Työmarkkinajumi (1): korporativismi

Olen pysynyt vaiti nykyis­es­tä hal­li­tuk­sen ja ay-liik­keen voimain­mit­telystä, mut­ta enää siitä ei voi vai­eta. Niin­pä kir­joi­tan muu­tan postauk­sen jutun aiheen tiimoil­ta. Aloi­tan korporativismista.

Wikipedi­an mukaan ”… kor­po­ra­tivis­mi on yhteiskun­ta­jär­jestelmä, jos­sa lain­säädän­tö­val­taa käyt­tävät työ­nan­ta­jali­it­to­jen ja ammat­tili­it­to­jen muo­dosta­mat ammat­tikun­nat eli  kor­po­raa­tiot (kuten met­al­liala ja tekstiiliala). 

Kor­po­ra­tivis­mis­sa on kyse etu­ryh­mien val­las­ta”.

Työ­nan­ta­ja- ja palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen ohel­la suo­ma­laiseen kor­po­ra­tivis­mi­in on kuu­lunut maanvil­jeli­jäväestö. On pidet­ty luon­nol­lise­na, että maat­alous­min­is­teri tulee MTK:sta tai läheltä sitä.

Eduskun­nas­sa käsiteltäessä jok­seenkin mitä tahansa, valiokun­ta kuulee automaat­tis­es­ti asiantun­ti­joina työ­markki­na­jär­jestö­jen edustajia.

ILO:n sopimuk­sis­sa Suo­mi on jopa sitoutunut tietyn asteiseen kor­po­ra­tivis­mi­in. Tun­nen tätä sen ver­ran huonos­ti, että en mene yksityiskohtiin.

On tun­nustet­ta­va, että min­ul­la on asi­as­sa van­has­taan kivi kengässä. Sil­loin, kun vihreät oli­vat vielä pieni puolue, meistä jotkut liit­tyivät ammat­tili­it­toi­hin ja yrit­tivät vaikut­taa niis­sä. Vas­taan­ot­to oli tyly: Jos halu­at vaikut­taa mei­dän kesku­udessamme, sin­un on vai­hdet­ta­va puoluet­ta. Nuorem­mat vihreät eivät var­maankin tätä vai­het­ta tunne, mut­ta meitä van­hempia se piti kaukana ammattijärjestöistä.

Sama näyt­tää nyt tois­tuneen perus­suo­ma­lais­ten kohdal­la. Perus­suo­ma­laiset ovat selvästi suurin työväen­puolue Suomes­sa, mut­ta SAK:n ja sen jäsen­li­it­to­jen päät­täjis­sä ei perus­suo­ma­laisia näy. Kovaa on myös perus­suo­ma­lais­ten kie­lenkäyt­tö ay-liiket­tä kohtaan, aika paljon var­maankin tämän takia.

Minä olen muuten ollut liit­tokok­ouse­dus­ta­jana Pos­tili­iton liit­tokok­ouk­ses­sa, mut­ta siitä on 50 vuotta.

Kor­po­ra­tivis­mi tuli eri­tyisen tutuk­si ital­ian fasistien suosi­mana hal­li­tustapana. Tämä on kuitenkin yhtä huono argu­ment­ti kor­po­ra­tivis­mia vas­taan kuin se, ettei saisi pitää Wag­ner­in musi­ik­ista tai olla kasvis­syöjä, kos­ka Hitler oli kumpaakin.

Korporativismi yrittää laajentaa valtaansa

Val­takeskit­tymien välil­lä on aina revi­iriri­ito­ja. Kun vielä tehti­in tupo-sopimuk­sia, sopimuk­si­in otet­ti­in mukaan ihan mitä hyvän­sä.  Raimo Sailas päivit­teli min­ulle ker­ran, että kolmikan­tai­sis­sa keskusteluis­sa par­tit yrit­tivät päät­tää muun muas­sa rat­api­ha­jär­jeste­ly­istä Helsingis­sä. Aie meni nurin, kun Sailas val­tion edus­ta­ja sanoi, ettei tämä oikein kuu­lu par­tien päätettäväksi.

Sosi­aalipoli­ti­ikas­ta par­tit ovat kuitenkin saa­neet päät­tää melkein keskenään ja se näkyy prekari­aatin huonona ase­m­ana Suomes­sa ja sitä kaut­ta syr­jäy­tymisenä. Palka­nsaa­ja­jär­jestöt puo­lus­ta­vat ”sisäpi­ir­iä” eli niitä, jot­ka ovat onnis­tuneet työhön pääsemään niitä vas­taan, jot­ka eivät ole päässeet. Vaiti­olovelvol­lisuuteni kieltää min­ua men­emästä yksi­tyisko­hti­in, mut­ta eräässä sosi­aalipoli­it­tises­sa neu­von­pidos­sa SAK:n edus­ta­ja esit­ti, että työt­tömyys­tur­van perus­tur­van pitää olla parem­pi niil­lä, jot­ka ovat joskus kuu­luneet sisäpi­iri­in kuin niil­lä nuo­ril­la, jot­ka eivät ole koskaan olleet vak­i­tuises­sa työssä.

Tämän seu­rauk­se­na sisäpi­irin ulkop­uolelle joutuneil­la elämä on toimeen­tu­lotuen varas­sa, kos­ka syype­r­usteinen perus­tur­va on sisäpi­irin ulkop­uolel­la niin mata­la – asia, jos­ta myös EU on Suomea usein huo­mau­ut­tanut. Par­tit eivät ole tästä yksin vas­tu­us­sa. Osansa on tehnyt myös VM.

Työttömyysvakuutus vain liiton jäsenille

Varsi­nainen kor­po­ra­tivis­min kukka­nen on peri­aate, jon­ka mukaan rahat työt­tömyys­vaku­u­tuk­seen per­itään jokaisen suo­ma­laisen palkoista, mut­ta oikeus ansiosi­don­naiseen työt­tömyys­vaku­u­tuk­seen on vain liit­toon kuu­luvil­la. Tosin tämä raken­nel­ma meni rik­ki, kun liit­to­jen edun­valvon­ta torkahti. Nyt suurin työt­tömyyskas­sa onkin ammat­tili­itoista riip­puma­ton Loimaan kas­sa. Silti työt­tömyyskas­san muodolli­nen jäsen­mak­su on edel­ly­tys sille, että pääsee naut­ti­maan niistä paljon suurem­mista rahoista, jot­ka palkoista tilitetään työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen rahoittamiseksi.

Tähän tietysti vas­tataan, että ne ovat työ­nan­ta­jien mak­su­ja, eivät työn­tek­i­jöi­den. Työ­nan­ta­jan tililtä läh­tee tiet­ty sum­ma rahaa palkan mak­su­un. Osa siitä menee sosi­aali­vaku­u­tuk­sen rahoit­tamiseen ja osa verot­ta­jalle, ja jokin osa palka­nsaa­jalle. On täysin makua­sia, kum­man rahana pide­tään sitä sum­maa, joka menee sosi­aali­vaku­u­tuk­seen. Palka­nsaa­jal­ta se on kuitenkin pois.

Jos työ­nan­ta­jan ei tarvit­sisi mak­saa vaku­u­tus­mak­sua kas­saan kuu­lumat­tomas­ta, sen kan­nat­taisi sopia, että kas­saan kuu­lumat­tomat saisi­vat vas­taavasti mak­sun ver­ran parem­paa palkkaa tai ainakin osan mak­sus­ta itselleen. Näin työt­tömyys­vaku­u­tus ei voisi toimia, kos­ka työt­tömyy­den ris­ki on toisil­la suurem­pi kuin toisil­la. Mut­ta luulisi ole­van selvä, että oikeus vaku­u­tuk­seen kuu­luu kaikille, joista vaku­u­tus­mak­sut maksetaan.

Oma­l­ta mar­gin­aaliselta osaltaan kas­san jäsen­mak­su myös rahoit­taa työt­tömyysko­r­vauk­sia. Joku voisi laskea, riit­tääkö mak­su­o­su­us kat­ta­maan edes sitä tehot­to­muut­ta, joka aiheutuu työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen sirot­telus­ta kym­me­nien kas­so­jen hoidettavaksi.

Partit eivät pysty enää päätöksiin

Hedelmistään puu tun­netaan. Kolmikan­tainen päätök­sen­teko toi­mi oikein hyvin niin kauan, kun talous kasvoi ja hyv­in­voin­ti­val­tio laa­jeni. Enää kolmikannal­ta ei onnis­tu oikein mikään. Palka­nsaa­ja­jär­jestöt vas­tus­ta­vat muun muas­sa kaikkea ja työ­nan­ta­ja­jär­jestöjä ei Suomen etu kiin­nos­ta. Ne aja­vat suurten teol­lisu­usyri­tys­ten etua uno­htaen muun muas­sa palvelu­alat ja pien­ten yri­tyk­set edut. Yhteiskun­nalli­nen koheesiokaan ei niitä näytä kiin­nos­ta­van. Suo­ma­laisen yhteiskun­nan sor­tu­miseen varaudu­taan exit-suunnitelmilla.

On todel­li­nen ongel­ma Suomelle, ettei maa­ta pystytä uudistamaan.

Ei tämä kiista ole siis aiheet­ta syntynyt.

Tätä jumia on vaikea ratkaista, kos­ka sen jatku­mi­nen on edullista niin mon­elle. Jäseniään paljon menet­tänyt ay-liike hyö­tyy tästä, ja näyt­tää vas­takkainaset­telu paran­ta­van myös oikeis­ton asemaa.