Palaan taas ikuisuusaiheeseen, pitäisikö yhden ratikkapysäkin matkan maksaa yhtä paljon kuin matkan Sipoosta Kirkkonummelle.
Itse asiassa kysymys on Helsingin keskustan toimivuudesta. Sen sisäiset matkat ovat perustuneet joukkoliikenteeseen. Nostamalla lyhyiden matkojen hintoja roimasti HSL on vetäytymässä tästä liikenteestä ja vaurioittaa samalla keskustan toimivuutta. Skuutin käyttö 500 metrin matkalla tulee paljon halvemmaksi ja jos matkalla on kaksi henkeä, halvemmaksi tulee myös taksi. Vielä halvemmaksi tulee pysyä kotona.
Ratikkamatkan hinta on noussut 90 %
Roimasti matkojen hinnat myös ovat nousseet. Ratikkamatkan hinta kertalipulla maksettaessa on noussut lyhyessä ajassa 90 prosenttia.
Asiaa ei ole tutkittu kunnolla, mutta väitän, että lyhyiden ratikkamatkojen ylihinnoittelu vähentää lipputuloja hintajouston takia.
Sillä, ettei ole tutkittu kunnolla, tarkoitan sitä, että on selvitetty hinnan vaikutusta ratikkamatkoihin kokonaisuutena, jolloin mukana ovat myös vaihdolliset matkat vaikkapa Tikkurilasta rautatieaseman kautta Hakaniemeen, joihin tämä lyhyiden matkojen ylihinnoittelu ei tietenkään merkitse mitään. Väitän, että jos tutkittaisin pelkästään tuloja vaihdottomista ratikkamatkoista, tulos olisi, että ylihinnoittelu vähentää lipputuloja.
Voidaan myös kysyä, onko tämä ylihinnoittelu edes laillista. Yhden nousun hinta ratikkamatkasta on noin 1,20 euroa, missä ovat mukana myös pitkät ratikkamatkat. Siihen nähden voi väittää, että 3,10 euron maksu yhden pysäkkivälin matkasta on monopoliaseman väärin käyttöä.
Jokainen kunta maksaa omien kuntalaistensa subvention
Tässä vaiheessa joku kuvittelee, että Helsingin sisäisten matkojen halvempi hinta olisi helsinkiläisten etuilua, mutta ei se sitä ole. HSL:n alijäämä maksetaan niin, että jokainen kunta vastaa omien asukkaidensa tuottamasta alijäämästä. Koska Helsingin sisäisiä ratikkamatkoja käyttävät lähinnä vain helsinkiläiset, tämä tulisi Helsingin maksettavaksi. Voidaan siis kysyä, mitä se muille kunnille edes kuuluu.
Kerrataan vielä: Pitkien matkojen hintojen alentaminen ei edellytä lyhyiden Helsingin sisäisten matkojen hintojen nostamista. Se edellyttäisi, jos HSL:n pitäisi rahoittaa itse omat kulunsa ja edellyttäisi myös, jos kukin kunta rahoittaisi asukaslukunsa mukainen osuuden HSL:n alijäämästä. Toisenkin edellytyksen pitäisi täyttyä: Näiden Helsingin sisäisten matkojen ylihinnoittelun pitäisi lisätä lipputuloja, mitä se tuskin edes tekee. Jokainen kunta rahoittaa kuitenkin omien kuntalaistensa tuen. Niinpä pitkien matkojen hintojen alentaminen lisää C- ja D‑vyöhykkeen kuntien menoja, mutta Helsingin sisäisten ratikkamatkojen hinnan nostaminen ei vähennä tätä niiden taakkaa, vaikka se lisäisi lipputuloja.
On sanottu, että tasatariffi lisäisi joukkoliikennematkoja. Jos tämä argumentti puretaan osiin, pitkien matkojen hinnan alentaminen tietysti lisää joukkoliikennematkoja, mutta Helsingin sisäisten matkojen hinnan nostaminen ihan yhtä varmasti varmasti vähentää niitä. Miksi nämä asiat pitää nivoa yhteen? Niillähän on eri maksaja.
Voitaisiin itse asiassa sopia, että muut kunnat saavat alentaa C- ja D- vyöhykkeille ulottuvia matkoja niin paljon kuin haluavat, mutta eivät vastaavasti puutua siihen, mitä matkat Helsingin sisällä maksavat. Tietysti myös Helsinki joutuisi osallistumaan C- ja D‑vyöhykkeen hintojen alentamiseen, mutta varsin vähän. Minullakin on kesämökki D‑vyöhykkeellä.
Lyhyiden ratikkamatkojen ylihinnoittelu voitaisiin ratkaista 10 minuuttia voimassa olevalla kertalipulla. Sen ei tarvitse toimia muissa kunnissa kuin Helsingissä, jos muut eivät halua maksaa, mutta sen pitäisi toimia koko Helsingin alueella, koska kaikilla helsinkiläisillä on yhteinen kunnallisvero. Näin 10 minuutin metromatka Kontulasta Itäkeskukseen olisi myös tämän halvemman tariffin mukainen, mutta ei ratikkamatka Vallilasta keskustaan eikä metromatka Itäkeskuksesta keskustaan.
Säännölliset joukkoliikenteen käyttäjät Helsingissä käyttävät näyttölippua useampaan matkaan kuukaudessa kuin kerran päivässä pendelöivät, joten näyttölippujen hinnoissa ei ole samaa ongelmaa kuin kerta- tai sarjalippujen hinnoissa.
Kuntakohtaiset hinnat näyttölipuille?
Helsingissä ollaan kuitenkin tyytymättömiä myös näyttölippujen kalliisiin hintoihin. Siirtyminen lähemmäs tasatariffia on vähentänyt Helsingin maksuja HSL:lle ja nostanut muiden kuntien maksuja. Liikenne Helsingissä nojaa paljon enemmän joukkoliikenteeseen kuin muiden HSL-kuntien liikenne. Siksi Helsingissä olisi haluja myös alempiin näyttölippujen hintoihin.
Sellaistakin on väläytetty, että näyttölippuja myytäisiin helsinkiläisille halvemmalla kuin muille. Huomattakoon, että laskun tästä maksaisi Helsinki, joten asia ei oikeastaan muille kunnille kuulu. Kun tämä ylikunnallinen päätöksenteko on niin vaikeata, näyttölippujen hinnat voitaisiin päättää itsenäisesti kunkin kunnan valtuustoissa.
Muille tasatariffi ja Helsinkin oma tariffinsa?
Toinen vaihtoehto olisi laajentaa A‑vyöhyke kattamaan koko Helsinki samalla, kun tehtäisiin pelkän A‑vyöhykkeen kattava tariffi. Jos muut kunnat haluavat tämän jälkeen yhdistää B‑, C- ja D‑vyöhykkeet yhdeksi vyöhykkeeksi ja päästä omalta osaltaan tavoittelemaansa tasatariffiin, se ei vastaavasti kuulu Helsingille, vaikka jotain Helsinkikin joutuisi siitä maksamaan.
Silloin olisi A‑vyöhykkeen tariffi, jota sovellettaisiin vain Helsingissä ja AB-tariffi, joka koskisi koko HSL-aluetta. Helsinki saisi päättää A‑vyöhykkeen lipunhinnoista ja muut kunnat AB-tariffeista, Jos ne muut kunnat haluavat tasatariffia, sen kun laskevat AB-tariffin A‑tariffin tasalle – ja maksavat.
= = = = =
Väite, että tasatariffi lisää joukkoliikenteen käyttöä pitää tuskin paikkaansa, mutta ainakaan se ei pidä paikkaansa pitkällä aikavälillä. Onhan se merkittävä subventio yhdyskuntarakenteen hajauttamiselle ja sitä kautta liikenteen lisäämiselle. Kannattaa huomata, että liikenne on marginaalikustannusmielessä ilmaista niille, joilla on näyttölippu. Silti kaukana asuvat käyttävät enemmän autoa kuin lähellä asuvat, vaikka heillä olisi näyttölippu.
Kannattaa myös lukea, mitä Otso Kivekäs on kirjoittanut maaliskuussa tasatariffista. Todelle hyvää ja oivaltavaa pohdintaa.