ta­so– on hyvät yksi­tyiset palve­lut ja on hyvät joukkoli­iken­ney­htey­det. Google-haku “Rav­in­to­la Jätkäsaari” tuot­ti 11 osumaa. Ver­tailun vuok­si haku ”Rav­in­to­la Latokas­ki” tuot­ti kak­si osumaa, jot­ka molem­mat oli­vat pizze­ri­oi­ta. Silmämääräis­es­ti alue on yhtä suuri. Nämä ja ihmis­ten paljous vetävät ihmisiä tiivi­isti raken­ne­tu­ille alueille.

Tiiviys tuo mukanaan myös hait­ta­puo­lia. Heille, jot­ka niitä kavah­ta­vat suosit­te­len, että eivät muu­ta Jätkäsaa­reen. Väljästi raken­net­tu­ja asuinaluei­ta on pääkaupunkiseu­tu täyn­nä, koko Suomes­ta puhumattakaan.

Hinta on lahjomaton mittari

Asuinalueen houkut­tele­vu­udelle asun­to­jen hin­ta on hyvä mit­tari. Jos henkilö ostaa mielu­um­min asun­non kaupungi­nosas­ta A, vaik­ka se on vähän kalli­impi kuin saman­lainen asun­to kaupungi­nosas­sa B, täy­tyy olla aikamoinen tai­turi selit­tämään, että hän halu­aisi oikeasti kuitenkin asua kaupungi­nosas­sa B. Sit­ten on tietysti niitä, joiden mielestä henkilö on vain  väärässä ja hänen kuu­luisi oikeasti halu­ta asua kaupungi­nosas­sa B, mut­ta jätän tämän argu­men­toin­ti­ta­van kommentoimatta.

En jak­sa tehdä asi­as­ta tilas­toa, mut­ta on aivan selvää, että asun­not ovat arvokkaampia tiivi­isti kuin har­vaan raken­ne­tuis­sa kaupungi­nosis­sa. Joku tietysti väit­tää, että tämä ei todista mitään, kos­ka ne sijait­se­vat keskeisem­min, mut­ta tämä on kehäpäätelmä. Juuri sik­si ne sijait­se­vat keskeisem­min, että ne kuu­lu­vat tiivi­iseen kaupunki­rak­en­teeseen. Jos Helsingin­nie­mi olisi täyn­nä har­vaa omako­tialuet­ta, se ei sijait­sisi keskeis­es­ti, vaan joku muu paik­ka sijait­sisi keskeisesti.

Jätkäsaari on Helsin­gin uusista asuinalueista se, jos­sa vapaara­hoit­tei­sista asun­noista mak­se­taan eniten.

Kan­takaupun­ki ei ole aina ollut tavoitel­tua asuinaluet­ta. Kuusikym­men­tä vuot­ta sit­ten sieltä halut­ti­in puh­taisi­in ja val­oisi­in lähiöi­hin, kos­ka ilma oli myrkyl­listä hen­git­tää. Sit­ten tuli kaukoläm­pö, lyi­jytön ben­si­i­ni, katalysaa­torit, joukkoli­iken­teen suosimi­nen ja autoilun hillit­sem­i­nen. Roskien polt­to kiel­let­ti­in taloy­htiöiltä. Nyt kan­takaupun­gin tiivi­isti raken­netut alueet ovat hin­to­jen perus­teel­la sen halu­tu­impia, eikä niis­sä asum­i­nen ole enää epäterveellistä.

Eivät tietenkään kaik­ki halua asua tiivi­is­sä kivikaupungis­sa. Voi hyvin väit­tää, että har­vaan raken­ne­tuis­sa met­sälähiöis­sä asun­not ovat halpo­ja, kos­ka niiden tar­jon­ta on suur­ta, kun taas ratikkakaupungis­sa on asun­to­ja vain niin paljon kuin niitä on. Tämä on tot­ta. Se, että asun­not ovat kan­takaupunki­mais­es­ti raken­ne­tu­il­la alueil­la kalli­impia kuin met­sälähiöis­sä, tarkoit­taa itse asi­as­sa vain sitä, että niitä on liian vähän. Sik­si urbaane­ja kaupungi­nosia kan­nat­taa rak­en­taa lisää, sanovat Hesari tai Vaat­to­vaara mitä hyvän­sä. Jos kan­takaupunkia voitaisi­in saa­da lisää hiirtä klikkaa­mal­la kuin jos­sain tietokone­pelis­sä, jos­sain vai­heessa tiivi­isti ja har­vaan raken­ne­tuis­sa kaupungi­nosis­sa asun­not oli­si­vat saman hintaisia.

(Tämä ei itse asi­as­sa ole var­maa. Kan­takaupungista tulee sitä parem­pi palveluil­taan ja kiin­nos­tavampi elämän­ryt­miltään, mitä enem­män siel­lä asuu ihmisiä. Voi olla niinkin, että kan­takaupun­gin laa­jen­t­a­mi­nen tekee siitä entistä houkut­tel­e­vam­man. Man­hat­tanin hin­to­ja lisärak­en­t­a­mi­nen ei ole vielä tasoittanut.)

En sano, etteikö tiivistä kaupunkia voisi rak­en­taa parem­min — tai myös huonom­min. Kävin kat­so­mas­sa Espoon uusia metrokaupungi­nosia ja ihmette­len. Mik­si on pitänyt tehdä niin kol­hoa, kun olisi voitu tehdä todel­la hienoa? Jos sain edes tyy­dyt­täviä kuvia, kir­joi­tan tästä joskus lisää.

Historiallinen keskusta houkuttelee kaikkialla

Niin Helsingis­sä kuin muual­lakin tiivi­it kaupungi­nosat ovat sitä halu­tumpia mitä van­hempia ne ovat. Tur­is­teina suun­tamme yleen­sä van­haankaupunki­in, mis­sä kaupungis­sa sit­ten olemmekin.

Luulisi ole­van toisin päin. Kaik­ki van­ha kaupunki­rak­en­tamisen tieto­taito on ole­mas­sa ja lisää osaamista on ker­tynyt, joten luulisi nyt pystyt­tävän parempaan.

Tästä pääsemme vakio­teemaani: auto rikkoi kaupun­gin  mit­takaa­van. Jätkäsaa­res­sa osa ongel­mas­ta on han­skat­tu pane­mal­la pysäköin­ti pääosin maan alle. Toimii osit­tain, mut­ta tuli kalliiksi.

Läh­den huomen­na Turku­un nyt kun kehi­tys on kehit­tynyt niin, että melkein Turku­un asti pääsee jo junal­la. Yritän kir­joit­taa tästä jotain junassa.