Juhana Vartiainen moitti minua kirjoituksestani, jossa väitin hallituksen aikovan kirjoittaa hoitoalan palkkakuopan lakiin sillä, etteivät mitkään palkankorotukset saisi ylittää vientialojen palkankorotuksia. Hänen mukaansa asia on päinvastoin. Ruotsissa hoitoalan alipalkkaus pystyttiin selättämään palkkaliukumilla. Myös työministeri Arto Satonen antoi ymmärtää Hesarissa, että hallituksella on taskussaan mekanismi. jolla palkkavääristymiä voidaan korjata. Helpottaisi yhteiskunnallista keskustelua, jos kerrottaisiin, mikä se mekanismi on. Vai onko taas kyse valikoivasta Ruotsin mallista?
Myös eräät entiset työnantajajärjestöjen veteraanit ovat ihmetelleet tätä vientialamallia. Ensin lopetettiin valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen, jotta palkkarakenne voi elää, ja sitten kirjoitetaan oikein lakiin vaatimus pitää palkkarakenne entisellään.
Hallituksen lakiesitys asiasta on sinänsä hampaaton. Siinähän sanotaan vain, että valtakunnansovittelija ei saa esittää vientialojen palkankorotukset ylittäviä korotuksia. Eikä olisi voitu vain lakkauttaa valtakunnansovittelijan virka? Olisi nekin rahat säästetty. Eihän mikään palkansaajajärjestö käytä tämän jälkeen valtakunnansovittelijaa mihinkään.
Minua on tässä välissä valistettu, että vientialoihin sidottu palkkarakenne on tehty palkkainflaation torjumiseksi kateuden oloissa. Nyt kuulemma vientialoilla vaaditaan inflatorisia korotuksia – omaksi tappioksi, koska työpaikathan siinä ovat uhattuna kilpailukyvyn vuoksi – koska järjestöt pelkäävät, että ne kirotut palvelualat saavat muuten enemmän.
Olen muuten itsekin sanonut, että hoitoalan alipalkkaus on purettavissa vain palkkaliukumilla. TES-järjestelmä on niin kateuden kyttäämisen myrkyttämä, ettei sen puitteissa voi korjata mitään vääristymiä. Kirjoitin, ettei hoitoalan järjestöjen kannattaisi sopia palkoista mitään, jotta ne liukuisivat kitkattomasti. Ruotsissa on tehty numerottomia sopimuksia, joissa on vain testikysymyksiä, mutta jätetty palkat auki. Paikallisilla sopimuksilla on hilattu hoitoalan palkat ylös.
En tosin tiedä, ovatko liukumat enää mahdollisia. Vastahan sote-ratkaisun yhteydessä julistettiin, ettei ole laillista, että sama työnantaja maksaa samasta työstä eri palkkaa esimerkiksi niin, että palkka on vaikkapa korkeampi korkeiden asumiskustannusten alueilla. Tämä periaate estää palkkaliukumat tehokkaasti, jos todella yhdelle työvoimapulasta kärsivälle yksikölle annettavat palkankorotukset pitääkin antaa kaikille.
Superin edustajat ovat sanoneet, ettei asiaa pidä noin tulkita. Se samapalkkausvaatimus oli voimassa vain yhden päivän, 1.1.2023. Sen jälkeen palkat voivat kuulemma taas erota. Valtiotieteilijän on ylipäänä vaikea ymmärtää juristeja, mutta erityisen vaikea on ymmärtää työmarkkinajuristeja.
Olin tuosta palkkaharmonisoinnista harmissani, koska nekin rahat olisi tarvittu korotusten keskittämiseen työvoimapulan hoitamiseen. Ne olisi siis pitänyt keskittää juuri sinne, missä asumiskustannukset ovat korkeat. Se olisi ollut myös oikeudenmukaista. Nyt tehtiin päinvastoin. Tietysti niitä olisi tarvittu
Sivuheittona todettakoon, että jos todella kaikki liukumat on tällä harmonisointivaatimuksella kielletty, ei auta muu kuin kiertää sitä vuokratyövoiman avulla. Arggh!
Ay-toiminta ei ole vaikuttanut keskimääräisiin palkkoihin
Seuraan TES-asioita vähän laiskasti, koska en usko koko toiminnan järkevyyteen. Palkansaajajärjestöt uskottelevat jäsenmaksunsa maksajille, että ilman heidän voimaansa palkat olisivat paljon huonommat. Jos näin olisi, palkkojen osuus BKT:sta olisi suurempi niissä maissa, joissa järjestäytymisaste on korkea ja päinvastoin. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole havaittavissa kansainvälisissä vertailuissa.
Niinpä ay-toiminta ei vaikuta palkkoihin keskimäärin, mutta varmaankin vaikuttaa suhteellisiin palkkoihin. Kun se nostaa joitakin palkkoja, sen täytyy vastaavasti alentaa joitakin palkkoja, sillä eihän palkkojen BKT-osuus pysyisi muuten ennallaan. Minusta tämä vaikutus palkkarakenteeseen ei näytä oikeudenmukaiselta. Siksi naisen euro on 82 senttiä. AKT pystyy pysäyttämään maan tehokkaammin kuin kirjastonhoitajat.
Ei ehkä palkkarakenteeseenkaan
Mutta vaikuttaako ay-toiminta enää juurikaan edes palkkarakenteeseen. Tapasin sunnuntaina ratikkapysäkillä Juhana Vartiaisen, joka oli menossa tarkastamaan pormestarina kaupungin hiihtolatuja. Hän sanoi, ettei vaikuta edes palkkarakenteeseen ja voi olla siinä lähes oikeassa.
Muuttotappioalueilla varmaankin vaikuttaa, koska niillä ei voi puhua mistään työmarkkinoista, mutta kasvukeskuksissa käytännön palkat ovat kysynnän nostamina järjestäen yli taulukkopalkkojen. Palkat määräytyvät siis tosiasiassa markkinaehtoisesti. Valtaosa ihmisistä, erityisesti palkansaajista, asuu kasvukeskuksissa.
Tähän vastataan, että vaikka käytännön palkat ovatkin yli TES:n taulukkopalkkojen, yleiskorotukset tulevat kuitenkin kaikille. Niistä saa siis kiittää ay-liikettä.
Mitenkähän on? Jos kysyntä ja tarjonta on vetänyt käytännön palkat yli taulukkopalkkojen, miksi ne eivät pitäisi niitä siellä vaikka yleiskorotukset olisivat vapaaehtoisia?
Minäpä väitän, että yleiskorotusten takia käytännön palkat ovat usein huonompia kuin ne muuten olisivat. Jos yrittäjä harkitsee tarjoilijoiden houkuttelemista ravintolaansa maksamalla vähän muita korkeampaa palkkaa, hän miettii tätä paljon tarkemmin, kun vaatimuksena on, että jos kerran maksaa kilpailijoitaan korkeampaa palkkaa, joutuu tekemään sitä loppuun asti. Ei sentään maailmanloppuun asti, mutta yrityksen loppuun asti nyt kuitenkin.
Tämä loukun pystyy kuulemma kiertämään kutsumalla palkan lisää bonukseksi, tulospalkkioksi tai ihan miksi vain, kunhan ei kutsu sitä palkaksi. Verottajaa tällä ei hämätä.
Luottamusmiestä aina tarvitaan
Onko ay-toiminta siis tarpeetonta? Ei ole. Siellä ruotsissakin hoitoalan järjestöt solmivat sopimuksia, mutta siis numerottomia. Tekstikirjaukset ovat tärkeitä. Ja luottamusmieskin on tärkeä, koska aina yrittäjä ei noudata edes lakia, ellei sitä vähän valvota. Tämä tarve johtuu siitä, että työntekijä on yhä kovin huonossa asemassa suhteessa työnantajaansa.
Kaikki eivät ole. Monella alalla työnantajan maine on yritykselle rahanarvoinen asia. Kun ihmisillä on varaa valita työpaikkansa, henkilökuntaansa huonosti kohteleva on pulassa. Tulevaisuudessa toivottavasti yhä useammalla alalla henkilökunnan asema vahvistuu tätä kautta. Tämä turvaa kunnolliset työolot luottamusmiestäkin paremmin. Ystävällistä ilmettä on vaikea normittaa.
Tätä parempaa maailmaa odotellessa on ay-toiminta työpaikoilla yhä tarpeellista.