Aikaa vai roinaa? Työvoimapula vai veronmaksajapula (4/6)

Kun Suomes­sa on työvoima­pu­la, eikö pitäisi suosia sitä, että mah­dol­lisim­man moni tek­isi kokoaikatyötä? Väitän, että työvoima­pu­lan ongel­ma on veron­mak­sa­japu­las­sa. Mitään kamalaa ei tapah­tu­isi, jos jätet­täisi­in tekemästä muu­ta­ma pros­ent­ti turhim­mista töistä. Markki­noil­la tämä tapah­tuu niin, että työaikaansa lyhen­tävien tulot pienenevät ja he jät­tävät jotain osta­mat­ta ja tämä jokin voidaan jät­tää tuottamatta.

Osit­tain työvoima­pu­las­sa on takana työ­markki­noiden jäykkyyk­siä, joiden vuok­si palkat eivät kohoa aloil­la, joil­la työvoimas­ta on pulaa eivätkä laske aloil­la, joil­la on työt­tömyyt­tä. Jos toril­la jokin ulkop­uo­li­nen taho määräisi hin­nat, osas­ta myytävästä olisi pulaa ja osa jäisi myymät­tä. Kun työvoima­pu­la näyt­täy­tyy täyt­tämät­töminä työ­paikkoina, kyse on huonos­ta palka­s­ta. Tas­apaino kyl­lä löy­tyy palkko­ja kor­jaa­mal­la. Osa tästä kor­jaus­li­ik­keestä tapah­tuu kysyn­nän puolel­la seu­rauk­se­na vaikka­pa rav­in­to­lasyömisen kallis­tu­mise­na. Sitä markki­na­t­alous on. Suuri osa työ­paikoista tosin on kuitenkin markki­na­t­alouden ulkop­uolel­la, esimerkik­si suuri osa hoitoalaa.

Veronmaksajapula

Hoitoalal­la palkko­ja on vaikea nos­taa, kos­ka veroeu­rot eivät tähän riitä. Jot­ta veroeu­ro­ja olisi enem­män, mah­dol­lisim­man mon­en pitäisi tehdä mah­dol­lisim­man paljon työtä.

On aika huono aja­tus, että mei­dän tulisi tehdä mah­dol­lisim­man paljon työtä ja ansai­ta paljon rahaa, jot­ta tulisimme siinä sivus­sa mak­sa­neek­si mah­dol­lisim­man paljon vero­ja. Näin käy, kun val­taosa veroista per­itään tuotan­nos­sa syn­tyvistä tuloista ja tuotan­non arvos­ta. Myös arvon­lisävero­tus kuu­luu tähän kat­e­go­ri­aan, mak­saa­han yri­tys arvon­lisäveroa sen nimen mukaises­ti tuotan­nos­sa syn­tyneen rahamääräisen arvon lisäyksestä.

Hyv­in­voin­ti­val­tion riip­pu­vu­us tuloista voidaan ratkaista per­imäl­lä vero­ja vähem­män tuloista ja enem­män luon­nolle haitallis­es­ta kulu­tuk­ses­ta, lähin­nä ilmastopäästöistä ja luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta ja bio­di­ver­si­teet­tiä heiken­tävästä uusi­tu­tu­vien luon­non­va­ro­jen kulutuksesta.

Kut­sun tätä vihreäk­si verouudistuksesta