Ajatuksia arvonlisäverosta

Hal­li­tuk­sen kehys­ri­ihikan­taa odotel­lessa vähän arvon­lisäveros­ta ja sen tulo­vaiku­tuk­sista. Tietoni voivat olla osin vähän van­ho­ja, kos­ka tutus­tu­in asi­aan noin kymme­nen vuot­ta sit­ten val­tio­varain­valiokun­nan verojaostossa.

Regressiivinen vero?

Tähän on vas­tat­tu, että kun ruo­ka ja lääk­keet ovat alem­man verokan­nan mukaisia, regres­si­ivisyys on vähäisem­pää. Näitä alen­net­tu­ja verokan­to­ja käsit­te­len alem­pana. Merkit­täväm­pää on se, että vuokrat eivät ole arvon­lisäveron piiris­sä. Markki­navuori­in ALV ei vaiku­ta ainakaan lyhyel­lä tähtäimel­lä mitään, kus­tan­nus­pe­rusteisi­in vuokri­in (ARA) vaikut­taa lähin­nä hoit­o­meno­jen kaut­ta, mut­ta ei siis koko pain­ol­laan niihinkään.  Arvon­lisävero ei vaiku­ta myöskään asun­to­lain­o­jen hoitomenoihin.

Ruuan arvonlisävero

Yleinen käsi­tys on, että pien­i­t­u­loiset käyt­tävät ruokaan suurem­man osan tulois­taan kuin suu­rit­u­loiset. Tämä saat­toi pitää paikkansa ennen kuin rav­in­to­laruo­ka liitet­ti­in samaan joukkoon tai ainakin sil­loin aikanaan, kun liike­vai­h­toveroon kuu­lui alku­tuotevähen­nys peruselin­tarvikkeille. Nyt sama alen­net­tu vero kos­kee perunoi­ta, sisä­filet­tä ja sato­jen euro­jen  fine din­ing ‑ate­ri­oi­ta. Niin­pä kymme­nen vuot­ta sit­ten las­ket­ti­in, että alen­netun verokan­nan hyödys­tä 1/3 meni medi­aa­nia pien­i­t­u­loisem­mille ja 2/3 medi­aa­nia suu­rit­u­loisem­mille. Tämän mukaan medi­aan­i­t­u­lo­jen ylä- ja ala­puolel­la käytetään ruokaan suurin piirtein sama osu­us tuloista. Todel­la kallis ja teho­ton tapa tukea pienituloisia.

Lääkkeiden arvonlisävero

Köy­hät sairas­ta­vat enem­män, mut­ta oikeasti sairaat ovat lääkeko­r­vausten vuo­siomavas­tu­un ylära­jan piiris­sä. Hei­dän lääke­menoi­hin­sa arvon­isävero ei vaiku­ta sitä eikä tätä. Itse­hoitolääkkei­den osalta taita­vat varakkaat käyt­tää hin­tavia lääkkeitä, esimerkik­si ihon­hoitolääkkeitä köy­hiä enem­män. Tule­hduskip­ulääkkei­den käyt­töön ei pitäisi ihmisiä muutenkaan kannustaa.

Kirjojen ja lehtien arvonlisävero

Pienel­lä kielialueel­la kir­jo­jen ja lehtien alem­malle arvon­lisäverolle on perus­teet. Kir­jan painamisen kus­tan­nuk­sista val­taosa on kiin­teitä. Muut­tuvia kus­tan­nuk­sia kir­jas­sa on euro tai pari.

Jos alku­ti­lanteessa kir­jan kiin­teät kus­tan­nuk­set ovat 20 000 euroa. Menekin olete­taan ole­van 1000 kap­palet­ta, joten yhtä kir­jaa kohden kiin­teitä kus­tan­nuk­sia on 20 euroa. Kus­tan­ta­ja saa omansa pois myy­dessään kir­jaa 25 eurol­la. Jos tähän tulee 10 % ALV päälle, hin­ta nousee 27,5 euroon, mut­ta menek­ki las­kee 900 kir­jaan, joten hin­taa on nos­tet­ta­va lisää, menek­ki las­kee lisää ja niin edelleen. Arvon­lisävero­tuk­sen hait­ta alalle ja sitä klaut­ta suo­ma­laiselle kult­tuurille on huomattava.

Kuka arvonlisäveron maksaa

Yleis­es­ti olete­taan, että arvon­lisäveron mak­saa kulut­ta­ja. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksiselit­teistä. Olen kir­joit­tanut tästä joskus aiem­min, joten en mene tähän nyt sen syvällisemmin.

Jos nos­taisimme vuokranan­ta­jien veroa vuokrat­u­lois­taan se vaikut­taisi aivan samal­la taval­la kuin vuokran aset­ta­mi­nen arvon­lisäveron piiri­in, mut­ta ole­tamme vuokranan­ta­jien veron menevän hänen mak­set­tavak­seen ja arvon­lisäveron vuokralais­ten maksettavaksi.