Miksi autopaikkanormi on haaskausta

Koko talousjär­jestelmämme perus­tuu hin­tain­for­maa­tioon ihmis­ten tarpeista ja haluista. Tuot­teen valmis­tus on kan­nat­tavaa, jos kuluttaja/asiakas arvostaa sitä niin paljon, että on valmis mak­samaan siitä vähin­tään tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taa­van hin­nan. Tämän voi tietysti kiistää ja sanoa, ettei ihmi­nen ymmär­rä itse mitä tarvit­see, mut­ta joka näin tekee, tulee samal­la kumon­neek­si koko markkinatalouden.

Jos ihmi­nen pakote­taan osta­maan tak­ki 500 eurol­la, vaik­ka hän pitää sitä vain 150 euron arvoise­na, syn­tyy 350 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Hyv­in­voin­ti­tap­pio syn­tyy aivan samal­la taval­la, vaik­ka takkia ei tarvit­sisi ostaa itse, vaan veron­mak­sa­jat mak­sa­vat sen hänelle. Resursse­ja on käytet­ty johonkin, joka ei ole sen arvoista.

Ter­vey­den­huol­lon ja koulu­tuk­sen kaltaiset meri­it­ti­hyödyk­keet ovat meil­lä Euroopas­sa poikkeus vaa­timuk­ses­ta arvostaa tuotet­ta sen aiheut­tamien kus­tan­nusten verran.

Jopa autopaikkanormin koti­maas­sa, Yhdys­val­lois­sa, on havah­dut­tu siihen, että autopaikkanormis­sa ei ole mitään järkeä. Asuinalueelle raken­net­takoon autopaikko­ja niin paljon kuin on kysyn­tää, ei enem­pää eikä vähempää. Kysyn­tä taas on hin­nan laske­va funk­tio; mitä korkeampi on hin­ta, sitä mata­lampi on kysyntä.

Jätkäsaa­res­sa val­taosa autopaikoista toteutet­ti­in val­tavas­sa pysäköin­tilu­o­las­sa, jos­ta kaikkien taloy­htiöi­den piti osaa normin mukainen määrä paikko­ja, tarvit­si­vat nämä niitä tai eivät. Tuos­sa luo­las­sa yksi autopaik­ka mak­soi aikanaan vähän yli 50 000 euroa kap­paleelta. Sum­ma tun­tuu suurelta, mut­ta se on nois­sa olois­sa kuitenkin edullisin tapa toteut­taa pysäköin­ti – tosin tämä riip­puu siitä arvoste­taanko asuinalueel­la pui­ta vai tyy­dytäänkö pelkkään betoniin.

Maan­päälli­nen pysäköin­tikent­tä on jos­sain kaukaises­sa lähiössä halvin tapa toteut­taa autopaikat. Tosin tämä tarkoit­taa, että alue joudu­taan rak­en­ta­maan väljäk­si, jot­ta parkkiken­tät mah­tu­vat talo­jen väli­in. Mauno Koivis­to varoit­ti jo 1960-luvul­la, että tämä johtaa asuinalueil­la siihen, että kaikkialle on pitkä mat­ka niin, että autos­ta tulee välttämättömyys.

Jos­sakin Jätkäsaa­res­sa parkkiken­tät oli­si­vat todel­la kallis ratkaisu, kos­ka mak­si­maa­li­nen tont­tite­hokku­us olisi noin 0,8, kun se nyt on noin kak­si. Menetet­täisi­in 60 % raken­nu­soikeud­es­ta. Kun raken­nu­soikeu­den arvo, ja se on tuol­la pitkälti yli tuhat euroa kerrosneliöltä.

Asian voi laskea näinkin. Parkkiken­täl­lä yksi auto ajoväy­li­neen vie noin 30 m². Jos parkkiken­tän vai­h­toe­htona olisi kuusik­er­roksi­nen talo, yksi autopaik­ka syr­jäyt­tää 180 ker­rosneliötä asuin­ti­laa. Tämä siis mak­saisi noin 180 000 euroa. Ei jatkoon, vaik­ka myön­net­täköön, että laskel­ma on vähän yläkanttiin.

Yleen­sä ei ole tar­jol­la vah­vaa kallio­ta, kuten oli osas­sa Jätkäsaar­ta. Sil­loin vai­h­toe­hdok­si tulee sijoit­taa autopaikat talon alle kel­larik­er­roksi­in. Se tulee kalli­ik­si, vaik­ka autopaikat mah­tu­isi­vat yhteen ker­rokseen. Jos ker­roksia tarvi­taan kak­si, joudu­taan meren­pin­nan ala­puolelle tai ainakin poh­jave­den pin­nan ala­puolelle, jol­loin raken­nel­mas­ta tulee entistä kalli­impi. Kun Kirkko­hal­li­tuk­sen tilat muutet­ti­in Kata­janokalla asun­noik­si, vaa­dit­ta­vat autopaikat mak­soi­vat noin 150 000 euroa kap­paleelta. Minus­ta tuol­lainen kaavamääräys oli järjenvastainen.

Maanalaisen tilan sijas­ta voidaan rak­en­taa erilli­nen pysäköin­ti­ta­lo. Jos asia las­ke­taan oikein, tämä ei tule sen halvem­mak­si. Yleen­sä ei las­ke­ta oikein. Olisi nimit­täin otet­ta­va huomioon, että pysäkön­ti­ta­lo vie ton­tin asuin­talol­ta. Sen vai­h­toe­htoisakus­tan­nuk­se­na on otet­ta­va huomioon asuin­talon menetet­ty rakennusoikeus.

Suosi­tuk­si on tul­lut kaivaa autopaikat pihalle betonikan­nen alle. Autot saadaan näin pois silmistä ja jonkin­lainen piha saadaan kan­nen päälle. Pui­ta siinä ei kuitenkaan kasva.

Jokin aika sit­ten uuti­soitin ”tutkimuk­ses­ta”, jon­ka mukaan tiivis rak­en­t­a­mi­nen ei ole mikään ilmas­toteko, kos­ka asuinalue ilman pui­ta paah­tuu kesähel­teil­lä. Tässä sekoitet­ti­in ilois­es­ti ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta ja siihen sopeu­tu­mi­nen, mut­ta oli miten oli; olisi kivaa jos olisi pui­ta. Enem­män kuin talot, tilaa puil­ta vie pysäköinti.

Miksi muiden pitäisi maksaa minun pysäköintipaikastani?

Tun­tu­isi aika pölvästiltä esit­tää, että jos minä halu­an auton, naa­pure­it­teni on se min­ulle ostet­ta­va, kos­ka asumme samas­sa talos­sa. Aja­tus on kuitenkin vähem­män pöhkö kuin että naa­pure­it­teni on mak­set­ta­va min­ulle autopaik­ka, kos­ka autopaik­ka on selvästi kalli­impi kuin auto.

Ei ole aivan selvää, kenen mak­set­tavak­si liian kalli­it autopaikat lop­ul­ta joutu­vat, naa­purei­den vai kaupun­gin. Joku ne kutenkin joutuu mak­samaan. Minä veikkaan kaupunkia, kos­ka kalli­in pysäköin­nin vaa­timus las­kee ton­tin arvoa, ja Helsingis­sä kaupun­ki pääosin omis­taa maan.

Eläköön markkinatalous!

Markki­na­t­alous tar­joaa parhaan ratkaisun pysäköin­tion­gel­maan. Irrotet­takoon autopaikat taloudel­lis­es­ti asun­noista ja tehtäköön niitä kysyn­tää vas­taavasti. Jos paikat mak­sa­vat 50 000 €/kpl, tehtäköön niitä niin paljon kuin tule­vat asukkaat halu­a­vat ostaa täl­lä hin­nal­la tai vuokra­ta kus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la. Oikea vuokra olisi selvästi yli 200 €/kk. Aika paljon pienem­mäl­lä autopaikkamääräl­lä selvit­täisi­in. Helsingis­sä raken­netaan asun­to­ja noin 400 000 ker­rosneliötä vuodessa. Jos autopaikkanor­mi on keskimäärin  1 paikka/130 k‑m², pakol­lis­ten autopaikko­jen määrä on noin 3 000. Jos ne mak­sa­vat (oikein las­ket­tuna) 50 000 €/kpl, hin­ta­lap­pu on 150 M€. Tästä ainakin 100 M€ on hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta. Se on rahaa siinä, mis­sä kaik­ki muukin rahanmeno.

Mutta minä tarvitsen autoa!

Jos autopaikan hin­ta olisi oikea, moni kek­sisi parem­man ratkaisun kuin mak­samisen pysäköin­nistä. Kos­ka pysäköin­ti on selvästi itse autoa kalli­im­paa, moni luopuisi autos­ta ja käyt­täisi joukkoli­iken­net­tä, tak­sia, yhteiskäyt­töau­to­ja tai auton vuokraus­ta sen sijaan.

Joka toisel­la helsinkiläisel­lä ruokakun­nal­la ei ole autoa. Kan­takaupungis­sa, jopa kokoomus­lais­ten Töölössä, auton­o­mis­ta­jat ovat selvässä vähem­mistössä. Joillekin auto on vält­tämät­tömyys. He joko mak­sa­vat autopaikas­taan tai hark­it­se­vat, kan­nat­taisiko hei­dän sit­tenkin asua jos­sakin (= lähiössä), jos­sa pysäköin­nin jär­jestämi­nen on olen­nais­es­ti halvem­paa. Tuli­joi­ta Helsin­gin ran­noille hei­dän tilalleen kyl­lä riittää.

Töölöläiset valit­ta­vat pysäköin­tipaikko­jen puutet­ta. Alueel­la on iso kau­palli­nen pysäköin­ti­hal­li, joka on läh­es tyhjä. Pysäköin­ti siel­lä on edullisem­paa kuin Jätkäsaaren velvoitepaikoil­la, mut­ta rikkaat töölöläisetkään eivät pidä autopaikkaa sen arvoisena.

Kävin tapaa­mas­sa van­haa kokoomus­laista ystävääni, joka on muut­tanut maakun­nas­ta Tapi­o­laan. Hän ker­toi luop­uneen­sa autos­ta, kos­ka autopaikas­ta olisi joutunut mak­samaan 190 €/kk. Sen sijaan hän on siir­tynyt autonvuokraajaksi.

Monis­sa keskieu­roop­palai­sis­sa kaupungeis­sa on yhteiskäyt­töau­to­ja eli auton pikavuokraus­ta, käytetään todel­la run­saasti. Meil­lä sub­ven­toitu pysäköin­ti toimii räikeästi sekä yhteiskäyt­töau­to­ja että auton vuokraus­ta vas­taan. Siitä voisi valit­taa markkinatuomioistuimeen.

Sitten ne pysäköivät minne sattuu

Alun perin autopaikkanormia perustelti­in sil­lä, että jos autopaikko­ja ei ole, ihmiset pysäköivät minne sat­tuu. Nyky­isin on ole­mas­sa myös pysäköin­nin valvon­ta, mut­ta on tähän ongel­maan parem­pi ratkaisu.

Tokios­sa asia on ratkaistu niin, että autoa ei saa ostaa, ennen kuin on han­kkin­ut sille pysäköin­tipaikan. On loogisem­paa sitoa autopakkavelvoite autoon kuin asuntoon.