Jäähyväiset HUS:lle (7) Häiriökysyntä

Väestön ikään­tymisen vuok­si erikois­sairaan­hoitoon tulee väistämät­tä lisää poti­lai­ta ja se mak­saa väistämät­tä lisää rahaa. Se ei tarkoi­ta, etteikö meno­ja ja lähet­teitä pitäisi yrit­tää vähen­tää. Pikem­minkin päin­vas­toin. Ongel­malle on ole­mas­sa nimi: häiriökysyntä.

Noin pääsään­tönä voidaan sanoa, että mitä parem­mas­sa kun­nos­sa on peruster­vey­den­huolto, sitä enem­män se kyke­nee hoita­maan sel­l­aisia poti­lai­ta, joi­ta nyt on lähetet­tävä erikois­sairaan­hoitoon. Tosin tässä on sel­l­ainen akan­vir­ta, että jos ei pääse lainkaan lääkärille, ei voi saa­da lähetet­tä, joten jos peruster­vey­den­huolto kohe­nee surkeas­ta vält­täväk­si, lähet­tei­den määrä voi nousta.

Myös yksi­ty­is­lääkärit ja työter­veyslääkärit saa­vat lähet­tää poti­lai­ta HUS:iin. Riip­puu vähän sopimuk­ses­ta, mut­ta osalle työter­veyshuol­loista voi olla edullisem­paa lähet­tää mah­dol­lisim­man moni erikois­sairaan­hoitoon. Osa yksi­ty­is­lääkäreistä lähet­tää erikois­sairaan­hoitoon aina kun poti­las sitä halu­aa, kos­ka poti­lashan tämän mak­saa. Osa lähet­tää var­muu­den vuok­si, kos­ka ei luo­ta omaan osaamiseen­sa ja voi tietysti olla siinä oike­as­sa. Tässä on vääristymä, joka pitäisi kor­ja­ta. Jotenkin pitäisi tilas­toi­da lähet­täjäko­htais­es­ti aiheet­tomat lähet­teet, ja laskut­taa liian korkeas­ta aiheet­tomien lähet­tei­den määrästä.

Kun lääkärille ei pääse, mennään päivystykseen

Pitkät odotusa­jat ter­veyskeskus­lääkärille tuot­ta­vat hakeu­tu­mista päivystyk­si­in. Päivystyk­set ovat eri­tyisen kallis osa ter­vey­den­huoltoa. Lisäk­si yhteis­päivystyk­sistä päädytään herkästi erikois­sairaan­hoidon vuodeosas­toille, vaik­ka pitäisi pää­tyä ter­veyskeskuk­sen vuodeosas­tolle. Tätä ajatellen oli todel­la huono aja­tus, että jatkos­sa ter­veyskeskus­lääkärille pitää päästä vas­ta kol­men kuukau­den kulut­tua, ja varmis­taa tämä heiken­nys sil­lä, että vas­taavasti vähen­net­ti­in rahoitusta.

Kyse on tietysti myös lääkärip­u­las­ta. Todel­la huono ratkaisu oli antaa yksi­tyis­sek­to­rille puoli  mil­jar­dia euroa lääkärei­den houkut­telemiseen pois julkises­ta terveydenhuollosta.

Jäykkä hoitajamitoitus tuhosi vanhustenhuollon

Ennen ympärivuorokautiseen laitoshoitoon (ent. van­hainkoti) lop­pupuolel­la pää­tyneet viet­tivät laitok­ses­sa keskimäärin kak­si viimeistä vuot­taan.  Nyky­isin laitok­ses­sa eletään keskimäärin selvästi vähem­män. Van­huk­set eivät kuole aiem­min eikä hei­dän kun­ton­sa laske myöhem­min, vaan pää­sevät hoitoon vas­ta huonokun­toisemp­ina. Kotona asuu siis van­huk­sia, jot­ka ennen pää­sivät kun­ton­sa puoles­ta laitoshoitoon. Nämä koton­aan heikosti pär­jäävät van­huk­set ovat sairaalapäivystys­ten ja sairaalasänky­jen suurku­lut­ta­jia. Se on huonoa hoitoa ja tulee hyvin kalli­ik­si. Aivan selvä järjestelmävirhe.

Tämä johtuu ainakin osit­tain huonos­ta hoita­jami­toituk­ses­ta, joka on sama hyvä- ja huonokun­toisille van­huk­sille. Nykyi­nen mitoi­tus 13 hoita­jaa 20 hoidet­tavaa kohden tarkoit­taa, että hoitopaikan hin­naksi tulee jotain noin 4500 euroa kuus­sa. Kun se on niin kallista, rima nousee sille, kuin­ka huonos­sa kun­nos­sa pitää olla saadak­seen paikan. Tämän takia tuo hoita­jami­toi­tus on itse asi­as­sa liian löysä, kos­ka se on tehty keskimäärin parem­pikun­toisia van­huk­sia varten ja nyt hoide­taan lähnnnä vain sänkyyn hoidet­tavia van­huk­sia, mut­ta jos mitoi­tus­ta tämän takia kiritet­täisi­in, rima nousisi edelleen, hoita­jami­toi­tus­ta pitäisi kiristää lisää ja rima nousisi edelleen jne.

Ratkaisu on hoita­jami­toituk­sen sit­o­mi­nen hoidet­tavien kun­toon, kuten on tehty Alanko­mais­sa. Hyväkun­toinen demen­tikko osaa itse pukeu­tua, syödä ja hoitaa hygien­i­ansa, aut­taa jopa laitok­sen töis­sä, vaik­ka ei demen­tiansa takia voikaan elää tur­val­lis­es­ti kotona. Hänen hoita­jami­toituk­sen­sa voisi olla vaik­ka 0,2. Kun­nan yksi­tyiselle hoito­laitok­sen mak­sun pitäisi tietysti olla tätä vas­taa­va. Kos­ka hän ei mak­saisi laitok­selle paljon, hän pää­sisi aikaisem­min hoitoon. Kun­to tes­tat­taisi­in esimerkik­si kak­si ker­taa vuodessa, jol­loin hoidon tarve tietysti pikkuhil­jaa kasvaisi.

Laitoshoitoon pää­sisi aikaisem­min ja paljon rahaa säästy­isi sairaaloiden ja päivystys­ten häiriökysynnästä.