Jäähyväiset HUS:lle (3) Toiminnan tehostaminen

Paljon on tul­lut palautet­ta, että sairaaloille ei pidä antaa lisää rahaa, vaan niiden pitää tehostaa toimintaansa.

Tämä tavoite tun­tu­isi uskot­tavam­mal­ta, jos paljon tehokkaampia sairaaloi­ta  olisi jos­sakin. Sik­si en oikein usko merkit­tävään tuot­tavu­us­loikkaan. Peruster­vey­den­huol­los­sa näen paljon suurem­pia mah­dol­lisuuk­sia toimin­nan parantamiseen.

Silti esitän eräitä asioi­ta, joi­ta muut­ta­mal­la voisi yrit­tää paran­taa tuottavuutta.

Virkamiehet suojattu tsaarilta

Tsaar­in­val­lan aikana virkami­esten ase­maa pönkitet­ti­in, jot­ta tsaari ei voisi puut­tua hei­dän tekemisi­in­sä. Tsaarista päästi­in, mut­ta virkami­esten koroste­tut oikeudet jäivät. Se tuot­taa val­tavaa jäykkyyt­tä. On vaikea johtaa organ­isaa­tio­ta, jos­sa alaisil­la on oma tiuk­ka revi­irin­sä, jon­ka sisäl­lä hei­dän toimi­in­sa ei voi puut­tua. Kaikissa organ­isaa­tiois­sa esi­in­tyy muu­tosvas­tar­in­taa, mut­ta sairaalois­sa sille on kaivet­tu juoksuhaudat.

Ammattireviirit

Esitin jos­sain vaa­likeskustelus­sa parikym­men­tä vuot­ta sit­ten ratkaisuna pien­ten ja syr­jäis­ten ter­veyskeskusten ongel­maan, että näi­hin voisi jät­tää rönt­gen­lait­teet, joil­la ote­taan kuvat ja lähetetään ne lankaa pitkin analysoitavak­si jon­nekin, jos­sa on siihen taito. Seu­raa­vana päivänä sähkö­postis­sani oli kym­meniä vieste­jä rönt­gen­hoita­jil­ta, jois­sa kaikissa san­ot­ti­in, että ehdo­tuk­seni on laiton, kos­ka siinä joku toinen suorit­taisi työn, joka on lail­la annet­tu rönt­gen­hoita­jalle. Kukaan ei viitan­nut mihinkään tur­val­lisu­u­songel­maan, vaan kaik­ki puhui­v­at vain siitä, että rönt­gen­hoita­jat ”omis­ta­vat” tämän työn. Ham­maslääkäril­lä olen huo­man­nut, että tästäkin peri­aat­teesta voidaan tinkiä.

Pahin on nokit­telu hoita­jien ja lääkärien välil­lä, mut­ta osaa­vat sairaan­hoita­jatkin tölviä perushoita­jia. Joskus kun toimin perus­palve­lu­min­is­ter­inä huo­masin, että perushoita­jil­ta on kiel­let­ty lääk­keen­jakelu ja annet­tu se sairaan­hoita­jille kuitenkin niin, että yöaikaan perushoita­jat saa­vat jakaa lääkkeitä.

Eri ammat­tiryh­mien välit ovat ter­vey­den­huol­los­sa erit­täin tule­htuneet ja tiuk­ka revi­irien var­tioin­ti estää tehokkaan toimin­nan. Min­ul­la on joitakin ajatuk­sia, miten tätä voisi kehit­tää, mut­ta itsesuo­jelu­vais­toni kehot­taa vaiken­e­maan asiasta.

Sen ver­ran raotan ver­hoa, että halu­aisin saman­laisia ”ajoko­rt­te­ja” ter­vey­den­huoltoon kuin on lentäjil­lä. Niil­lä osoite­taan pätevyys tietyn kone­tyypin lentämiseen. Tuo­hon lääkkei­den­jakelu­on­gel­maan sopisi lääk­keen­jakelun ajokortti.

Yksi lain­säädän­nön kukkai­sista on, että HUS-kiin­teistö­jen hal­li­tuk­ses­sa ole­vat joutu­vat jääväämään itsen­sä HUS:n hal­li­tuk­ses­sa, kun käsitel­lään HUS-kiin­teistö­jen asi­aa. Mikä intres­siri­s­tiri­ita voi olla HUS:n ja sen kokon­aan omis­ta­man tytäry­htiön välil­lä. Yksi­ty­i­sis­sä yri­tyk­sis­sä tytäry­htiöi­den hal­li­tuk­sen jäseniä ei jäävätä pääy­htiön päätöksenteosta.

Hierarkkinen budjetointi

Koko ter­vey­den­huolto on nyt raken­net­tu erään­laisek­si manku­misor­gan­isaa­tiok­si. Rahaa jae­taan hier­arkises­ti VM:stä hyv­in­voin­tialueille ja sieltä alaspäin por­ras por­taal­ta. Jos jos­sain siel­lä alim­mal­la tasol­la havaitaan, että me selviäisimme kyl­lä yhdel­lä henkilöl­lä vähem­män, tämä pide­tään vis­usti omana tiet­ona. Jos pal­jas­taa säästöko­hteen, menet­tää rahat saaden enem­män kiiret­tä ja työ­painei­ta. Jokaisen organ­isaa­tion kan­nat­taa pyytää ylem­mältä tahol­ta vähän enem­män kuin tarvit­see. Tämä ei voi johtaa kuin tehottomuuteen.

Pelkkä vero­tu­soikeus olisi paran­nus. Nyt maakun­nis­sa hur­rataan, kun on saatu mangutuk­si lisää rahaa alueelle. Ei hur­rat­taisi, jos lisära­ha pitäisi mak­saa itse veroina.

Nettobudjetointi, ja yhtiöittäminen

Minä panos­taisin paljon enem­män net­to­bud­je­toi­tu­i­hin yksiköi­hin ja jopa yhtiöit­tämisi­in. Kun rahaa ei menetä, säästöko­htei­ta ei pimitetä, vaan säästömah­dol­lisu­udet käytetään toimin­nan parantamiseen.

Yksi­tyi­nen ter­vey­den­huolto tulee tutk­i­tusti kalli­im­mak­si kuin bud­jet­ti­ra­hoit­teinen. Bud­jet­ti­ra­hoit­teinen saat­taa olla tehot­tomampi, mut­ta se tekee oikeampia asioi­ta. Yksi­tyisen kannal­ta kaik­ki hoito on tarpeel­lista, jos joku mak­saa siitä.

Pakol­lisi­in vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin nojaa­vat ter­vey­den­huolto­jär­jestelmät ovat mui­ta kalliimpia.

Yksi­ty­is­ten parem­paa organ­isoin­tikykyä voisi käyt­tää hyväk­si ostopalveluina. Mak­sa­ja toteaa hoidon, vaik­ka lonkkaleikkauk­sen, tarpeen, ja ostaa (kil­pailu­tuk­sen jäl­keen tietysti) hoidon jostakin. Korkeam­paa hin­taa ei tietenkään pidä mak­saa kuin tulisi sama työ itse tehtynä ja mar­gin­aa­likus­tan­nuksi­na lask­ien. Van­hus­ten hoi­dos­sa tämä toimii ja on tuot­tanut merkit­täviä säästöjä – ja myös huonos­ta hoi­dos­ta johtu­via skan­daale­ja, mut­ta niitä on myös julkisel­la puolella.

Olen ehkä jäävi, mut­ta pitäisi palveluseteliä hyvänä mal­li­na. Raha seu­raa poti­las­ta ja poti­las saa mak­saa itse enem­män, jos halu­aa mukavam­paa hoitoa tai muu­ta sellaista.

Olen ollut myös Helen oy:n hal­li­tuk­ses­sa ja peräti sen puheen­jo­hta­jana. Koke­mus opet­ti min­ut arvosta­maan yhtiö­muodon jous­tavu­ut­ta. Palaan aiheeseen jak­sos­sa, jos­sa puhutaan hallitustyöskentelystä.

= = = =

Sar­ja jatkuu. Seu­raavis­sa osiois­sa käsit­te­len ainakin sitä, pitäisikö poli­itikot häätää HUS:n hallinnos­ta kuten moni on vaat­in­ut ja sitä, pitäisikö Uuden­maan eril­lis­ratkaisu purkaa ja tehdä Uud­esta­maas­ta yksi hyv­in­voin­tialue ja mitä järkeä on myy­dä tuot­tavaa omaisuutta.

Läh­den kuitenkin polke­maan Tallinnas­ta pikkuteitä kohden Pär­nua ja sit­ten takaisin, joten vähän tässä tulee taukoa.