Mikä Helsingin keskustaa vaivaa?

Puheen­vuoroni kaupung­in­val­tu­us­tossa keskus­tan vetovoiman heikentymisestä:

***

Kiitän kokoomus­ta hyvästä ryh­mäaloit­teesta. Tämä kysymys on yksi val­tu­us­tokau­den tärkeimmistä.

Kun pohdimme, mik­si keskus­tan vetovoima on heiken­tynyt, on keski­tyt­tävä siihen, mikä on muut­tunut. Vaik­ka kuin­ka on tyy­tymätön johonkin asianti­laan, jos siinä ei ole tapah­tunut muu­tos­ta, se ei ole voin­ut aiheut­taa keskus­tan ase­man muuttumista.

Mikä on siis muuttunut?

Tur­is­tit. Ukrainan sota ja lentoy­hteyk­sien katkeami­nen Aasi­as­ta Venäjän yli ovat vie­neet venäläiset, kiinalaiset ja japani­laiset matkus­ta­jat. Tämä näkyy Helsin­gin katuku­vas­sa, on laskenut merkit­tävästi erikoiskau­pan myyn­tiä ydinkeskus­tas­sa ja kuriosi­teet­ti­na todet­takoon, johtanut mon­en hyvän kiinalaisen rav­in­tolan sulkemiseen.

Net­tikaup­pa. Erikoiskaup­pa on siir­tynyt huo­mat­taval­ta osin net­ti­in. Se on pois fyy­si­sistä myymälöistä ja iskee voimakkaasti keskus­tan liike­vai­h­toon. Lisäk­si ympäri pääkaupunkiseu­tua ja myös Helsinkiä raken­netut kaup­pakeskuk­set syövät vah­vasti keskus­tan myymälöi­den liike­vai­h­toa. Net­tikau­pan takia kaup­pakeskuk­sil­lakaan ei mene mitenkään ruusuisesti.

Etä­työn vuosi Helsin­gin keskus­taan tulee päivit­täin kym­meniä tuhan­sia työssä käyviä vähem­män. (Keskustelus­sa joku sanoi, että 80 000 henkeä vähem­män, mut­ta en pysty tark­ista­maan tätä lukua.) Tämä muu­tos lie­nee suurelta osin pysyvä ja siihen on hyvä tottua.

Ratikkalipun hin­nan liki kaksinker­tais­t­a­mi­nen. Tämä on vähen­tänyt radikaal­isti ratikan käyt­töä kan­takaupun­gin sisäisessä liiken­teessä ja heiken­tänyt alueen toimivu­ut­ta. Itse keskus­tas­sa asuu vähän väkeä, mut­ta lähel­lä keskus­taa, Punavuores­sa, Töölössä ja Kallios­sa paljon. Näi­den ei nyt kan­na­ta suun­na­ta keskus­taan ratikalla. Kah­den hen­gen edestakainen mat­ka keskus­taan rav­in­to­laan mak­saa kak­si­toista euroa. Jopa tak­si on edullisem­pi, mut­ta sitä ei ole opit­tu käyt­tämään. Sku­ut­te­ja kyl­lä käytetään paljon.
HSL ker­too kyl­lä, kuin­ka paljon ratikan käyt­tö on vähen­tynyt (johtuu myös Man­ner­heim­intien remon­tista), mut­ta ei sitä, paljonko käyt­tö on vähen­tynyt keskus­tan sisäisessä liiken­teessä. Merkit­tävä osa ratikkali­iken­teestähän on junal­la, bus­sil­la tai metrol­la keskus­taan tule­vien jatkoy­hteyk­siä. Siihen lipun hin­nan nousu ei vaiku­ta. Ratikkali­iken­teessä yhden nousun hin­ta on run­saan euron, mut­ta ker­tal­ip­pu mak­saa kolme euroa. Tähän voisi­vat jopa kil­pailu­vi­ra­nomaiset puuttua.

Bilekeskus­ta on siir­tynyt paljolti Kallioon ja laa­jem­min itäiseen kan­takaupunki­in. Se on kaupun­gin nor­maalia kehi­tys­tä ja johtuu lähin­nä Punavuoren siir­tymis­es­tä luo­van luokan asuinalueesta omis­ta­van luokan ja kes­ki-ikäis­ten asuinalueek­si. Ratikkalipun räikeä yli­hin­noit­telu on joudut­tanut tätä kehitystä.

Autoilun ase­mas­sa sen sijaan ei ole tapah­tunut muu­tos­ta eikä keskus­taan suun­tau­tu­van autoilun määrä ole laskenut. Se ei voi siis olla syynä keskus­tan elin­voimaisu­u­den lasku­un. Koskaan Helsin­gin his­to­ri­as­sa autol­la tule­vien asi­akkaiden merk­i­tys kaup­po­jen ja rav­in­toloiden liike­vai­h­dolle ei ole ollut kuin marginaalinen.

Keskus­tan vetovoima on heiken­tynyt monis­sa suuris­sa kaupungeis­sa Euroopas­sa ja Amerikas­sa. Mon­en kokoomus­laisen esit­tämä aja­tus, että Helsingis­sä tätä vas­taan pitäisi toimia viemäl­lä jalankulk­i­joil­ta tilaa autoille ja peit­tämäl­lä jalka­käytävien puheen­sori­nan liiken­teen melul­la, on vas­tavir­taan uimista. Muut tekevät päin­vas­toin ja yrit­tävät rai­va­ta jalankulk­i­joille ja fil­lareille tilaa keskus­tois­saan ja elim­i­noi­da liiken­teen haittoja.

Mitä pitäisi tehdä?

Jään mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan luvat­tua ulkop­uolista selvi­tys­tä keskus­tan elinvoimasta.

Paljon lisää asun­to­ja. Ilman selvi­tys­täkin on selvää, että kun erikoiskaup­pa ja toimis­tot tarvit­se­vat olen­nais­es­ti vähem­män tilaa, sitä kan­nat­taa antaa asumiseen. Keskus­taan ja sen lähistölle kaavoitet­takoon asun­to­ja kym­me­nille tuhan­sille asukkaille. Näin on muis­sakin men­estyvis­sä kaupungeissa.

Vapaampi kaavoitus. Entä pitäisikö kaavo­jen olla sal­li­vampia? Jos olisi ollut kaavoit­ta­jan päätök­sistä kiin­ni, bilekeskus­ta ei olisi koskaan siir­tynyt Kallioon, mut­ta onnek­si ei ollut.

Tarvit­semme kaavoitus­ta siihen, ettei esimerkik­si melu­avaa ja saas­tut­tavaa teol­lisu­ut­ta tai melu­avaa bile­toim­intaa sijoite­ta keskelle asuinaluet­ta, mut­ta riit­täisikö ulkois­t­en hait­to­jen sääte­ly, siis se, että kiel­letään hait­taa aiheut­ta­va toim­inta? Sal­lit­takoon siis kaik­ki ne käyt­tö­tarkoituk­set, joi­ta ei ole erik­seen kiel­let­ty. Toimis­to­ja esimerkik­si voisi muut­taa asun­noik­si ja päin­vas­toin.  Kaupun­ki voisi kehit­tyä vapaam­min ja tarkoituksenmukaisemmin.

Nyt kaavoit­ta­jan ajatuk­set muut­tuvat vas­ta, kun uusi kaavoit­ta­ja­sukupolvi on astunut rem­mi­in, eli kovin hitaasti.