Hernesaaren autopaikat

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka alueel­la asu­vien autoil­i­joiden pääsy pois alueelta ruuhk­ista kär­simät­tä ei olisi onnis­tunut. En tiedä, mil­lä osaamisel­la KHO tämän päät­te­lyn teki, kos­ka Helsin­gin kaavoit­ta­jat eivät uskoneet alueelle muut­ta­van kovin paljon autos­ta riippuvaisia.

Tämä joh­tui siitä, että oli päätet­ty nou­dat­taa alueel­la markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Se tarkoit­taa, että autopaikko­ja raken­net­taisi­in vain niin paljon kuin oli halukkai­ta paikan osta­maan, eikä autopaikko­jen hin­to­ja tääl­lä sub­ven­toitaisi niin, että autot­tomat joutu­vat mak­samaan autopaikoista, joi­ta eivät tarvitse. Alueel­la pysäköin­nin jär­jestämi­nen on hyvin kallista. Autopaik­ka mak­saa selvästi enem­män kuin auto. Sen uskot­ti­in vähen­tävän auton käyttöä.

Tätä on kokeil­tu töölöläisil­lä. Töölössä on kyl­lä puoli-ilmainen asukaspysäköin­ti, mut­ta paikat eivät riitä alku­unkaan. Tämä on johtanut siihen, että tämän kokoomus­laisen kaupungi­nosan koti­talouk­sista enem­mistö on autot­to­mia. Paikan pysty­isi kyl­lä vuokraa­maan kau­pal­lis­es­ta pysäköin­ti­laitok­sista ja jopa halvem­mal­la kuin suun­nitel­lus­sa Her­ne­saa­res­sa, mut­ta töölöläi­nen on mielu­um­min ilman autoa. Mik­si Her­ne­saaren asukkaat oli­si­vat eri­laisia? Kata­janokalla on koke­muk­sia samas­ta. Siel­läkin olisi tar­jol­la mak­sullisia mut­ta edullisia autopaikko­ja, mut­ta eivät mene kau­pak­si. Jugend-Kata­janokalla har­val­la on auto, eikä se johdu mitenkään alueen slummiutumisesta.

Jos olete­taan korkeim­man hallinto-oikeu­den tavoin, että enem­mistöl­lä, san­o­taan vaik­ka 70 pros­en­til­la Her­ne­saaren koti­talouk­sista olisi auto ja että liiken­ney­htey­det riit­tävät vain 1900 autoil­i­jan tarpeisi­in. Tämän mukaan 4000 asun­non sijas­ta pitäisi siis asun­to­jen määrää laskea niin, että 1900 autopaikkaa riit­tää, eli asun­to­jen määrä pitäisi laskea 4000 asun­nos­ta 2700 asun­toon ja lop­ut 1300 koti­talout­ta voivat muut­taa vaik­ka Kor­soon. Jos asun­toa kohden on kak­si asukas­ta, tule­va asukasluku lask­isi 8 000 asukkaas­ta 5 400 asukkaaseen.

Tarkastel­laan kolmea vaihtoehtoa

1. Raken­netaan 300 miljoon­al­la eurol­la tun­neli Her­ne­saares­ta Länsiväylälle
2. Las­ke­taan asun­to­jen määrää 2700 asun­toa eli asukasluku 5400 asukkaaseen
3. Tehdään alueesta vähäau­toinen niin, että 4000 asun­toa kohden on ”vain” 1900 autoa – siis kuitenkin paljon enem­män kuin muual­la kantakaupungissa.

Vai­h­toe­hto 1 voidaan jät­tää laskelmista pois hel­posti. Tarvi­taan siis 300 miljoon­aa euroa, jot­ta alueelle mah­tu­isi 1000 autoa enem­män. Yhtä autoa kohden hin­ta olisi 300 000 euroa. Jokin raja nyt sentään.

En löy­dä yhtään argu­ment­tia, jon­ka mukaan vai­h­toe­htoa 2 olisi parem­pi kuin vai­h­toe­hto 3. Vaik­ka auton omis­ta­jia ei mah­du enem­pää, mil­lä logi­ikalla pitäisi sik­si rajoit­taa autot­tomien koti­talouk­sien määrää? Sel­l­aista kateud­es­ta nou­se­vaa perustelua en hyväksy, että jos min­ulle ei löy­dy sieltä sopi­vaa asun­to­ja, ei sinne kukaan muukaan saa muuttaa.

Kaupunkiym­päristölau­takun­ta on valin­nut vai­h­toe­hdon 3. Se esit­tää kaavaan mak­sim­imäärää autopaikoille. Hyvä niin.

Oma veikkauk­seni on, että tuo rajoi­tus on teho­ton. Markki­nae­htois­es­ti ei syn­ny edes tuo­ta määrää autopaikko­ja. Eivät töölöläisetkään halua mak­saa markki­nahin­taa pysäköin­nistä vaan ovat mielu­um­min ilman autoa ja käyt­tävät sen sijaan fil­lar­ia, tak­sia ja auton vuokraus­ta sekä ratikoita.