Yleinen hokema on, että verotus vähentää työhaluja. Tätä oletusta kannattaa vähän eritellä.
Kun tulotaso nousee, halu lyhentää työpäivää lisääntyy, koska lyhyempi työaika riittää haluttuun elintasoon. Tämä riippuvuus on aivan ilmeinen. Korkeamman tulotason maissa tehdään vähemmän työtä henkeä kohden.
Jos näin on, miksi sama ei koskisi nettotuloja? Jos tulotaso nousee 20 prosenttia ja se ulosmitataan 20 prosentin tasaverolla, nettotulot pysyvät ennallaan. Silloin on vaikea väittää, että lopputuloksena olisi työhalujen väheneminen verotuksen takia. Pikemminkin verotus palauttaa ne ennalleen kumoamalla nousseen ansiotason vaikutuksen. Jos siis verotus pienentää nettotuloja, voisi ajatella, että halutun kulutustason saavuttamiseen on tehtävä enemmän työtä, ei vähemmän. Jos oletamme, että yleinen tulotason nousu johtaa lyhyempään työaikaan, meidän pitäisi myös olettaa, että verotus johtaa pidempään työaikaan, ei lyhyempää. Tämä siis pääsääntönä, mutta kysymys verotuksen muodosta tekee asiasta monimutkaisemman.
Tasavero vastaa tasaista palkan alennusta
Yllä oleva argumentti koskee tasaveroa. Kahdenkymmenen prosentin tasavero vastaa kahdenkymmenen prosentin ansiotason laskua.
Tasaveroja meillä on tai oikeastaan oli kunnallisvero, joka sekin on nykyisin jonkin verran progressiivinen. Tasaveroksi lasketaan myös sosiaaliturvamaksut, erityisesti työeläkemaksu.
Käytettävissä olevia tuloja ajatellen tulojen nousu ja sen ulosmittaaminen samansuuruisella veronkorotuksella kumoavat toisensa, vaan eivät ihan.
Verotuksen ansiosta myös saadaan jotain. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto ja koulutus lapsille. Jos ne pitäisi maksaa itse, olisi tavallaan pakko hankkia enemmän rahaa. Jos ajattelemme, että verot kerätään ihmisiltä julkisten palvelujen rahoittamiseksi, vastaa se tulonjaon kannalta osapuilleen sitä, että kerätään kaikilta tasaprosentti veroa ja jaetaan se euromääräisesti yhtä suurena perustulona kaikille. Se varmaankin vähentäisi työtekoa.
Progressiivinen verotus vähentänee työhaluja
Tasavero toimii eri tavalla kuin progressiivinen verotus. Progressiivisessa verotuksessa ensimmäiset eurot ovat verottomia tai kevyesti verotettuja ja marginaalivero on korkea. Oletetaan ihmisten preferenssifunktioista melkein mitä tahansa järkeen käyvää, lopputuloksena on, että voimakkaan progressiivinen verotus vähentää työhaluja.
Verokiila vähentää vaihdantaa
Yllä todettiin, että tasaveron pitäisi lisätä työhaluja (lukuun ottamatta tuota huomautusta sen mahdollistamista julkisista palveluista), mutta palkkatyön tekoa se voi silti vähentää verokiilan takia. Itsepalvelu ja muu itse tekeminen on verotonta. Siksi verotus heikentää motivaatiota työnjakoon, siihen, että pesemme toistemme paitoja tai syömme ravintoloissa. Työntekoa tämä ei vähennä vaan lisää, kun itse tekeminen lasketaan työnteoksi, mutta palkallisen työn tekemistä se saattaa vähentää. Palveluammatit kärsivät korkeasta verokiilasta, koska itsepalvelu on todellinen vaihtoehto toisin kuin vaikka tehtaassa tehtyjen tuotteiden nikkarointi kotona.
Pääomamuodostus
Veroilla ja erityisesti korkeilla marginaaliveroilla on vaikutuksensa pääoman muodostumiseen. Koska suomalaiset ovat niin varattomia verrattuna vaikkapa ruotsalaisiin, hyvät yritysideat eivät mahdu kasvamaan Suomeen, vaan ne on myytävä ulkomaille näiden kansantaloutta lihottamaan. Työntekoa tämä ei kutienkaan vähennä vaan pikemminkin lisää, kun suomalaiset joutuvat raatamaan huonolla palkalla ulkomaisten yhtiöiden tytäryhtiöissä.
Aikasarjat osoittavat toista?
Vulgaaria tilastoanalyysiä tekevä voisi huomauttaa, että 1950- ja ‑60-luvulla esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa oli erittäin korkeita, yli 90 prosentin marginaaliveroja, mutta talous kasvoi paremmin kuin sen jälkeen, kun noita veroja alennettiin. Sodasta toipuminen oli tässä tietysti syynä ja se, ettei korkeita veroja silloin vielä päässyt pakoon ulkomaille.
The Beatles maksoi yli 95 prosentin marginaaliveroa jättituloistaan, mutta ei tiedetä yhtiön jättäneen tämän takia yhtään levyä julkaisematta. Sitä emme voi tietää, mikä vaikutus veroilla oli yhtyeen hajoamiseen. Todennäköisesti päinvastainen. Yhtyeen jäsenet olivat jo riittävän rikkaita, eivätkä tarvinneet enää tuloja mihinkään –– siis korkeista veroista huolimatta.