Etätyön tuntematon tulevaisuus

Yleinen sanon­ta on, että koro­nan jäl­keen työelämässä ei ole palu­u­ta entiseen. Etä­työ mullis­taa työelämän. Entiseen ei ole palu­u­ta, mut­ta tuskin tule­vaisu­us myöskään korona-ajal­ta näyt­tää. Miltä se näyttää?

Noin kymme­nen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli artikke­li, jon­ka mukaan työ­nan­ta­jat halu­si­vat Yhdys­val­lois­sa eroon etä­työstä, kos­ka etä­työtä teke­vien osaami­nen ja siten työ­panok­sen arvo lask­i­vat kon­tak­tien puut­teessa. Se oli paljon ennen koron­aa ja sen tuo­maa boost­aus­ta sekä etä­työhön että sitä tuke­vaan teknologiaan.

Etä­työstä on koro­nan jäl­keen osit­tain saman­laisia tulok­sia. Moni työ­nan­ta­ja on valit­tanut, että etä­työtä tekevät eivät opi työ­tovereil­taan mitään.

Etä­työn väite­tyt hai­tat kehit­tyvät hitaasti. Osaami­nen jää jäl­keen vas­ta ajan myötä. Kun van­ha työy­hteisö siir­tyy etä­työhön, aluk­si kaik­ki tun­te­vat toisen­sa ja yhteisö toimii, vaan ei toi­mi kauan. Eri­tyisen han­kalaa on uusien työn­tek­i­jöi­den pääsy mukaan.

Työt ovat erilaisia

Yhtä tuomio­ta etä­työn hyödy­istä ja haitoista ei voi esit­tää. Etä­työstä voi osoit­taa selvää hait­taa, mut­ta ei kaikessa työssä. Työt ja työy­hteisöt ovat eri­laisia. Mitä ilmeisem­min etä­työn hai­tat ovat sitä pienem­piä, mitä vähem­män työn on kehi­tyt­tävä. Tutkimus­laitos on aivan eri asia kuin kir­jan­pito­toimis­to. Jos työ ja sen teko­ta­pa on muut­tuma­ton, sitä voi var­maankin tehdä vai­h­ta­mat­ta ajatuk­sia muiden kanssa.

Olen tehnyt melkein koko ikäni osit­taista etä­työtä. Aloitin työpäivän kotona, ja kun tuli tauon paik­ka, kävelin töi­hin tai hurautin sinne 10 min­uutis­sa ratikalla. Tämä luon­nos­taan kehit­tynyt ryt­mi soi sopi­van tauon keskel­lä työpäivää. En toisaal­ta menet­tänyt työy­hteisöä. Mut­ta työ­paikkani olikin lähel­lä. Jos sinne pitää erik­seen matkus­taa, kan­nat­taa men­nä ryt­mi­in osa päivistä etänä ja osa läsnä.

Nyt min­ul­la on työpiste Otaniemessä Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la. Mat­ka työhuoneesta työhuoneeseen vie 45 min­u­ut­tia suun­taansa. Se liikaa joka päivä matkustettavaksi.

Koppikonttori ei juuri eroa etätyöstä

Olin 1970-luvul­la töis­sä Postin liike­taloudel­lises­sa tutkimus­laitok­ses­sa eli niin san­otus­sa Törn­qvistin tutkimus­laitok­ses­sa. Siel­lä koulutet­ti­in tuo­hon aikaan suuri osa Suomen tilas­toti­eteil­i­jöistä. Olen yhä kiitolli­nen Postin lep­suille tilin­tarkas­ta­jille. Teimme kuitenkin myös Postin töitä.

Mei­dän toimis­tomme oli van­has­sa asuin­huoneis­tossa paikas­sa, jos­sa nyt on Kansal­listeat­terin näyt­tämö Omapo­h­ja. Toimis­to vas­tasi nykyaikaisia toimis­to­ja siinä, että olimme jatku­vasti yhtey­dessä toisi­imme. Toisin oli Pos­ti­talos­sa, jos­sa istut­ti­in omis­sa työhuoneis­sa pitkän käytävän var­rel­la. Tieto kah­den vierekkäisen huoneen välil­lä Pos­ti­talos­sa kul­ki mei­dän kahvipöytämme kautta.

Sul­je­tu­ista työhuoneista luop­umi­nen on paran­tanut tiedonkulkua dra­maat­tis­es­ti, mut­ta se on tehnyt myös vaikeam­mak­si syven­tyä omi­in töi­hin, kun sitä tarvi­taan. Sik­si osa töistä kan­nat­taa tehdä kotona. Var­maankin myös toimis­to­jen suun­nit­telu menee eteenpäin.

Kuulin kauhutari­nan eräästä kun­nal­lis­es­ta ter­vey­den­huoltoyk­siköstä, joka oli saanut pomon yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta. Tämä ker­toi min­ulle, että hallinnos­sa tehti­in taulukot kyl­lä Excelil­lä, mut­ta kukaan ei ollut ker­tonut, että Excel pystyy tekemän lasku­toim­i­tuk­sia. Oli­vat käyt­täneet sitä pelkkänä kir­joi­tu­so­hjel­mana. Kaver­il­ta oppimi­nen on tärkeätä.

Etätyö, saavutettu oikeus

Korona-ajan etä­työstä on tul­lut mon­en silmis­sä saavutet­tu etu, jos­ta luop­umi­nen työ­nan­ta­jan on kor­vat­ta­va. Kuulin erään päälu­ot­ta­mus­miehen sanoneen, että jos työ­nan­ta­ja edel­lyt­tää työ­paikalle tulemista, sen on mak­set­ta­va työ­mat­ka. Tuskin oli tosissaan.

Ei näin voisi myöskään tehdä. Toinen mak­saa asumis­es­ta lähel­lä työ­paikkaa enem­män ja toinen asuu hal­val­la kaukana ja mak­saa työ­matkois­taan. Pitäisikö mak­saa myös ensim­mäiselle kor­vaus­ta kalli­ista asumis­es­ta? Jos mat­ka kodin ja työ­paikan välil­lä on työ­nan­ta­jan murhe, työ­nan­ta­jan pitäisi saa­da  päät­tää myös asun­non sijainnista.

Päälu­ot­ta­mus­miehen toive tullee kuitenkin toteu­tu­maan, tosin vähän eri taval­la. Työ­nan­ta­jalle usein on edullisem­paa, että henkilökun­ta tulee paikan päälle, ja työn­tek­i­jälle on edullista vält­tää kallis ja aikaa vievä työ­mat­ka.  Tämä johta­nee siihen, että paikan päälle tule­valle mak­se­taan enem­män kuin etäil­i­jälle. On makua­sia, onko tämä kor­vaus työ­matkas­ta vai kallista asun­nos­ta työ­paikan lähel­lä. Kehi­tys tähän suun­taan olisi nopea, jos palkat määräy­ty­i­sivät vapaasti sopi­en. Onko ero palkois­sa iso vai pieni riip­puu siitä, sopi­iko työte­htävä hyvin vai huonos­ti etänä tehtäväk­si. Jos­sakin se voi olla jopa toisin päin, kos­ka vält­täähän työ­nan­ta­ja tilakustannuksia.

On väistämätön­tä, että paikan­päälle tule­vat etenevät ural­laan parem­min kuin kotei­hin­sa eristäytyvät.

Etätyön aluepoliittinen vaikutus voi yllättää

Maakun­nis­sa mon­et panevat toivon­sa etä­työhön. Maakun­nat voivat parem­min, kun ei tarvitse muut­taa työn perässä kaupunkiin.

Tämä vaiku­tus voi yllät­tää. On ilmeistä, että asun­top­u­la estää työ­paikko­jen nyky­istä nopeam­man keskit­tymisen kasvukeskuk­si­in, eri­tyis­es­ti Helsin­gin seudulle. Jos asun­top­u­la ei jar­rut­taisi, työ­paikko­jen keskit­tymi­nen olisi olen­nais­es­ti nopeampaa.

Jos etä­työn vuok­si työ­paikat edel­lyt­tävät vähem­män asun­to­ja ympäril­lään, nykyi­nen asun­tokan­ta tekee mah­dol­lisek­si suurem­man määrän työ­paikko­ja Helsin­gin seudul­la. Työ­paikat siis keskit­ty­i­sivät nyky­istäkin enemmän .

Sit­ten on toinen näköko­h­ta, jon­ka opin Mikko Särelältä. Jos työtä voi tehdä mis­tä päin Suomea hyvän­sä, sitä voi tehdä mis­tä päin maail­maa hyvän­sä. Olin puhu­jana erään suo­ma­laisen yri­tyk­sen koulu­tus­päivil­lä. Tapah­tu­ma oli Pasi­las­sa, mut­ta se stri­imat­ti­in Kajaani­in ja Kreikkaan. Osa työn­tek­i­jöistä teki etätöitä Kreikas­ta, hedo­nis­ti­sista syistä tietysti lähin­nä sen saarilta.

Uusi haaste työmarkkinapolitiikalle

Jos ihmi­nen asuu vaikka­pa Goal­la ja tekee etä­työtä Espooseen, pitääkö nou­dat­taa intialaista vai suo­ma­laista työe­htosopimus­ta? Ennen kuin vas­taat­te, kan­nat­taa miet­tiä päteekö peri­aate myös toisin päin eli jos asuu Suomes­sa ja työ­paik­ka on Inti­as­sa? Tässä on haastet­ta työmarkkinapoliitikoille.

Toinen haaste kos­kee työ­suo­jelua. Työn­tek­i­jät oireilua on vaikea havai­ta, jos hän­tä ei koskaan näe. Hoitoon ohjaus voi viivästyä pahasti.

Tis­sut­telu työaikana on kadon­nut suo­ma­lais­es­tä työelämästä, mut­ta se voi tul­la etätöi­den myötä takaisin.

Finnairin menetetyt matkustajat

Yksi kiis­ta­ton etu teams-kok­ouk­si­in liit­tyy. Enää ei tarvitse matkus­taa toiselle puolelle maa­ta tai maail­maa muu­ta­man tun­nin kok­ouk­sen takia. Per­he-elämä kiit­tää ja ilmas­to. Finnair ei kiitä.

Tämä voi tosin nopeut­taa Suomen muut­tumista tytäry­htiö­taloudek­si, kos­ka käytän­tö suosii ylikansal­lisia yhtiöitä ver­rat­tuna aikaan ennen etäkokouksia.

Sen olen oppin­ut, että vaik­ka kuin­ka pätevästi analysoi jonkin tek­nol­o­gisen muu­tok­sen seu­rauk­sia, tule­vaisu­us yllät­tää. Aina.