Kun Suomessa on työvoimapula, eikö pitäisi suosia sitä, että mahdollisimman moni tekisi kokoaikatyötä? Väitän, että työvoimapulan ongelma on veronmaksajapulassa. Mitään kamalaa ei tapahtuisi, jos jätettäisiin tekemästä muutama prosentti turhimmista töistä. Markkinoilla tämä tapahtuu niin, että työaikaansa lyhentävien tulot pienenevät ja he jättävät jotain ostamatta ja tämä jokin voidaan jättää tuottamatta.
Osittain työvoimapulassa on takana työmarkkinoiden jäykkyyksiä, joiden vuoksi palkat eivät kohoa aloilla, joilla työvoimasta on pulaa eivätkä laske aloilla, joilla on työttömyyttä. Jos torilla jokin ulkopuolinen taho määräisi hinnat, osasta myytävästä olisi pulaa ja osa jäisi myymättä. Kun työvoimapula näyttäytyy täyttämättöminä työpaikkoina, kyse on huonosta palkasta. Tasapaino kyllä löytyy palkkoja korjaamalla. Osa tästä korjausliikkeestä tapahtuu kysynnän puolella seurauksena vaikkapa ravintolasyömisen kallistumisena. Sitä markkinatalous on. Suuri osa työpaikoista tosin on kuitenkin markkinatalouden ulkopuolella, esimerkiksi suuri osa hoitoalaa.
Veronmaksajapula
Hoitoalalla palkkoja on vaikea nostaa, koska veroeurot eivät tähän riitä. Jotta veroeuroja olisi enemmän, mahdollisimman monen pitäisi tehdä mahdollisimman paljon työtä.
On aika huono ajatus, että meidän tulisi tehdä mahdollisimman paljon työtä ja ansaita paljon rahaa, jotta tulisimme siinä sivussa maksaneeksi mahdollisimman paljon veroja. Näin käy, kun valtaosa veroista peritään tuotannossa syntyvistä tuloista ja tuotannon arvosta. Myös arvonlisäverotus kuuluu tähän kategoriaan, maksaahan yritys arvonlisäveroa sen nimen mukaisesti tuotannossa syntyneen rahamääräisen arvon lisäyksestä.
Hyvinvointivaltion riippuvuus tuloista voidaan ratkaista perimällä veroja vähemmän tuloista ja enemmän luonnolle haitallisesta kulutuksesta, lähinnä ilmastopäästöistä ja luonnonvarojen kulutuksesta ja biodiversiteettiä heikentävästä uusitutuvien luonnonvarojen kulutuksesta.
Kutsun tätä vihreäksi verouudistuksesta