Juhana Vartiainen moitti minua kirjoituksestani, jossa väitin hallituksen aikovan kirjoittaa hoitoalan palkkakuopan lakiin sillä, etteivät mitkään palkankorotukset saisi ylittää vientialojen palkankorotuksia. Hänen mukaansa asia on päinvastoin. Ruotsissa hoitoalan alipalkkaus pystyttiin selättämään palkkaliukumilla. Myös työministeri Arto Satonen antoi ymmärtää Hesarissa, että hallituksella on taskussaan mekanismi. jolla palkkavääristymiä voidaan korjata. Helpottaisi yhteiskunnallista keskustelua, jos kerrottaisiin, mikä se mekanismi on. Vai onko taas kyse valikoivasta Ruotsin mallista?
Myös eräät entiset työnantajajärjestöjen veteraanit ovat ihmetelleet tätä vientialamallia. Ensin lopetettiin valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen, jotta palkkarakenne voi elää, ja sitten kirjoitetaan oikein lakiin vaatimus pitää palkkarakenne entisellään.
Hallituksen lakiesitys asiasta on sinänsä hampaaton. Siinähän sanotaan vain, että valtakunnansovittelija ei saa esittää vientialojen palkankorotukset ylittäviä korotuksia. Eikä olisi voitu vain lakkauttaa valtakunnansovittelijan virka? Olisi nekin rahat säästetty. Eihän mikään palkansaajajärjestö käytä tämän jälkeen valtakunnansovittelijaa mihinkään.
Minua on tässä välissä valistettu, että vientialoihin sidottu palkkarakenne on tehty palkkainflaation torjumiseksi kateuden oloissa. Nyt kuulemma vientialoilla vaaditaan inflatorisia korotuksia – omaksi tappioksi, koska työpaikathan siinä ovat uhattuna kilpailukyvyn vuoksi – koska järjestöt pelkäävät, että ne kirotut palvelualat saavat muuten enemmän.
Olen muuten itsekin sanonut, että hoitoalan alipalkkaus on purettavissa vain palkkaliukumilla. TES-järjestelmä on niin kateuden kyttäämisen myrkyttämä, ettei sen puitteissa voi korjata mitään vääristymiä. Kirjoitin, ettei hoitoalan järjestöjen kannattaisi sopia palkoista mitään, jotta ne liukuisivat kitkattomasti. Ruotsissa on tehty numerottomia sopimuksia, joissa on vain testikysymyksiä, mutta jätetty palkat auki. Paikallisilla sopimuksilla on hilattu hoitoalan palkat ylös.
En tosin tiedä, ovatko liukumat enää mahdollisia. Vastahan sote-ratkaisun yhteydessä julistettiin, ettei ole laillista, että sama työnantaja maksaa samasta työstä eri palkkaa esimerkiksi niin, että palkka on vaikkapa korkeampi korkeiden asumiskustannusten alueilla. Tämä periaate estää palkkaliukumat tehokkaasti, jos todella yhdelle työvoimapulasta kärsivälle yksikölle annettavat palkankorotukset pitääkin antaa kaikille.
Superin edustajat ovat sanoneet, ettei asiaa pidä noin tulkita. Se samapalkkausvaatimus oli voimassa vain yhden päivän, 1.1.2023. Sen jälkeen palkat voivat kuulemma taas erota. Valtiotieteilijän on ylipäänä vaikea ymmärtää juristeja, mutta erityisen vaikea on ymmärtää työmarkkinajuristeja.
Olin tuosta palkkaharmonisoinnista harmissani, koska nekin rahat olisi tarvittu korotusten keskittämiseen työvoimapulan hoitamiseen. Ne olisi siis pitänyt keskittää juuri sinne, missä asumiskustannukset ovat korkeat. Se olisi ollut myös oikeudenmukaista. Nyt tehtiin päinvastoin. Tietysti niitä olisi tarvittu
Sivuheittona todettakoon, että jos todella kaikki liukumat on tällä harmonisointivaatimuksella kielletty, ei auta muu kuin kiertää sitä vuokratyövoiman avulla. Arggh!
Ay-toiminta ei ole vaikuttanut keskimääräisiin palkkoihin
Seuraan TES-asioita vähän laiskasti, koska en usko koko toiminnan järkevyyteen. Palkansaajajärjestöt uskottelevat jäsenmaksunsa maksajille, että ilman heidän voimaansa palkat olisivat paljon huonommat. Jos näin olisi, palkkojen osuus BKT:sta olisi suurempi niissä maissa, joissa järjestäytymisaste on korkea ja päinvastoin. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole havaittavissa kansainvälisissä vertailuissa.
Niinpä ay-toiminta ei vaikuta palkkoihin keskimäärin, mutta varmaankin vaikuttaa suhteellisiin palkkoihin. Kun se nostaa joitakin palkkoja, sen täytyy vastaavasti alentaa joitakin palkkoja, sillä eihän palkkojen BKT-osuus pysyisi muuten ennallaan. Minusta tämä vaikutus palkkarakenteeseen ei näytä oikeudenmukaiselta. Siksi naisen euro on 82 senttiä. AKT pystyy pysäyttämään maan tehokkaammin kuin kirjastonhoitajat.
Ei ehkä palkkarakenteeseenkaan
Mutta vaikuttaako ay-toiminta enää juurikaan edes palkkarakenteeseen. Tapasin sunnuntaina ratikkapysäkillä Juhana Vartiaisen, joka oli menossa tarkastamaan pormestarina kaupungin hiihtolatuja. Hän sanoi, ettei vaikuta edes palkkarakenteeseen ja voi olla siinä lähes oikeassa.
Muuttotappioalueilla varmaankin vaikuttaa, koska niillä ei voi puhua mistään työmarkkinoista, mutta kasvukeskuksissa käytännön palkat ovat kysynnän nostamina järjestäen yli taulukkopalkkojen. Palkat määräytyvät siis tosiasiassa markkinaehtoisesti. Valtaosa ihmisistä, erityisesti palkansaajista, asuu kasvukeskuksissa.
Tähän vastataan, että vaikka käytännön palkat ovatkin yli TES:n taulukkopalkkojen, yleiskorotukset tulevat kuitenkin kaikille. Niistä saa siis kiittää ay-liikettä.
Mitenkähän on? Jos kysyntä ja tarjonta on vetänyt käytännön palkat yli taulukkopalkkojen, miksi ne eivät pitäisi niitä siellä vaikka yleiskorotukset olisivat vapaaehtoisia?
Minäpä väitän, että yleiskorotusten takia käytännön palkat ovat usein huonompia kuin ne muuten olisivat. Jos yrittäjä harkitsee tarjoilijoiden houkuttelemista ravintolaansa maksamalla vähän muita korkeampaa palkkaa, hän miettii tätä paljon tarkemmin, kun vaatimuksena on, että jos kerran maksaa kilpailijoitaan korkeampaa palkkaa, joutuu tekemään sitä loppuun asti. Ei sentään maailmanloppuun asti, mutta yrityksen loppuun asti nyt kuitenkin.
Tämä loukun pystyy kuulemma kiertämään kutsumalla palkan lisää bonukseksi, tulospalkkioksi tai ihan miksi vain, kunhan ei kutsu sitä palkaksi. Verottajaa tällä ei hämätä.
Luottamusmiestä aina tarvitaan
Onko ay-toiminta siis tarpeetonta? Ei ole. Siellä ruotsissakin hoitoalan järjestöt solmivat sopimuksia, mutta siis numerottomia. Tekstikirjaukset ovat tärkeitä. Ja luottamusmieskin on tärkeä, koska aina yrittäjä ei noudata edes lakia, ellei sitä vähän valvota. Tämä tarve johtuu siitä, että työntekijä on yhä kovin huonossa asemassa suhteessa työnantajaansa.
Kaikki eivät ole. Monella alalla työnantajan maine on yritykselle rahanarvoinen asia. Kun ihmisillä on varaa valita työpaikkansa, henkilökuntaansa huonosti kohteleva on pulassa. Tulevaisuudessa toivottavasti yhä useammalla alalla henkilökunnan asema vahvistuu tätä kautta. Tämä turvaa kunnolliset työolot luottamusmiestäkin paremmin. Ystävällistä ilmettä on vaikea normittaa.
Tätä parempaa maailmaa odotellessa on ay-toiminta työpaikoilla yhä tarpeellista.
Olen samaa mieltä vientialamallista, ensin lopetetaan valtakunnalliset sopimukset jotka huomioivat viennin kilpailukyvyn, mutta sitten halutaan palata vielä monta askelta taaksepäin määräämällä vientialan korotukset käytännössä maksimiksi. Mitä järkeä?
Ohesta selviää ettei hallitus tarjoa nyt ainakaan mitään Ruotsin mallia.
https://x.com/JuriAaltonen/status/1717503518989316523?s=20
Luottamusmiehen tarpeellisuudesta olen myös samaa mieltä ja samoista syistä. Jos työnantaja ei hyväksy työntekijöiden edustajaksi luottamusmiestä, niin silloin hän ei ole varmasti myöskään ovalmis hoitamaan työntekijöidensä asioita lakien ja sopimusten mukaisesti, ja tuskinpa malttaa olla käyttämättä hyväkseen työntekijöiden heikompaa asemaa. Hyvät yrittäjät/työnantajat ymmärtävät kyllä että hyvä yhteistyö henkilöstö valitseman luottamusmiehen ja sitä.kautta koko henkilöstön kanssa on myös yrittäjän/työnantajan etu.
Suomalaiset ay-lakkokenraalit katsovat asioita kapeasta sammakko-perspektiivistä, vain hyväosaisten työssäkäyvien etuja ajaen ja ovat moraalittomasti ajaneet 300 000 toveriaan toivottoman työttömyyskurjuuteen.
Koko Suomen etu ei ay-liikettä ollenkaan kiinnosta vaan vastuutomasti raunioittavat lakkotoiminnallaan maamme taloutta ja isänmaamme riskiluokitusta.
Suomen talous on 45%:seti riippuvainen viennistä ja jokaisen täysjärkisen PITÄÄ YMMÄRTÄÄ, että kilpailukykyinen vientiteollisuutemme on ratkaisevan tärkeä hyvinvointimme ja turvallisuutemme takaaja.
Suomi on hieno maa, jossa asuu upea kansa, jolla on muutamia ylivoimatekijöitä kun koetamme pärjätä armottomilla globaaleilla vientimarkkinoilla.
Olen asunut ja tehnyt töitä 6 eri maassa ja harrastanut ”nyrkit savessa” suomalaisen huipputekniikan vientiä 40+ vuotta.
Olen huomannut, että syrjäisen ja pienen Suomen ylivoimatekijät ovat nämä:
1) Harvinainen kyky vastuuta ottavaan ja tuloksekkaaseen tiimityöhön ”ilman byrokratiaa”
2) Kyky ketterästi kehittää ja ottaa käyttöön uutta tekniikkaa,
3) Erinomainen koulujärjestelmä, joka pitää nyt nopeasti päivittää takaisin maailman huipulle,
4) Kansainväliesessä vertailussa erikoinen luotettavuus ja rehellisyys,
5) Ei-korruptoitunut ja tehokas hallitinto, joka pitää nyt kiireesti skaalata taloutemme kantokyvyn mukaiseksi
Tärkeimmät riskitekijät:
1) Suomen talous on järkyttävällä tavalla ollut jo pitkään pysähdyksissä, talous-ideologisessa jumissa, kansainvälisistä talousrealiteeteista irronneena.
2) Nyt on meneillään armoton ja nopeatahtinen globaali taloussota, jossa tapahtuu markkinaosuuksien uusjako ja kehitetään vauhdilla uusia läpimurto-tekniikoita, varsinkin tekoälyn ja geeniteknologian aloilla.
Päättäessään uusien hankkeitten sijoituksesta, kansainväliset suuryritykset ottavat tässä sodassa tarkasti huomioon kunkin maan riskiluokan, joka on Suomessa nyt laskemassa ay-liikkeen vastuuttoman lakkotoiminnan takia. Pieni lakkoporukka voi pysäyttää koko taloutemme!!!
3) On suuri riski, että Suomi ei pysty murtautumaan ulos nykyisestä pysähtyneisyydestä ja menettää lopullisesti edellä mainitut isänmaallemme elintärkeät ylivoimatekijät.
Nyt valitettavasti hallitus on vaan tuhoamassa Suomen ylivoimatekijöitä ja viemässä luottamuksen ja sopimisen ilmapiirin yhteiskunnasta.. Alamäki alkoi siitä kun on siirrytty 2000-luvulla yhä vaan syvemmälle kokoomuslaiseen valumaefektiekonomiaan.
Oheinen lainaus kuvastanee hyvin sitä kieroutunutta asennetta mikä työnantajilla on työntekijöitä ja heidän edustajiaan kohtaan. Tuollainen retoriikka takaa vaan sen että kohta niitä ylivoimatekijöitä ei ole lainkaan ja sammuttaa varmasti haluja paikalliseen sopimiseen . Jos asenne on jatkuvasti se että työntekijät ovat idiootteja joita voi kohdella miten tahansa ja syy on aina työntekijöissä, niin jotain on pahasti vialla. Vai että ihan ay-lakkokenraaleja! Suomessa on aina ennen osattu sopia ja nimenomaan vientiteollisuus huomioiden ja niin osattaisiin nytkin ellei meillä olisi hallitusta joka haluaakin rikkoa tuon sopimisen kulttuurin. Aivan käsittämätöntä on että hallitus haluaa rikkoo työmarkkinat kuunnellen eniten järjestäytymättömiä työnantajia joilla on hyvin vähän tekemistä viennin kilpailukyvyn kanssa. Ja jos onkin niin järjestäytymällä pääseevät kyllä helposti samalle viivalle muiden vientiyritysten kanssa.
”Suomalaiset ay-lakkokenraalit katsovat asioita kapeasta sammakko-perspektiivistä, vain hyväosaisten työssäkäyvien etuja ajaen ja ovat moraalittomasti ajaneet 300 000 toveriaan toivottoman työttömyyskurjuuteen.
Koko Suomen etu ei ay-liikettä ollenkaan kiinnosta vaan vastuutomasti raunioittavat lakkotoiminnallaan maamme taloutta ja isänmaamme riskiluokitusta.”
Kommentti AKK:lle
Hyvä AKK, Suomen talousongelmat alkoivat jo Mauno Koiviston presidenttikaudella 1980-luvulla. Urho Kekkonen nimitäin ymmärsi talouden perään, oli kuollessaan 1986 Suomen rikkain mies!
Silloin Koivistolta kysyttiin: ”Minkälainen sosialisti te olette?” Manu: ”Olen bernsteinilainen sosialisti.”
Se tarkoittaa, että sosialismiin ei mennä vallankumouksen kautta vaan pikkuhiljaa hivuttamalla.
Nyt on sitten hivutettu ja saavuttu sosialismiin. On syytä muistaa, että sosialistiset talouskokeilut ovat epäonnistuneet joka paikassa ja aina. Nyt myös Suomessa!
Marxin kapitalistisen ja työväenluokan sovittamattomaan ristiriitaan perustuvat teoriat on todettu täysin vääriksi. Kannattaa muistaa sekin, että Marxin teorioissa ei ole ihmistä ollenkaan, saati sitten ihmisoikeuksia tai riskiyrittäjää.
Marx tyri (=ryssi) siinä, että unohti ihmisen/kapitalisti-riskiyrittäjän, jonka kannatti maksaa työntekijöille kunnon palkkaa, rakentaa heille asuntoja, lapsille kouluja, jne.
Nyky-Suomessa on nyt täysin väärin hakea ratkaisua karmeaan taloustilanteen bläräämällä Marxin teoksia, virittelemällä vastakkainasettelua työnantajan ja työntekijän välillä ja järjestää järjettömiä ”kiukuttelu”-lakkoja. Presidentti Paasikivikin sanoi:”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku!”
Loppupeleissä suomalainen, varsinkin vientiä harrastava ja menestyvä riskiyrittäjä on maamme vaurauden ja hyvinvoinnin lähde, joka voi myös antaa kunnon palkkaa työntekijöille
Vastakkaisettelu löytyy globaalimarkkinoilta, jossa suomalaisten riskiyrittäjien on pakko kohdata armoton kilpailu ja koettaa tuoda kaupat kotiin!
Suomen työmarkkinat, kustannustaso, verotus ja poliittinen maariski ovat jo pitkään olleet sellaisia, että suuryrityksemme ovat pääosin lähteneet maasta, investoimaan ja työllistämään muualla. Parhaat pk-yrittäjät ja osaajat menevät vauhdilla perässä!
Olisiko AKK:lla joku reaalimaailmasta peräisin oleva ratkaisu siihen, että millä keinolla suomalaisten riskiyrittäjien maastalähdöt saataisiin loppumaan?
Tulee mieleen Manun tokaisu: ”Tarttis tehrä jotain!”
Minä kun luulin että Koivisto tuhosi Korppoon imperiumin menestysmahdollisuudet? – Hyvä työnantaja saa tuottavia työntekijöitä (ja jopa pidettyä heidät palkkalistoilla), ei siinä sen kummempaa. Eli potki sinä vaan Seppo kiviä.
Kapitalismi on sellaista ettei se tunne isänmaata, ja jos suomalainen kapitalisti ei ole lainkaan isänmaallinen niin ei häntä pidä mikään suomessa koska kuka tahansa voi ostaa hänet ulos koska tahansa koska kapitalismi toimii niin. Kaikkihan on ollut kaupan jo kauan aikaa, venäläisellä rahallakin on hankittu vaikka mitä ja moni kapitalistihan on siihen tarttunut, eikä omatunto kolkuta lainkaan. Se on totta että suomalainen yrittäjä on tuon saman kansainvälisen kapitalismin ”uhri”, mutta ei ollenkaan viaton siihen kehitykseen kuinka raha on ottanut valtaa.
Se että oltaisiin hivuttaen siirrytty tai siirtymässä sosialismiin on kyllä ihan folioajattelua. Jos tuntee vähänkin historiaa niin huomaa kyllä on menty aivan toiseen suuntaan eli kohti uusliberalismia ja valumaefektiekonomiaa, sekä äärioikeistolaisuutta.
Marxin teorioihin en ole kovin kattavasti perehtynyt, mutta sen verran kuitenkin että hän olis hämmästyttävän oikeassa kapitalismin luonteesta, kuinka omaisuudet lopulta keskittyvät ja kuinka kapitalismi puristaa mehut sekä yrittäjistä että heidän työntekijöistään ja laittaa taistelemaan siitä mitä kilpailusta jaettavaksi jää jotta voisi tavoitella taas lisää. Ja tottakai on selvää ettei mitään 150 vuotta vanhaa teoriaa pidä otta kirjaimellisesti ja luulla että siinä olisi kuvattu pohjoismaisen hyvinvointivaltion kapitalisti-riskiyrittäjän elämää, jonka kannattaa maksaa työntekijöille kunnon palkkaa, rakentaa heille asuntoja, lapsille kouluja, maksaa veronsa jne. Marx kuvaa kapitalismia raadollisimmillaan, sellaisena ilmiönä mitä sen pohjoismaisen hyvinvointivaltion kapitalisti-riskiyrittäjänkin kannattaisi pysyä kaukana ja tunnustaa myös se että työntekijöilläkin on oikeus pitää puoliaan. Kyllä suomalaiset yrittäjät tekevät arvokasta työtä ja ovat tärkeitä, mutta niin ovat työntekijätkin mikä on hyvä muistaa varsinkin silloinkin kun he joutuvat puolustamaan oikeuksiaan.
Riskiyrittäjä pysyy Suomessa jos hän on vähänkään isänmaallinen ja yrityksestään vähintään kohtuullisen palkan + ROI >10. Toki sitä mihin kukin tyytyy on mahdoton sanoa, toisille ei riitä mikään. Yritysten kasvun kannalta kannattaa mieluummin tukea investointeja yrityksiin kuin kannustaa ottamaan niistä ulos verovapaita osinkoja. Ja kyllä Suomen kannattaa pitää huolta siitäkin ettei Suomessa jkasvatettua yritysvarallisuuttakaan viedä ulkomaille verovapaasti tai jätetä suomesta maksettavia tuloja verottamatta Suomessa.
Manu sanoi myös: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”
Ja Orpon hallituksen touhuihin sopivasti: ”On ihan mahdollista, että ollaan ajamassa seinään”
Seppo Korppoo: ”Nyky-Suomessa on nyt täysin väärin hakea ratkaisua karmeaan taloustilanteen bläräämällä Marxin teoksia”
Eipä kyllä kovin moni noin teekään. Ehkä osa vasemmistoliittolaisista mutta tuskinpa juuri kukaan muu.
Työpaikoilla, joilla ei ole yhtään ay-liikeeseen kuuluvaa tai joissa työnantaja ei kuulu työnantajajärjestöön, on tapana valita luottamusvaltuutettu ay-liikkeen luottamusmiehen sijaan. Siinä mallissa ay-liikkeen jäsenten keskuudesta valittavan luottamusmiehen sijaan kaikki kiinnostuneet samaan henkilöstöryhmään kuuluvat työntekijät saavat olla valitsemassa keskuudestaan luottamusvaltuutetun, joka sitten toimii työntekijöiden erityisenä edunvalvojana työpaikalla – katsomatta edunvalvonnassa sitä, ovatko muut työntekijätkään jonkun liiton jäseniä vai eivät.
Olen joskus ollut työpaikalla, jossa oli luottamusvaltuutettu. Systeemi vaikutti toimivan ihan hyvin.
Missä Vartiainen moitti sinua? Yritin etsiä, mutta löytänyt häneltä kirjoitusta tästä aiheesta ainakaan hänen blogistaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä hän tarkkaan ottaen sanoi.
Hän moitti minua kaupunginvaltuuston kokouksen yhteydessä.
”Yleiskorotukset tulevat kuitenkin kaikille.” on hokema, joka helposti antaa jokseenkin vääristyneen mielikuvan palkkojen kehityksestä. Varsin yleisesti TES:n allekirjoitusten jälkeen puhutaan tyyliin ”kaksi vuotinen sopimus, jossa palkat nousevat 1. vuonna 3% ja 2. vuonna 2%”. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan ensinnäkin kyse on kustannusvaikutuksesta eli jos sopimukseen sisällytettään jotain ay-mafioosojen mielestä kivaa, niin varsinaista riihikuivaa rahaa on jaossa vähemmän. Toinen käytännössä merkittävämpi osuus on ollut sopimuksen ehdolla paikallisesti sovittavasta erästä – esim. em. 3% voikin hyvin olla 1% kaikille ja 2% (- kustannusvaikutukset jostain yleensä turhasta) paikallisesti sopien kuitenkin niin, että jos sopimukseen ei päästä, niin työnantaja päättää yksin korotusten kohdistumista.
Käytännössä tilanne on esim. meillä johtanut siihen, että oikeastaan kukaan ei tunne ketään joka olisi vuosiin saanut palkkaansa lisää enempää kuin absoluuttisen minimin. Mihin se työnantajan määrittelemä erä oikein kuluu, on arvoitus – käytetäänkö se de facto pakolliseen palkankorotukseen siinä vaiheessa kun joku harjoittelija valmistuu? Vai onko talossa niin paljon lähes minimipalkalla työskenteleviä, että korotusvara menee alimpien taulukkopalkkojen kirimiseen? Vai jaetaanko kaikki hyvä jollekin keskijohdolle ja turhille byrokraateille?
Yleinen käsitys talossa on myös se, ettei vastuullisimpien tehtävien vastaanottaminen tai oman osaamisensa nostaminen uudelle tasolle kannata. Tekemistä ja vastuita toki tulee lisää, mutta vaativuusluokituksen kohotessa työnantajan taholta todetaan, että vaikka luokitusta voitiinkin nyt nostaa, niin valitettavasti palkankorotusbudjetti on tältä vuodelta käytetty – mutta katsotaan sitten jatkossa. Kukaan ei tunne ketään jonka kohdalta ”katsotaan sitten jatkossa” olisi toteutunut.
Jotenkin on syntynyt käsitys, ettei tämä ole mitenkään harvinaista suomalaisessa yritys- ja laitoskulttuurissa vaan enemmin vakiintunut toimintatapa. Ilmeisesti ainoa keino todella vaikuttaa omaan palkkatasoonsa on vaihtaa työpaikkaa. Sitten vielä ihmetellään miten tuottavuus ei nouse ja monet valitsevat enemmin leppoisammat tehtävät ja pidemmät vapaat.
Ja joku ay-liitto ei auta tähän XXXXXX vertaa vaan toteamus palkankorotusten puutumisesta tehtävien vaatimusten noustessa – tai jopa palkanallennuksista tehtävien pysyessä samana – on olkapäiden kohottaminen ja toteamus, ettei tässä nyt oikein mitään voi. No, kun ikää on yli 50, niin täytyy kai olla tyytyväinen, että töitä yleensäkin on, koska kaikki yli 40-v alkavat tässä maassa olla rekrytoijien mielestä toksista ongelmajätettä.
Allekirjoitan itsekin nämä huomiot. Työskentelen asiantuntijatehtävissä, missä tienaan nykyisin ihan kohtuulliseti yli palkansaajien mediaanipalkan (kehitys lähinnä työpaikkoja vaihtaen jota onkin joutunut harrastamaan). Itselleni on piirtynyt hyvin samanlainen kuva suomalaisesta yrityskulttuurista ja palkitsemisesta. TES minimi on mikä ajatellaan normiksi ellei ole pakottavia syitä antaa enempää, vaikka liitto itse ajattelee sen ”perälaudaksi” johon juuri kenenkään ei tarvitsisi turvautua.
”Katsotaan sitten jatkossa” on täyttä hevonkukkua ja vallan väärinkäyttöä. Räikein mitä itse olen nähnyt oli että työntekijä siirrettiin paljon vaativampiin työtehtäviin, ja sanottiin että katsotaan kun olet 6kk tätä työtä tehnyt että vakinaistetaanko sinut tähän positioon ja samalla sitten katsotaan sitä palkkaakin että toistaiseksi mennään vanhalla palkalla. Tohon toki olisi jo liittokin varmasti mielellään tullut rähisemään, mutta työntekijä vain nieli tämän koska halusi niin kovasti edetä ja saada CV:n parempaa titteliä työpaikan vaihtoa silmälläpitäen eikä kehdannut alkaa väittämään vastaan työnantajalle asiasta. Juuri tämä epätasainen valta-asetelma on se syy miksi työnantajat niin kovasti paikallista sopimista haluavatkin.
Osaamisesta, suoriutumisesta ja kokemuksesta palkitaan lähinnä kun työpaikkaa vaihtaa.
Suomalaisessa työpaikkakulttuurissa työntekijä joutuu perustelemaan TES korotusta isompaa pyytäessään miten on suoritunut yli työnantajan itsensä määrittämien sanoittamattomien odotusten. Jos itse yrittää kysyä että millä perusteella ansaitsisin vain 2% korotuksen kun inflaatio on ollut yli 7% viime vuoden, ja sen varjolla meidän yrityksessäkin nostettiin hintoja 10% vaikka siihen ei tosiasiallista perustetta inflaatiosta ollut, niin saa vain muminaa palkkaan budjetoiduista määristä että ei ole enempää jaossa. Ja kun kysyy että miksi sain just äsken kehityskeskustelussa erinomaiset arviot mutta silti siitä ei palkita, sanotaan vain että olet suoriutunut odotusten mukaisesti, ja korotuksen saa vain jos ylittää ne.
Soininvaaran analyysi on että tämä on rationaalisen homo economuksen seurausta, ja jäykän keskitetyn sopimisen varjopuoli. Itse näen tässä enemmänkin hyvin pitkäikäisen vasen/oikea, punainen/valkoinen tai porvaristo/proletariaatti valtataisteluista. Sisällissodan haavat ei ole vieläkään ummessa, ja suomalaisessa yritysskenessä on syvälle juurtuneita käsityksiä jotka johtavat siihen että ennemmin taistellaan verisesti kakun jakamisesta kuin että sitä oikeasti kasvatettaisiin yhdessä win-win tilanteilla. Ja tämän näen nimenomaan työnantajien asenteissa.
Näitä asenteita muuten voi lukea ihan Suomen eliitin suorankäden sanomana erinomaisesta kirjasta ”Huipputuloiset — Suomen rikkain promille”. Suosittelen.
Itselläkin on kohta valintatilanne edessä, otanko vastaan vai enkö ylennyksen uuteen kaavailtuun positioon johon minua on jo kyselty. Epäilen vain että siihen ”budjetoitu” palkankorotuksen määrä ei tule riittämään että sitä haluisin ottaa merkittäviä lisävastuita. Karikooiden en halua tuplata työstressin määrää muutaman satasen vuoksi. Todennäköisesti siihen palkataan sitten ulkopuolelta halvalla joku epäpätevä extra-esimieskerros joka todellisuudessa on vain tehokkaan työnteon hidasteena (oikeasti pätevähän maksaisi markkinoilta merkittävästi enemmän).
Ennustan että firma palkkaa ennemmin 3000-4000€/kk uuden työntekijän kuin antaa 1000€ palkankorotus oikeasti pätevälle henkilölle talon sisällä (olin se sitten minä tai joku muu) joka oikeasti pystyisi täyttämään uuden position tavoitteet ja tarpeet ja jolla on valmiina tarvittava tietotaito hypätä tehtävään. Merkittävä palkankorotushan voisi tarkoittaa että joku muukin sellaisen haluaisi, ja kohta on sitten luokkasota ja punakapina täydessä käynnissä. Jokin tälläinen mielenmaisema kansakuntamme kolleektiivisessa alitajunnassa tuntuu elävän, yhdessä sen kanssa että jonkun onni on joltakulta toiselta pois (tämä perinteisesti liitetty vasemmistoon, vaikka nykyisin tuota ajatusmallia tuntuu pitää elossa nimenomaan oikeisto).
Hyvää pohdintaa aiheesta. Vaikka toisin halutaan uskotella, niin työnantajan tavoitehan on aina maksaa mahdollisimman vähän oli kyseessä millainen työntekijä tahansa, toki niin että kuitenkin sen verran että työntekijöillä säilyy riittävä motivaatio hoitaa hommansa kunnolla ja ettei vaihtuvuus työpaikalla muodostu varsinaiseksi ongelmaksi. Jokaisen omalle kontolle jää sitten arvioida millä hinnalla ottaa vaikka lisää vastuita. Jos sitten ottaa lisää vastuita ja kantaa vastuunsa niin kyllä sen pitäisi melko pian näkyä myös palkassakin, mutta jos ei, niin kannattaa kyllä miettiä myös muita vaihtoehtoja jos kokee työnantajan toimivan epäoikeudenmukaisesti.
Se on totta että mikäli haluaa selvästi parempaa palkkaa, niin on vaihdettava työpaikkaa tai siirryttävä selvästi vastuullisempaan tehtävään vanhassa työpaikassa silloin kun sellainen mahdollisuus tulee.
Varsinkin jos hallituksen työelämäheikennykset tulevat voimaan työntekijöiden kannatta miettiä omaa lojaaliuttaan työantajia kohtaan. Jos lakisäänteistä turvaakaan ei ole ja työnantajan yleinen suhtautuminen työntekijöihin on omasta mielestä epäasiallista, tai lupaukset petetään, niin kannattaa kyllä ainakin harkita hakeutumista muualle. Jos sitten löytyy mieleinen vaihtoehto, niin eikun menoksi. Tyhjän päälle hyppäämistä kannattaa kyllä vältellä.
Kun seuraa sitä millaista retoriikkaa työnantajina esiintyvät tai heidän edustajat käyttävät työntekijöistä ja heidän edustajista nyt kun he ovat saaneet hallituksen ajamaan puhtaasti työnantajien agendaa, niin kyllä työntekijöiden on syytä olla varuillaan ja miettiä vakavasti kuinka lojaali kannattaa olla työnantajaa kohtaan.
Se kenet ja mistä firma milloinkin palkkaa jää kyllä ihan firman vastuulle ja jokaisen työntekijän katsottava itse haluaako johonkin hommaan vai ei välittämättä siitä mitä muut mahdollisesti haluavat. Ja jos kokee firman henkilöstöpolitiikan huonoksi niin on yritettävä puuttua siihen asiallisesti henkilöstön edustajien kautta ja jos sekään ei auta niin hakeutua vaikka jonnekin muualle heti kun tilaisuus tulee.
Mainittakoon, että Neuvostoliitossa tuo tekstissä sivuttu palkkojen BKT-osuus oli viimeisinä vuosina 1980-luvun lopussa noin 37-38 %, läntisissä teollisuusmaissa samaan aikaan yli 70 %. Sinänsä ironista kun huomioidaan, kuinka usein vaahtosuinen Twitter-oikeisto onnistuu yhdistämään ay-liikkeen retoriikassaan Neuvostoliittoon.
Aivan, jos joku yhdistää ay-liikkeen vaikka Neuvostoliittoon niin se osoittaa vaan kuinka pihalla hän on. Eri asi olisi jos hänellä olisi tukenaan joku fakta, mutta kun mitään faktoja ei ole. Ja ajatelkaa että tuollaisia yhdistäjiä löytyy niistäkin jotka vaativat lisää paikallista sopimista jne.
Eivät taida ymmärtää itsekään miltä heidän touhunsa näyttää ulospäin ja siksi he sitä varmaan jatkavatkin. Miltä tuntuisi neuvotella asiallisesti yhteistä etua tavoitellen jos toinen osapuoli huutaa ay-mafiaa, Neuvostoliittoa, Pohjois-Koreaa ja syyttää toista osapuolta siitä että itsehän pidät yrittäjiä riistäjinä. Ei vastuullinen työnantaja tai yrittäjä niin toimi, ei edes silloin jos joku sattuisi provosoimaan.
Se kyllä näkyy mielipiteistä jos seuraa TES-asioita laiskasti ja käsitys siitä perustuu uskoon. Vinkkinä vaan että kannattaa perehtyä asiaan ihan oikeastikin . Kun perehtyy, niin voi jopa ymmärtää miksi TES-asiat ovat tärkeitä sekä työntekijöille että työnantajille ainakin länsimaisissa demokratioissa. Sekin on hyvä ymmärtää ettei TES-tarkoita pelkästään palkkoja vaan kaikkea muutakin mitä työelämään ja työpaikkoihin liittyy.
”Seuraan TES-asioita vähän laiskasti, koska en usko koko toiminnan järkevyyteen.”
Ainoastaan idiootti jättää jonkin asian onnen varaan. Puhut siitä että työntekijöillä tulisi olla valinnan varaa kun he etsivät töitä. Kapitalismi toimii kumminkin niin että jokainen yritys pyrkii lopulta saavuttamaan monopoliaseman. Kilpailu on luusereille. Monopoli määrää hinnan asiakkaille ja palkan työntekijöille. Tulevaisuudessa tuskin on sen enempää kuluttajalla kuin työntekijällä varaa valita jos yhteiskunta ei aseta kunnon rajoja yrityksille ja tarvittaessa pilko niitä palasiksi.
Palkka on ihan hyvä, pitää olla tyhmä jos ei ymmärrä miksi ei ”tuottavien” verorahoitteisten alojen palkat eivät voi nousta korkeammaksi kuin niiden palkat jotka ne viimekädessä maksaa.. Palkkojen ”harmonisointi” oli kyllä täysin järjetöntä nyt siellä saa samaa palkkaa liinavaatevarastolla kännykkää räpäläävä kun täyttä päivää tekevä ja oikeasti pätevä hoitaja.
Vientiteollisuus saa nyt hallitukselta kylmää kyytiä sisäministerin toimesta.
https://www.suomenuutiset.fi/kansalaisuuslain-uudistus-etenee-asumisaikaedellytys-pitenemassa-nykyisesta-viidesta-vuodesta-kahdeksaan-vuoteen/
”Myös asumisaikaan hyväksyttävien ulkomaanpäivien määrää on tarkoitus vähentää. Koko asumisaikana ulkomailla oleskelua saisi olla yhteensä yhden vuoden verran, ja tästä kansalaistamista edeltävän vuoden aikana enintään kolme kuukautta.”
Aiemmin on meidän keikkatyöläiset ovat saaneet 5 vuoden ajaksi 50% työajan sopparin, koska keikalla on saanut olla max. päivää vaille puoli vuotta.
Nyt jatkossa siis 8 vuotta ja max 1,5 kk vuodessa. Suomesta on turha odottaa, että täältä enää paperitehdasta myytäisiin tai mitään isompaa. Saattaapi pk sektorin kv yrityksiä kaatua. Kovapalkkaisia työttömiä tulossa.
Onko ongelma siis se, ettei firmanne voi työsuhde-etuna lahjoittaa Suomen kansalaisuutta ulkomaalaiselle työntekijälleen, joka ei juuri edes oleskele Suomessa? Ilman tätä höveliyttä meidän muiden osalta ei teidän bisneksillä ole toimintaedellytyksiä?
Työntekijän oleskeluluvan pitäisi maksaa vähintään 10k€ vuodessa, jonka voisi vähentää tuloverotuksessa. Kansalaisuuden pitäisi maksaa vähintään 250k, tosin tässä voitaisiin hyvittää merkittävät palvelukset Suomen kansan eteen.
Kansa, kansalaisuus.
”Työntekijän oleskeluluvan pitäisi maksaa vähintään 10k€ vuodessa, jonka voisi vähentää tuloverotuksessa. Kansalaisuuden pitäisi maksaa vähintään 250k, tosin tässä voitaisiin hyvittää merkittävät palvelukset Suomen kansan eteen.”
Oleskeluluvasta, tai työluvasta, olen samaa mieltä. Sillä pitää olla hinta, ja joku 10k€ vuodessa on oikean suuntainen. Tämä ohjaisi työvoiman tarjontaa selkeämmin keskiluokkaiseksi tai korkeakoulutetuksi. Nythän Suomessa ei todellakaan ole alitarjontaa matalasti koulutetusta työvoimasta, Woltille haluaa enemmän kuskeja kuin Wolt suostuu ottamaan, ja sitten ovatkin Woltille päässeet kuskit luoneet toiset markkinat alapuolelleen. Huomaatteko muuten kummasti, kuinka Wolt onnistui rakentamaan muutamassa vuodessa järjestelmän, joka muistuttaa aikaisempaa, Sipilän hallituksen liberalisoimaa, valtion pyörittämää taksien taksilupajärjestelmää? Tämäkin kuvaa, jälleen kerran, erinomaisesti sitä, että joku luo aina säännöt ja määräykset, jos ei valtio niin sitten joku muu toimija. Liberalismissa onkin kyse lainsäädäntövallan ja vallankäytön efektiivisestä siirrosta yrityksille. Pitkässä juoksussa lopussa sitten häämöttää se liberaalien himoitsema yövartijavaltio.
Oleskeluluvasta pitäisi siis maksaa 10 000€ vuodessa, samalla kun pitää maksaa eläkemaksut, sotu/työttömyysvakuutusmaksut yms. vaikka B-oleskeluluvalla ei ole edes sosiaaliturvaan oikeutettu? Tämä lisänä hallituksen uudistuksiin että jos on 3kk työttömänä, maasta ulos? Ja kansalaisuudesta 250 000€ lisälasku, jos joku nyt on ylipäätään onnistunut ja halunnut kituutella kiristyvän oleskeluajan näillä säännöillä (nousee helposti nykyisilläkin säännöillä nousee lähelle kymmentä vuotta, kun tilapäisellä oleskeluluvalla kerroin oleskeluajalle on 0.5 ja esim. matkat ulkomaille nekin rokottavat laskentaa)?
Kyllä näillä muutoksilla varmaan huippuosaajat innolla jonottavat tänne EU:n rasistisimpaan maahamme 👍
Johan on taas melkoiset suunnitelmat joilla löytäisiin kyllä lopulliset naulat arkkuun Suomen taloudelle (jonka megaongelma siis on Euroopan surkein väestöllinen huoltosuhde yhdessä Italian kanssa).
Piti kommentoida tuosta palkkaharmonisaatiosta ja samanpalkkaisuuden vaatimuksesta:
Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, eriviä palkkoja ja palkkaliukumia ei ole laissa kiellety. Kielletty on vain perusteettomat palkkaerot. Laissa ei ole nimenomaista samanpalkkaisuusvaatimusta, vaan perusteettomien palkkaerojen kielto on johdettu tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta (työsopimuslaki 2 luku 2 §) ja viime kädessä perustuslain 6 §:stä. Tosiasiassa nämä rajoittavat varsin vähän mahdollisuuksia maksaa erilaisia palkkoja.
Jos palkkaerot ovat perusteltavissa objektiivisilla asiallisilla perusteilla, ne ovat täysin ok. On siis ok esim. maksaa kalliimmilla alueilla korkeampaa palkkaa. Samoin peruste korkeammalle palkalle voi olla, että johonkin alueelle on vaikea saada työntekijöitä. Työntekijän parempi suoriutuminen on peruste maksaa korkeampaa palkkaa, kunhan tuo parempi suoriutuminen on jotenkin asianmukaisesti todettu. Periaatteessa jokaisella työntekijällä voi olla oma palkkansa, kunhan niiden takana oleva järjestelmä on objektiivinen ja todennettavissa.
Sote-uudistuksen yhteydessä on tehty sopimuksia, joissa palkkoja harmonisoidaan aika laajasti. Juridisesti olisi luultavasti pärjätty paljon vähemmälläkin, mutta nämä sopimukset ovat osa laajempia kokonaisratkaisuja. Joka tapauksessa väitteet siitä, että esim. ei saisi olla alueellisia palkkaeroja ovat edunvalvontaa, eivät juridiikkaa.
Miksi palkat sitten piti harmonisoida sote-uudistuksen yhteydessä?
Eikös tässä ole SDP:n ja Vasemmistoliiton pitkäaikainen tavoite eli palkka tasa-arvo julkisella sektorilla?
Sote-alueiden työntekijän siirtyivät vanhoina työntekijöinä useilta eri työnantajilta pitäen palkkansa. Ja eri työnantajilla oli ollut eri palkkatasot. Se, että yksi edellinen työnantaja on maksanut paremmin kuin toinen, ei ole enää saman työnantajan palveluksessa oltaessa yksilöön, hänen suoritukseensa tai hänen työtehtäviinsä tms. liittyvä objektiivinen peruste palkkaeroille, vaan työnantajan pitää pyrkiä se vähitellen poistamaan.
Uudistuksen yhteydessä tehtiin työnantajan ja työntekijäliittojen välillä hyvin laajoja ja kategorisia sopimuksia palkkaharmonisoinnista. Ne kytkeytyivät osittain hoitajien työtaistelun lopettaneeseen valtakunnallisten järjestöjen palkkaratkaisuun. Valmius tehdä tällaisia sopimuksia voi myös liittyä siihen, että työnantajan on tässä tilanteessa helpompi tehdä könttäsopimus kuin ryhtyä perkaamaan koko uutta työntekijäkuntaa läpi ja miettiä, mitkä olemassa olevat yksilöiden väliset palkkaerot voisivat olla uudessa tilanteessa perusteltavissa. Osin myös työnantajapuoli on nähdäkseni ollut hiukan säikkynä tässä asiassa. Tähän voivat vaikuttaa muutamat oikeustapaukset, joissa työnantajapuoli on mokannut palkkaharmonisoinnin ja joutunut maksamaan aika kalliisti (oikeuskäytännön perusteettomista palkkaeroista korvauksia laskettaessa ne lasketaan niin, että koko erotus tulee korvattavaksi täysimääräisesti heti ensimmäisestä päivästä lähtien). Toisaalta työntekijäjärjestöillä on ollut varsin onnistunutta viestintää asiassa ja olen kohdannut työnantajapuolellakin sitä, että mielikuva palkkaharmonisoinnin velvollisuudesta on paljon tiukempi kuin juridinen todellisuus.
Siitä todellisesta juridiikasta hyvä esimerkki on Korkeimman Oikeuden äskettäinen ratkaisu 9/2024. Uudistuksen aikaan työntekijäpuoli esitti, että harmonisaation pitäisi lain mukaan olla tehtynä noin kahden vuoden ajassa. Korkein oikeus taas juuri nyt sitten katsoi, että työnantaja ei ollut rikkonut tasapuolisen kohtelun velvollisuutta vaikka vajaan 6 vuotta liikkeenluovutuksen jälkeen palkkaeroja yhä oli, kun työnantaja oli kuitenkin toiminut järjestelmällisesti niiden pienentämiseksi ja poistamiseksi vähitellen.
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko20249.html
P.s. on huomattava, että vaikka käytännössä laajat palkkaharmonisoinnit hoidetaan käytännön syistä työmarkkinaosapuolten sopimuksilla, niin varsinaisesti kyse on nimenomaan lakisääteisestä velvoitteesta, josta ei voi sopia toisin muuta kuin työnantajan velvoitetta laajentavasti (jolloin laajentavalta osin kyse tes-velvoitteesta).