Uusi hyvinvointivaltio 5: täydentävät tulonsiirrot

Kaik­ki maat pystyvät työl­listämään hyvin koulute­tut ja muuten halu­tut työn­tek­i­jät. Erot syn­tyvät siinä joukos­sa, joka ei ole työ­markki­noil­la yhtä halut­tua. Kaik­ki moder­nit teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet saavut­ta­maan korkean työl­lisyy­den, sub­ven­toi­vat taval­la tai toisel­la pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä, siis vähem­män halut­tua työvoimaa.

Tukimuodot ovat hyvin eri­laisia ja maid­en­sa näköisiä, ja niil­lä on usein myös mui­ta tavoitteita.

Yhdys­val­lois­sa on vero­hyvi­tysjär­jestelmä, Sak­sas­sa mini­jo­bit, Ruot­si käyt­tää paljon rahaa palkkatu­keen ja työl­listää työt­tömät nuoret kun­ti­in, Ran­skas­sa val­tio tulee työ­nan­ta­jia vas­taan sosi­aal­i­tur­va- ja eläke­mak­su­is­sa min­imi­palkan tasol­la ja niin edelleen.

Asumisen tukeminen

Hyvin yleinen pieni­palkkaisten tukimuo­to on sub­ven­toitu tai markki­nahin­noista irrotet­tu asum­i­nen. Siihen toisaal­ta liit­tyy vähä­varais­ten asut­ta­mi­nen omi­in asun­toi­hin­sa ja kaupungi­nosi­in­sa, mis­sä on ongelmia itsessään. Edulli­nen asum­i­nen toisaal­ta tekee työ­nan­ta­jille mah­dol­lisek­si mak­saa pienem­piä palkko­ja. Suomes­sa ARA-asum­i­nen on suun­nilleen ain­oa sosi­aa­li­nen tukimuo­to, jota työ­nan­ta­ja­jär­jestöt vil­pit­tömästi kannattavat.

Asumisen hin­ta on otet­ta­va huomioon, kun ver­rataan pieniä palkko­ja ja niiden vero­tus­ta maid­en välil­lä. Viime aikoina asumisen kaut­ta annet­tu tuki on joutunut vaikeuk­si­in vähän kaikkial­la nopean kaupungis­tu­misen vuok­si, joka on nos­tanut hin­nat ja vuokrat pil­vi­in ja vienyt liikku­ma-alaa asumisen kaut­ta annetul­ta tuelta. Kun asum­ista tue­taan, saadaan aikaa jono. Ruot­sis­sa se on yli kymme­nen vuot­ta pitkä.

Asum­i­nen on Suomes­sa kalli­im­paa kuin lämpimäm­mis­sä mais­sa, kos­ka talot pitää rak­en­taa parem­min. Tämä ei kuitenkaan selitä raken­nuskus­tan­nusten ero­ja kuin osit­tain. Jotain vikaa siinä on, että tuot­tavu­us ei ole talon­rak­en­tamises­sa nous­sut viiteenkymme­neen vuo­teen. VR mak­saa veturinkul­jet­ta­jille varsin korkeaa palkkaa suh­teessa työn vaa­ti­man koulu­tuk­sen pitu­u­teen. Näin se pystyy val­it­se­maan luotet­tavim­mat ja parhaat työn­tek­i­jät tähän vas­tu­ulliseen ammat­ti­in. Kan­nat­taisiko raken­nusalal­la tehdä samoin?

Mata­la vero­tus on ollut tapa tukea pieni­palkkaisia, mut­ta sil­lä on rajansa. Pien­im­mistä palkoista ei mene veroa, eikä vero voi men­nä negati­ivisek­si. Yhdys­val­lois­sa vero kuitenkin voi men­nä negati­ivisek­si. Kun vero­hyvi­tysjär­jestelmä otet­ti­in käyt­töön, työl­lisyys parani ja tulo­erot väheni. Vero­hyvi­tys­tä voivat Yhdys­val­lois­sa saa­da vain työssä ole­vat, eivät työttömät.

Suomes­sa pieni­palkkaisia tue­taan ARA-asun­noil­la ja asum­istuel­la. Asum­is­tu­ki on erään­lainen köy­hän talouden mata­la­palkkatu­ki, kos­ka se kohdis­tuu vain niihin, joil­la ei ole omis­tusasun­toa ja jot­ka asu­vat alueil­la, jos­sa vuokrat ovat korkei­ta. Nyt hal­li­tus ajaa tätä jär­jestelmää alas, mikä vähen­tää työn­teon kan­nat­tavu­ut­ta kasvukeskuksissa.

Palkkatuki

Palkkatukea meil­läkin mak­se­taan. Kun se mak­se­taan työ­nan­ta­jalle, palka­nsaa­ja saa aivan nor­maalia palkkaa huonos­ta työkyvys­tään ja osaamis­es­taan huoli­mat­ta. Toinen vai­h­toe­hto olisi, että tuki mak­set­taisi­in suo­raan työn­tek­i­jälle, jol­loin työ­nan­ta­ja mak­saisi hänelle huonom­paa palkkaa. Ay-liike on puo­lus­tanut ensim­mäistä vai­h­toe­htoa, kos­ka se näyt­tää parem­mal­ta, mut­ta kun tuki menee työ­nan­ta­jalle, työn­tek­i­jä on sidok­sis­sa tähän, kos­ka ei voi viedä tukea mukanaan vai­h­taes­saan työpaikkaa.

Palkkatu­ki ei ole lunas­tanut siihen asetet­tu­ja toivei­ta: se ei ole koulin­ut työn­tek­i­jöistä sel­l­aisia, että nämä men­esty­i­sivät vapail­la työ­markki­noil­la. Osit­tain syynä on se, että tukea mak­se­taan lähin­nä jär­jestöille ja kun­nille. Kum­matkaan eivät voi muut­taa työ­paikkaa nor­maa­lik­si ilman tukea toimi­vak­si, kos­ka jär­jestöil­lä ei ole rahaa eikä kun­nil­la ole avoin­ta vakanssia – eikä rahaa.

Jär­jestelmään ei ole myöskään tehty luiskaa ulos tuen piiristä. Tuen lop­pumi­nen ei kan­na­ta kum­mallekaan, ei työn­tek­i­jälle eikä työ­nan­ta­jalle. Olisi mah­dol­lista tehdä palkkat­ues­ta sel­l­ainen, että palka­nsaa­jan net­toan­siot nou­se­vat sitä mukaa kun tuki piene­nee, mut­ta se vaatisi tosi­a­sioiden tun­nus­tamista. Sil­loin edes palka­nsaa­ja pyrk­isi eteenpäin.

Perustulo

Itse olen kan­nat­tanut pien­tä perus­tu­loa –en sik­si, että työn­tekem­i­nen olisi vapaae­htoista ja jokainen voisi vali­ta tekeekö työtä. Min­un ajatuk­se­nani on perus­tu­lo, joka ei yksin riitä elämiseen, mut­ta joka toimisi automaat­tise­na täy­den­tävänä tulon­si­ir­tona pieni­palkkaisille. Pidän automaat­ti­sista jär­jestelmistä ja vieroksun byrokraat­tisia jär­jestelmiä. Vasem­mis­toli­it­to ajaa paljon ylel­lisem­pää perus­tu­loa, johon liit­tyy toisaal­ta niin korkea vero­tus, että työn­teko on todel­lakin silkkaa ahkeru­ut­ta ilman taloudel­lisia pyrkimyksiä.

On aivan saa – tai melkein sama — miten tämä toteutetaan, mut­ta pieni­palkkaisten taloudel­lista ase­maa on paran­net­ta­va. Sitä vaatii oikeu­den­mukaisu­us ja sitä vaatii se, että kaik­ki pide­tään mukana ja työl­lisyysaste korkeana.

Muuten hyv­in­voin­ti­val­tion tule­vaisu­us on huono.

Pieni­palkkaisia pitää tukea eniten kasvukeskuk­sis­sa. On sel­l­ainenkin vai­h­toe­hto, ettei asum­ista tuet­taisi ainkaan, vaan kasvukeskuk­sis­sa olisi vain mak­set­ta­va korkeampia palkko­ja. Siitä myöhemmin.