Muistelmista pois jätettyä: VM:n pöhkö tuottavuusmittari

Muis­telmis­tani Voit­to­ja ja tap­pi­oi­ta jäi pakos­ta pois paljon asioi­ta. Julkaisen niitä blogillani niin paljon kuin jaksan.

Toimin perus­palve­lu­min­is­ter­inä vuosi­na 2000–2002. Tuol­loin VM julk­isti tiedon, että sairaaloiden tuot­tavu­us olisi laskenut lyhyessä ajas­sa merkit­tävästi ja vaati toimia.

Tieto tun­tui minus­ta kum­malliselta, sil­lä eri­tyis­es­ti kirur­gias­sa oli otet­tu merkit­täviä aske­lia toimin­nan tehostamisek­si siir­tymäl­lä päivä- ja lyhytkirur­giaan.  Kos­ka täl­laiset laskel­mat oli­vat min­un osaamisaluet­tani, pyysin laskel­mat itselleni.

Kävi ilmi, että VM:n käyt­tämä mit­tari oli varsin bru­taali. He lask­i­vat yksinker­tais­es­ti vain sairaalapäivän, tai oikeas­t­aan sairaalayön hin­taa. Tuo tuot­tavu­u­den ”lasku” joh­tui juuri tuos­ta kirur­gian kehi­tyk­ses­tä kohti päivä- ja lyhytkirur­giaa. Kehit­tyneem­mil­lä tavoil­la poti­laaseen ei tarvin­nut tehdä niin isoa reikää, minkä seu­rauk­se­na hänet voiti­in kotiut­taa heti tai ainakin seu­raa­vana päivänä. Ennen sairaalas­sa maat­ti­in viikko tai kak­si toipumas­sa. Sairaalayöpymisiä tuli vähem­män, minkä seu­rauk­se­na VM:n mit­tari oli punaisel­la, kos­ka itse toimen­pide mak­soi yhtä paljon tai läh­es yhtä paljon.

Vähän fik­sumpi mit­tari olisi osoit­tanut tuot­tavu­u­den merkit­tävää nousua.