Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Run­sas 60 vuot­ta sit­ten jotkut vas­tus­ti­vat perusk­oulu-uud­is­tus­ta kysyen, kuka tekee duu­nar­ien työt, jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si. Mikään ei olisi voin­ut men­nä enem­män pieleen kuin tämä. Meil­lä on nyt työ­markki­noil­la vaka­va osaamisvi­nouma: työ­paikat pain­ot­tuvat osaamista vaa­tivi­in ammat­tei­hin ja pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien ase­ma työ­markki­noil­la on surkea.

Kaik­ki meni hyvin 1980-luvul­la. Jok­seenkin kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin ja niin san­ot­tu tas­apain­o­työt­tömyys oli mata­la ver­rat­tuna nykyaikaan.

Sit­ten tuli lama ja työt­tömyys nousi kaikissa koulu­tus­ryh­mis­sä, eniten kuitenkin vähän koulute­tuis­sa. Muiden osalta työt­tömyys lask­isi olo­jen kohentues­sa, mut­ta pelkän perusk­oulun varas­sa olevil­la se jäi yli 22 pros­en­tik­si ja aika korkea se on myös toisen asteen varas­sa olevil­la ilman korkea-asteen koulu­tus­ta olevilla.

Pelkkä työt­tömyy­teen tui­jot­ta­mi­nen vähät­telee ongel­maa, sil­lä pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vista 40 pros­ent­tia luokitel­laan työvoiman ulkop­uolel­la ole­viksi; eivät siis kel­paa työt­tömik­si työn­hak­i­joik­si tai eivät ainakaan hae töitä. Tästä ryh­mästä vain 46 pros­ent­tia on töis­sä. Tämä usein käytet­ty luku taas antaa hie­man väärän kuvan asi­as­ta, kos­ka ei-työl­lisik­si las­ke­taan esimerkik­si 18-vuo­ti­aat lukiolaiset.

Osit­tain kyse on ter­vey­destä. Syynä sekä työ- että koulu­tusuran katkeamiseen voi olla jokin syn­nyn­näi­nen sairaus, esimerkik­si kehi­tys­vam­maisu­us. Kehi­tys­vam­maisu­us on tosin ajan myötä vähen­tynyt, kun syn­ny­tyk­set ovat muut­tuneet tur­val­lisem­mik­si niin, että aivo­jen vam­mau­tu­mi­nen hapen­pu­ut­teen takia on harvinaisempaa.

Tätä tutk­isi mielel­lään enem­män, mut­ta julk­i­sista tilas­toista ei pääse tätä pidem­mälle. Täy­tyy syksyl­lä tiedustel­la asi­aa Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitoksella.

Solidaarinen palkkapolitiikka ei enää pelitä

Tämä tilanne tuot­taa vaikeuk­sia yri­tyk­sille paran­taa huono-osaisimpi­en ase­maa sol­i­daarisel­la palkkapoli­ti­ikalla. Jos palkko­ja nos­te­taan, työ­paikko­ja menetetään ja vähän koulutet­tu­jen mah­dol­lisu­us päästä töi­hin vaikeu­tuu edelleen.

1980-luku oli sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan kul­ta-aikaa. Sen ansios­ta tulo­erot lask­i­vat Suomes­sa alem­mak­si koskaan sitä ennen ja koskaan sen jäl­keen. Kyl­lä poli­ti­ik­ka sil­loinkin tuhosi työ­paikko­ja. Sen ansios­ta jok­seenkin koko tek­sti­ili­te­ol­lisu­us lähti Suomes­ta, mut­ta se vapaut­ti työvoimaa tuot­tavampi­in ja parem­pi­palkkaisi­in ammat­tei­hin. Kansan­talous ja hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoi­tus vahvis­tu­i­v­at, vaik­ka mon­elle yksilö­ta­sol­la olisi ollut parem­pi tehdä vaik­ka vähän pieni­palkkaisem­paa työtä koti­paikkakun­nal­laan kuin luop­ua omakoti­talostaan ja muut­taa vuokrakak­sioon Van­taan Koivukylään.

Tämän jut­tusar­jan aiheena on hyv­in­voin­ti­val­tio, jon­ka rahoituk­sen kannal­ta sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka oli silkkaa plus­saa vielä 1980-luvulla,

Toisin on sen jäl­keen. Julk­isu­udessa kut­su­taan perustyök­si työtä, johon ei tarvi­ta ammat­ti­tutk­in­to­ja. Kun tämän työn hin­taa nos­te­taan, täl­lais­ten työ­paikko­jen määrä vähe­nee. Korkeampi palk­ka työstä, jota ei enää ole, ei paljon lohduta.

Ruot­sis­sa ongel­maa tak­lataan vaikeasti työl­lis­tet­tävistä mak­set­taval­la palkkat­uel­la. Siihen käytetään rahaa kansan­talouden kokoon näh­den kolme ker­taa niin paljon kuin Suomes­sa. Tämä selit­tää merkit­tävän osan eros­ta työl­lisyy­dessä Suomen ja Ruotsin välillä.

Voidaan tietysti kysyä, tui­jote­taanko meil­lä liikaakin muodol­lista koulu­tus­ta. Inti­as­sa jopa luku­taidot­tomat selviävät töistä, joi­hin Suomes­sa eri ole mitään asi­aa ilman tutkintoa.

Kos­ka en kai­h­da ikäviä aihei­ta, huo­mau­tan, että pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den huono ase­ma työ­markki­noil­la saat­taa johtua myös siitä, että he ovat aiem­paa valikoituneem­pia; eivät ehkä pää­sisi töi­hin, vaik­ka olisi se tutk­in­to. Tähän viit­taa se, että ilman koulu­tus­ta ole­vat maa­han­muut­ta­jat pää­sevät töi­hin parem­min kieli­taito-ongelmista huoli­mat­ta. Ovat fik­sumpia, aloitekykyisem­piä, motivoituneem­pia ja rait­ti­impia – siis keskimäärin. Keskiar­voil­la on merk­i­tys­tä isos­sa kuvas­sa, vaik­ka keskiar­vo­jen käyt­tö syr­ji­ikin joitakin. Keskiar­vo­ja kan­nat­taa käyt­tää syi­den selvit­tämiseen, ei yksilöi­den kohtelemiseen.

Mut­ta siis: Osaamisvi­nouma tekee vaikeak­si puo­lus­taa pien­i­t­u­loisia sol­i­daarisel­la palkkapoli­ti­ikalla. Sik­si vas­tuu pieni­palkkaisten ase­mas­ta siir­tyy yhteiskun­nalle. Tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, mut­ta siitä enem­män joskus myöhemmin.